Nimi: Tahdon sua suojella
Kirjoittaja: tirsu
Genre: slice of life, romance, fluff & femme
Paritus: Alicia/Jo
Fandom: Emmerdale
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Jos samaa sukupuolta olevien suhteet ovat suuri ei, ei, niin tätä ei kai parane lukea sitten.
Summary: "En vain aio, vaan minä voitan tämän."Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Emmerdale kuuluu Kevin Laffanille, Kate Oatesille, Gavin Blythelle jne. Minä vain lainaan heidän hahmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni.
Haasteet: Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle IIIA/N: Tuota joo, vaikka tämä osallistuukin parita itsesi fiktiiviselle hahmolle, niin mä ja Jo ei olla sama asia. Jo on enimmäkseenkin karikatyyri tietyistä luonteenpiirteistä, joita omaan. Ainoa asia, joka meitä yhdistää ilmaan minkäänlaista muokkaamista, on rakkaus Aliciaan.
Otsikko on napattu Arttu Wiskarin Ikuisesti kahdestaan-kappaleesta.
Huomioitavaa on myös se, että aion parantaa tässä ficissä kaikki ne epäkohdat, joita mun mielestä Emmerdalen käsikirjoittajat ovat tyhmyyksissään menneet tekemään. Uutena huomioitavana asiana on se, että olen tehnyt prologiin hienoisia muutoksia, kuten esimerkiksi repliikkimerkkien kohdalla. Ja kirjoitustyylini on hiukan muuttunut tässä vuosien varrella, joten sekin on yksi syy tekemiini muutoksiin.
Tämä tulee ilmestymään säännöllisen epäsäännöllisesti.
Tahdon sua suojellaPrologiAlicia on kuvankaunis. Mutta Alicia on enemmänkin kuin ulkonäkönsä. Hän on räväkkä, toisinaan teräväkielinen, itsenäinen, todella herkkä, hauska, ajattelevainen (hän ottaa yleensä kaikkien tunteet huomioon) ja ihana. Hän puolustaa rakkaintaan kuuluisaan ”aina viimeiseen hengenvetoon” saakka. Hän on myös loistava äiti.
Alicia on myös temperamenttinen. Oikea tulisielu. Toisinaan hänen temperamenttinsa saa hänet ongelmiin.
Kun muutin kylään suunnilleen nelisen vuotta sitten, en heti ensi alkuun pitänyt Aliciasta. Siihen aikoihin hän oli aika ärhäkkä tapaus, hän oli teräväkieleisempi kuin mitä nykyään, hän ei aina suodattanut mitä päästi suustaan ulos. Häntä oli vaikea sietää.
Mutta sitten aloin hiljalleen nähdä hänen ystävällisempää puoltaan, kuinka lempeä ja ihana hän olikaan, miten hän heittäytyi hassutteluihin ja hölmöihin juttuihin täysillä – hänen naurunsa oli lumoavaa. Oli kuin olisi seireeniin törmännyt. Kaikkein parhaiten noihin puoliin Aliciassa pääsi tutustumaan silloin, kun hän oli poikansa Jaken seurassa, joka ilmiselvästi on kaikkein tärkeintä ja rakkainta hänelle maan päällä. Sitä oli mukava seurata – ja ennen kuin huomasinkaan aloin pitää hänestä, tunsin halua tutustua häneen.
Minä en kuitenkaan ollut se, joka teki aloitteen tuttavuutemme syventämisen suhteen. Yllättäen se oli Alicia. Kerran Vivin (rauha hänen sielulleen) ja Brendan kahvilassa Alicia istuutui saman pöydän äären kuin minä. Laskin lukemani kirjan alas, jättäen lauseen kesken, yllättyneenä. Miksi hän oli hakeutunut seuraani? Vapaita pöytiä kun oli ollut pari.
Alicia hymyili pienesti teekuppi käsissään. En ehtinyt sanoa yhtikäs mitään, kun hän kysyi miten olin viihtynyt kylässä. Siitä se sitten lähti.
Sen päivän jälkeen juttelimme useammin toisillemme, kun satuimme näkemään. Mikä oli melkein päivittäistä, kylä kun on melko pieni. Eikä mennyt kauaa, kun Alicia alkoi käydä luonani kylässä (hän itse asui silloin siskonsa Leylan ja tämän miesystävän Davidin luona erottuaan aviomiehestään, joten en pahemmin vieraillut hänen luonaan). Ilokseni sain huomata, että juttu meidän välillämme luisti. Saatoimme puhua puhumistaan tunteja mistä vain. Ja jos hiljaisuus laskeutui yllemme, se oli miellyttävää, ei ollut mitään pakkoa rikkoa sitä.
Tulin hyvin toimeen Jakenkin kanssa. Tämä oli oikein mukava poika, Alicia kasvatti tästä kunnioittavaa pientä herrasmiestä. Meillä kolmella oli keskenämme hyvin hauskaa.
Laitoin merkille, että minun seurassani Alicia käyttäytyi melko vapautuneesti, mutta muiden seurassa, esimerkiksi pubissa, Alicia tuntui pidättäytyvän. Hän vaikutti vetäytyvän piikikkään suojamuurinsa taakse turvaan. Se sai pohtimaan, että mistä mahtoi olla kyse. Miksi hän käyttäytyi niin yleisellä paikalla? Miksei hän antanut kaikkien nähdä kuinka ihana ihminen hän olikaan?
