Nimi: Eläviä kuvia
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: slash, angst, fluffy
Paritus: Nuuk/Sakari
Haasteet: Ficlet300, Vuosi raapalehtien V, One True Something 20 #2, Fluffy10 (sanalla mintunvihreä) ja Tavoita tunnelma #2 Radical Face - Kin
Muuta: Jos kiinnostaa, jätkistä aiemmin: Oot mun ensi-ilta, K-11 ja Valo vähenee kaupungilta, S
A/N: Muistaakos joku vielä näitä jätkiä? Tuhisija ainakin muistaa ja siksi tämä stoori onkin omistettu sinulle! ^^ Tunnelmabiisinä toimii aivan ihana Radical Facen Kin. Hyviä lukuhetkiä :>Eläviä kuvia
1.
(231. Hautajaiset)
Vessan välkkyvä valo heittää varjoja Sakarin kasvoille. Ne syvenevät sinisten silmien alla. Alahuuli värähtää ja mies laskee katseen käsiinsä. Saippua kirvelee kuivalla, halkeilleella iholla, mutta Sakari ei välitä. Käytössä kulunut ja reikiä kerännyt käsipyyhe tuntuu lohduttavan pehmeältä.
Vastahakoisesti Sakari palaa takaisin mustanpuhuvien ihmisten luokse. Huolella koottu, mutta teennäinen hautajaisilme ryömii Sakarin silmäkuopista ja muistuttaa lapsuuden pitkistä, pelon lamaannuttavista vuosista. Sakari tietää, että hänen pitäisi puhua ja muistella edesmennyttä äitiään, mutta mies ei kykene siihen. Isäänsä Sakari ikävöi edelleen joka ikinen päivä, mutta äitinsä hän haluaisi vain unohtaa ja pyyhkiä muistot tämän vanhemmuuden irvikuvasta olemattomiin.
Nuukin sympaattinen aura on kerännyt ympärilleen hautajaisvieraita. Sakari näkee hymyjä ja kuulee hiljaista, pidäteltyä naurua. Olo kevenee aavistuksen. Saattoi olla liikaa pyytää kaveri tällaiseen tilaisuuteen, mutta Sakari tietää, ettei hän olisi selvinnyt yksin, ja Nuuk aivan vaati päästä tänne. Sakari ei kyennyt kieltäytymään.
Sakari menee Nuukin takaa ja pyyhkäisee kuin ohimennen tämän olkapäätä. Nuuk huomaa ja tämän kiltit, ruskeat silmät tavoittavat hänen katseensa. Sulava anteeksipyyntö ja Nuuk seuraa häntä tyhjään huoneeseen.
”Ne alkavat tehdä lähtöä”, Nuuk kertoo.
”Hyvä”, Sakari kuiskaa eikä katso päin. Hänen rintaansa puristaa. Rispaantuneet seinätapetit tihkuvat ahdistavia lapsuusmuistoja. Hän ei ole koskaan viihtynyt tässä talossa.
”En osaa olla täällä”, Sakari sanoo ja tavut vavahtelevat. Happea ei tunnu riittävän. Nuuk ottaa kädestä ja vie takaovesta lumisille portaille. Sakari hengittää lopputalven raikkautta ahnaasti. Hän kietoo kätensä Nuukin ympärille ja rauhoittuu.
”Mennään yöksi hotelliin”, Nuuk lupaa. ”Sun ei tarvii selitellä kellekään.”
Sakari hengittää vapaammin ja kuuntelee lumen narskuntaa juhlakenkien alla.
”Kiitos”, Sakari sanoo ja halaa vielä.
2.
(66. Viisas)
Orpouteen tottuu, isättömyyteen ei. Sakari maksaa hautajaiskulut, mutta jättää asian sitten taakseen. Nuorukainen hämmästyttää itsensä sillä, miten helposti se lopulta käy. Toisinaan kuolleet kummittelevat, mutta äiti ei onneksi. Tämän luja ateistiluonne pätee haudassakin. Sakari on hyvillään.
