Ficin nimi: Tillin tallin
Kirjoittaja: Ayu
Beta: Beelsebutt
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: Kyōka Jirō/Denki Kaminari
Genre: Kepeä draama pienellä fluffilla
Summary:
”Kaminari, hei! Älä vedä överiksi!”A/N: Liiasta sähköstä pöpiksi päätynyt Kaminari on niin veikeä.
Kiitokset
Buttikselle oikoluvusta ja otsikon kanssa auttamisesta! <3 Osallistuu haasteisiin
Kerrontahaaste ja
Random10.
***
Jirō taukosi harjoittelemasta raskaan hengityksen säestämänä ja rojahti polvilleen maahan. Jos hän oli missään kohtaa uskaltautunut kuvittelemaan harjoitusleirin koituvan avartavaksi ja hyödylliseksi kokemukseksi, hänen uskonsa menetti otettaan tunti tunnilta enemmän.
Lohdullista oli omalta osaltaan se, että koko luokka lillui samassa sopassa. Kova harjoittelu oman kykynsä vahvistamiseksi ei päästänyt ketään helpolla.
Ilman käytyä jälleen tavallista sähköisemmäksi Jirō katsahti selkänsä taakse. Vähän matkan päässä Kaminari loi kyvyllään valtavia sähköaaltoja, jotka murensivat maata ja iskivät sinistä kipinää. Homma näytti kohtuullisen vaaralliselta, jos häneltä kysyttiin.
”Kaminari, hei! Älä vedä överiksi!”
”Homma hallussa!” Kaminari huusi takaisin korviahuumaavan rätinän yli. ”Vielä
vähän –”
Salamointi yltyi hervottomiin mittasuhteisiin, kunnes lopulta tapahtui samoin kuin lähestulkoon joka kerran. Latauksen saavutettua huippunsa se hiipui särähteleviksi sykäyksiksi, joiden keskellä nökötti Kaminari pääkoppa ihan tillin tallin. Jirō huokaisi liiankin tutulle näylle, mutta sen sijaan, että hän olisi jättänyt Kaminarin yksin tointumaan liiallisesta ponnistelustaan, hän nousi vaivalloisesti ylös ja marssi luokkatoverinsa luo.
”Saamari sinun kanssasi”, Jirō hymähti tökäten Kaminaria toruvasti hartiaan. ”Kannattiko haukata taas liian iso pala?”
”Hjeee...” Kaminari näytti peukkujaan toljottaen häntä katse lasittuneena ja kuolavana suupielestä valuen.
”Sitähän minäkin”, Jirō tuumasi ja tarttui kaverinsa käteen paimentaakseen tämän hetkeksi kallion viereen istumaan. Kaminari seurasi mukana lammasmaisesti ja hymisi itsekseen. Useimmiten Jirōa nauratti nähdä moinen tilapäinen pimahdus, mutta sillä hetkellä se oli omiaan ruokkimaan aamusta asti vaivannutta ärsytystä. Kaminarin oli ollut taas kerran pakko vetää homma liian pitkälle. Jätkän itsesuojeluvaisto, mikäli tällä sellaista edes oli, vaikutti olevan kunnolla ruosteessa.
”No niin, istu siinä äläkä aiheuta enempää kaaosta. Menikö kaaliin?” Jirō virkkoi kyykistyen istualleen tössähtäneen luokkatoverinsa viereen.
”Hmmhmm...” Kaminari hymyili poissaolevana ja ilmeisesti jonkinasteista nyökkäystä tavoitellen kopsautti naamansa suoraan hänen rintakehäänsä. Jirō säpsähti päästä varpaisiin ja oli vaistomaisesti aikeissa työntää Kaminarin kauemmas, muttei saanut käsiään liikkeelle.
”Hei, öh...”
”Jeeei...” Kaminari painoi poskensa hänen rintaansa vasten ja jätti paitaan räkätahran. Jirō toljotti kaveriaan hetken kykenemättä liikahtamaan, mutta vei sitten hieman epäröiden kätensä tämän päälaelle. Ehkä se olikin juuri niitä hetkiä, jolloin pään silittely oli ainoa hyvä tapa olla tukena ja kannustaa. Hän itsekin olisi totta vie ollut mielissään sellaisesta, Jirō tuhahti itsekseen ja antoi kasvojensa hautautua Kaminarin hiuksiin pieneksi toviksi.
”On siinäkin yksi pölkkypää...”
”Noh, ketä sä sanot pölkkypääksi?” Kaminari virkkoi äkisti kuulostaen liikaa voltteja aivoihinsa saaneen höntin sijaan ihan omalta itseltään. ”Mun mielestä mä edistyn –”
”Häh, palasitko muka jo maan pinnalle!?” Jirō nykäisi Kaminaria kauemmas. Tämän posket olivat käyneet helakanpunaisiksi ja rään lisäksi nenästä norui sakea verivana. Typerässä virneessä oli anteeksipyytävä sivumaku, mutta loppujen lopuksi Kaminari ei näyttänyt olevan liian pahoillaan.
”
Thehee, tissit...”
”PERHANAN ÄÄLIÖ!”
Luonnollisesti Kaminari sai luvan keräillä luitaan hyvän aikaa ansaitun möyhennyksen jälkitunnelmissa.