Ficin nimi: Tyhjiä lupauksia
Kirjoittaja: Winga
Oikolukija: Saappaaton
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
Paritus: Luna/Ginny
Vastuuvapaus: Rowlingin hahmoja ovat, leikin vain.
Yhteenveto: Luna on kyllästynyt Ginnyn lupauksiin.
A/N:
Etydihaasteeseen tällä
kuvalla.
Tyhjiä lupauksiaKaikki oli niin epämääräistä, aina.
Ginny sanoi aina, ettei halunnut muuta kuin tätä, tätä hetkeä, ja katosi sitten huispaamaan. Lehdissä kirjoiteltiin siitä, miten nuori nainen oli menestys ja miten ilmiselvää oli, ettei tätä tällä hetkellä kiinnostanut asettua aloilleen, koska hänet kuvattiin aina eri henkilöiden kainaloista, joskus suut toisiinsa liimautuneina.
Luna luki uutiset ja naurahti kuivasti, heitti lehden pinoon, johon keräsi muistoja Ginnysta niiltä ajoilta, kun tämä ei ollut hänen luonaan. Hän lupasi aina olla siellä, aina ottaa Ginnyn vastaan, jos tämä sattuisi palaamaan ja tarvitsemaan kalliotaan.
Kalliotkin halkeilevat.
Kun Ginny tuli takaisin ja halasi, suuteli, kertoi kaivanneensa, Luna hymyili ulkoisesti muttei sisäisesti. Kun Ginny jatkoi samaan rataan seuraavan viikon, kertoi haluavansa pysyä tässä, Luna pysähtyi ja työnsi tämän pois luotaan.
”Mutta et sinä halua. Sinä haluat pysyä paikallasi ihan yhtä vähän kuin minäkin. Kun sinä olet poissa, minä lähden myös. Palaan hetkiksi, mutta kierrän maailmaa tutkimassa sitä, koska sillä ja sen eläinkunnalla on niin paljon annettavaa meille. Sinä luulet, että odotan sinua aina täällä, koska sanon odottavani, mutta minä seuraan uutisia, minä tiedän koska sinä palaat, ja palaan aina ennen sinua. En minä elä vain sinulle. Mutta minä lupasin sinulle olla aina tukenasi. Sinä et luvannut minulle, ja minun pitäisi antaa tämän olla, mutten jaksa enää. Huispaus on sinun elämäsi, ihmiset ympärilläsi, ne joilta saat mitä haluat ja ne jotka eivät anna sinulle kaikkea.” Luna veti syvään henkeä ja tuijotti Ginnya tulisemmin kuin pitkään aikaan. ”Minusta sinun pitäisi miettiä mitä sinä todella haluat, ei luvata minulle jotain, mitä et edes halua.”
Ginny tuijotti Lunaa ja kallisti päätään. ”Mikset ole sanonut mitään aiemmin?”
”Minä ajattelin, että ehkä sinä tajuaisit asian itsekin. Mutta aikaa on mennyt, on mennyt vuosia, ja minusta sinun pitäisi ihan totta miettiä asioita. Minä lähden huomenna Rolfin kanssa tutkimaan Itävallan metsiä enkä tiedä koska palaan. Todennäköisesti vasta kun olet lähtenyt pelaamaan.”
”Ethän sinä ikinä lähde!”
Luna pyöritti silmiään ja kosketti Ginnyn käsivartta. ”En niin, että sinä näet. Mutta nyt lähden. Yritä selvittää ajatuksiasi sillä välin, yritäthän? Sillä kyllä minä sinua rakastan.”
Ginny puri huultaan ja nyökkäsi, seurasi Lunan kättä kun tämä veti sen takaisin. ”Minäkin sinua.”
”Ja minä en halua, että meistä kumpikaan tukahduttaa toista.”
Ja se oli siinä. Ginny nyökkäsi uudelleen ja Luna hymyili keveästi. ”Menen Rolfin luo nyt. Nähdään taas jonain päivänä.”
**
Kevät riensi kesään ja kesä kaatui syksyn puolelle ennen kuin Ginny palasi. Luna oli palannut jo aiemmin, vaikkei tällä kertaa ollut odottanut lehtien kertovan siitä, koska Ginny saattaisi palata.
”Hei”, Ginny sanoi löytäessään Lunan pihalta keräämästä omenoita mekkoonsa.
Luna pysähtyi ja kääntyi katsomaan Ginnya. ”Hei. Onneksi olkoon mestaruudesta.”
Ginny hymyili muttei lähestynyt Lunaa. ”Kiitos. Luin teidän retkestänne. Löysitte ennen löytämätöntä.”
”Eikö ole upeaa!” Luna hihkaisi ja kaatoi omenat ämpäriin, ettei pudottaisi niitä takaisin maahan. Hän pyyhkäisi otsaansa ja hymyili Ginnylle. ”Haluatko teetä?”
Ginny nyökkäsi ja seurasi Lunaa sisälle ja keittiöön. Hän istui alas seuraamaan Lunaa, kun tämä alkoi valmistaa teetä, muttei sanonut mitään eikä Lunakaan.
Kun tee valmistui, Ginny huokaisi. ”Sinä olit oikeassa.”
”Minä usein olen”, Luna vastasi kohottaen kulmaansa. ”Missä niin?”
”Siinä, etten minä halua jäädä paikalleni. Ajattelin, että sinä halusit sitä, ja ajattelin, että jos lupaan sellaista, se toteutuu”, Ginny vastasi ja hymyili Lunalle tämän laskiessa teemukin hänen eteensä.
Luna nyökkäsi ja istui Ginnya vastapäätä oman mukinsa kanssa. ”Mutta mitä sinä haluat?”
Ginny huokaisi. ”En minä vieläkään tiedä. Yritin kyllä miettiä.”
Luna hymyili. ”Kyllä minä tiedän. Mutta tärkeämpää on se, ettet lupaa ja odota asioita, joita et halua, joita meistä kumpikaan ei halua. Tasapainoahan me vain etsimme.”
”Minä en halua luopua hetkistä sinun kanssasi, mutta en minä halua luopua siitäkään elämästä, jota huispauskautena elän”, Ginny totesi ja kääri kätensä teemukin ympärille.
”Enkä minä sitä sinulta odotakaan. Sinä odotit sitä ehkä enemmän itse itseltäsi, että eläisit yksiavioisessa suhteessa, mutta minä tunnen sinut ja tiedän, että haluat jakaa rakkautta muuallakin kuin meidän sängyssämme”, Luna vastasi ja naurahti. ”Jos minä odottaisin sitä sinulta, olisin jättänyt sinut ensimmäisen huispauskauden jälkeen.”
Ginny huokaisi. ”Mitä olen tehnyt ansaitakseni sinut?”
”Se, rakkaani, on ehkä kysymys, johon kumpikaan meistä ei tiedä vastausta”, Luna totesi ennen kuin siemaisi teetään ja sulki silmänsä. ”Mutta minä olen tässä, ja tulen aina olemaan, enkä odota sinulta enempää kuin mitä saan, ja sinä ehkä opit tuntemaan itseäsi vähitellen paremmin nyt, kun tiedät, ettei sinulta odoteta kaikkea.”
Ginny hymyili ja nousi ylös kiertääkseen pöydän ympäri Lunan luo. ”Kiitos siitä”, hän sanoi ja nojautui suutelemaan Lunaa.