Nuuk ei kävele hänen elämästään, vaikka tämä tietääkin nyt Sakarin ikävästä perhehistoriasta.
”Ei ne asiat kuulu meidän suhteeseen millään lailla”, Nuuk selittää, kun Sakari saa kysyttyä asiasta. Sana ”suhde” pelottaa Sakaria edelleen, vaikka he eivät seurustele ja kuvio on selvä kummallekin. Hän ei vain koe määritelmää suhde sopivaksi kuvaamaan sitä, mitä heillä on. Nuukin varmuus on kuitenkin tyynnyttävää. Äiti onnistui pilaamaan Sakarilta paljon, mutta tähän naisen vaikutus ei yllä. Sakari on ansainnut tämän.
”Sä olet sä etkä mikään vanhempiesi kasvatuksen tulos. Usko mua. Mä tiedän”, Nuuk sanoo ja pussaa Sakarista kaikki vastalauseet.
Nuuk on niin viisas, että Sakaria välillä hämmästyttää, miten rauhallisesti ja järkevästi Nuuk suhtautuu häneen ja heihin. Kivikkoisen alun jälkeen he ovat löytäneet toisistaan sellaista hellyyttä ja yhteisymmärrystä, joiden olemassaolo jaksaa aina vain häkellyttää. Sakari ei halua luopua siitä.
Tuskin kukaan tekee hänestä pelotonta, mutta Nuukin seurassa Sakari jopa pitää itsestään. He lähtevät leffasta käsi kädessä. Sakari ei häpeä tai kuvittele Nuukin haluavan sittenkin jonkun muun. Ajatella, että näin voi todella elää.
3.
(220. Tavallisuus)
Nuukin keittiöön mahtuu kaksi aika mukavasti. Ketään kolmatta ei ole eikä tule. Hyvä, ei olisi tilaakaan. Heidän tapansa laittaa ruokaa on kokeilla, mitä voikaan tapahtua. Tahti ei ole useinkaan tasaista tai tehokasta, mutta Sakari nauttii hetken tavallisuudesta ja arkisesta läheisyydestä.
He tarkastelevat lopputulosta arvioiden, että voikohan sitä syödä. Aina ei voi, mutta prosenttitilastot ovat kasvamaan päin. Sakari nappaa sipulin suikaleen Nuukin ketunpunertavista hiuksista ja nuolee peukalostaan kastiketta.
”Hyvää on”, hän toteaa.
”Loistavaa”, Nuuk huokaisee ja hakee lautaset. ”Mulla ei olisikaan ollut varaa tilata pitsaa.”
Sakarilla on ruokaa, elävät kuvat ja Nuuk. Hän hipsuttaa varpaillaan Nuukin nilkkaa ja saa vastaukseksi hymyn.
4.
(170. Aamiainen)
Voisarvipussi rapisee Sakarin sormissa, kun hän riisuu kenkiä. Keittiössä pörrötukkainen Nuuk keittää teetä ja haukottelee joka lusikallisen välissä. Sakari seuraa ihastuksissaan, miten toisen söpö nenä nyrpistyy.
Nuukilla näyttää olevan teenkeitossa tarpeeksi haastetta, joten Sakari ottaa esille muut aamupalatarvikkeet: jugurttia, muroja ja karjalanpiirakoita. Kulhoja kurotellessaan Nuuk halaa häntä takaapäin.
”Oot ihana”, Nuuk sanoo ääni vaimentuen jonnekin Sakarin mintunvihreään collegepaidan selkämykseen. Nuuk kiehnää hetken ja palaa takaisin teepannun luokse. Punapää kaataa vedet ja näyttää ihanan toimettomalta. Sakarin menee ja suutelee, kuten usein aamuisin.
Valitettavasti se menee aina siihen, että he unohtavat ajankulun. Tee kitkeröityy ja karjalanpiirakat jäähtyvät, mutta aamupussailu voittaa joka kerta.
