Äwwwäwäwwwäwwäwww! I.H.A.N.A!!!! <3 Apuva, nyt ei pieni Myttynen osaa sanoa taas juuri mitään, koska tämä lutupallero vei kaikki sanani mennessään! <3
Tämän rakenne oli kyllä jotenkin tosi kiva, kun tuolla välissä oli noita repliikkejä ilmeisesti jostain aiemmasta/aiemmista kohtaamisesta näiden kahden välillä ja sitten muuten tämä oli pelkkää yhden tapahtumaketjun kerrontaa. Tähän sopi hyvin se, että repliikit olivat juurikin vain menneisyydessä ja nykyisyyttä vain kerrottiin tavallisesti. Tässä oli myös tosi mukavaa, kun hahmojen nimiä ei ollut sanottu. Jotenkin se teki tästä lähestyttävämmän, kun tuo kaksikko voisi olla ketkä kaksi tahansa. Kun taas jos heille olisi annettu nimet, he olisivat olleet juurikin Heikki ja Sofia, esimerkiksi, mutta nyt he voivat olla ihan ketä vain... jos nyt siis ymmärrät, mitä yritän hakea tällä takaa... :'D
Tuo tyttö oli kyllä ihanan erikoinen, tuli vähän lunamainen fiilis hänestä, kun ensilumen sataessa hän juoksentelee ulkona kesämekossa ilman kenkiä.
Toki, en osaa sanoa, mitä vuodenaikaa tässä eletään, tai millainen sää muuten on ollut, mistäs sitä tietää, vaikka tässä olisikin alkusyksyä, joka muutoin on ollut suht lämmin ja sitten yhtäkkiä tuleekin lunta, Suomen säästä kun ei aina tiedä.
Nuorukaisen reaktio tähän on kuitenkin aivan älyttömän lutuinen, ruveta nyt tuosta noin vain kantamaan sitä toista, kun tämä on törppönä lähtenyt ilman kenkiä lumisateeseen. <3 (Jostain kumman syystä tässä kohtaa aloin ajatella Kíliä ja Sólveigia, don't ask why, en tiedä, mutta jotenkin näistä kahdesta tulee itselleni tuo höpökaksikko mieleen.
)
Mutta siis, ääwwww, aivan älyttömän söpö teksti, haluan ehdottomasti lisää tällaisia! <3