Lisää ihmetyksen aihetta aiheutti se, kun Alician sisko, Leyla, muutti yllättäen kylästä pois jättäen taakseen hyvin hämmentyneen ja sydänsuruisen sulhasen (muistuttakaa, että kerron myöhemmin siitä hääpukuepisodista, se oli hulvatonta, anteeksi vaan). Sen jälkeen Alicia puhkesi vähän kuin kukkaan. Kuin suuri paino oli pudonnut hänen harteiltaan ja hän pystyi hengittämään pitkästä aikaa täysin vapautuneesti. Silloin muutkin saivat nähdä millainen Alicia oikeasti on.
Mikä ihme kaihersi sisarusten välejä niin, että se sai Alician olemaan kuin nurkkaan ahdistettu eläin? Koska olihan se ilmiselvää, että heidän välillään oli jotain tulenarkaa. Leylan kylästä lähteminen sai Alician rentoutumaan huomattavasti.
En kuitenkaan koskaan ottanut asiaa puheeksi Alician kanssa, sillä se ei ollut minun asiani udella. Jos Alicia olisi halunnut puhua siitä, hän olisi tehnyt niin. Ehkä joskus tulisi olemaan päivä, kun hän uskoutuisi minulle, ehkä ei. Se minun oli hyväksyttävä, vaikka olinkin aivan mahdottoman utelias.
Ystävyytemme kasvaessa sain huomata, että omat tunteeni olivat jotain ystävyyttä enempää. Pidin suuni supussa orastavasta ihastumisesta, sillä oli ihan selvää, että tunteeni olisivat yksipuoliset. Tai niin minä hölmö ainakin luulin.
Syntymäpäivääni seuraavana päivänä Alicia tuli käymään luonani, sillä hän ei ollut päässyt työvuoronsa takia varsinaisena päivänä tulemaan. Avatessani hän antamaansa lahjaa (pehmoinen torkkupeitto) Alicia kysäisi äkisti, josko ”
haluaisin lähteä ulos hänen kanssaan”. Vastasin myöntävästi tajuamatta mitä Alicia varsinaisesti oli tarkoittanut. Hän joutui selventämään, että hän tarkoitti treffejä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Voi että. Olin ihan puulla päähän lyöty. Alicialla, ihmeellisellä Alicialla, oli tunteita minua kohtaan? Jotka olivat syvällisemmät kuin pelkkä ystävyys? En ollut uskoa sitä todeksi!
Oli sanomattakin selvää, että suostuin heti, kun sain ääneni hämmästykseltä toimimaan. Olin kuin kymmenennessä taivaassa (mikä on muuten kumma sanonta, kuinka monta niitä taivaita oikein on?)!
Ensitreffimme olivat Hottenissa, sillä emme kumpikaan halunneet uteliaiden kyläläisten änkeävän seuraamme uteliaisuudesta pihisten ja kysymyksiään esittäen. Emmekä todellakaan halunneet olla juorujen keskipisteenä. Oikeastaan, kävimme ainakin viisillä treffeillä kylän ulkopuolella, sillä halusimme olla rauhassa.
Ennen kuin päätimme olla pariskunta, Alicia halusi varmistaa, että suhteemme oli Jakelle täysin okei. Kuten arvata saattaa (tai ehkä ei), Jakella ei ollut mitään asiaan vastaan. Äidin onnellisuus oli hänelle tärkeintä, ja jos äiti kerran oli onnellinen minun kanssani, hänkin oli onnellinen. Mikä upea lapsi!
Suhteemme julkitulo sai meidät kaikkien kiinnostuksen kohteeksi. Kun suutelimme ensimmäisen kerran julkisesti Davidin kaupassa, se levisi kulovalkean tavoin kaikkien korville. Melkein koko kylä, Betty ja Pearl etunenässä, työnsivät nokkansa suhteeseemme ja sen luonteeseen. Ja lähes joka kerta, kun satuimme olemaan pubissa taikka kahvilassa, Betty ja Pearl, yhdessä tai erikseen, tunkeutui seuraamme kyselemään kaikenlaista: ”
Miten ihmeessä teistä tuli pari”, ”
Ei teistä kyllä päällepäin olisi arvannut, että olette naisiin kallellaan”, ”
Mitenkä pikkuinen Jacob on suhtautunut, oliko järkytys kova” ja muuta vastaavaa.
Kyselyistä ja uteluista huolimatta kyläläisillä ei vaikuttanut olevan ongelmia sen suhteen, että me olimme pariskunta. Suhteemme toi pientä uutuutta kylään, mistä oli kiva juorua ja puhua, varsinkin siksi että se oli melkoinen yllätys lähes kaikille. Ja suhteemme tuoma säpinä laantui kahdessa viikossa, kun siitä tuli osa normaalia arkea. Suurin kiitos siitä kuuluu, myönnettäköön, Chasille ja Danille ja heidän kihlaukselleen.
Alicia ja Jake muuttivat Davidin luota minun luokseni asumaan Myllypuron hieman ennen kuin olimme olleet vuoden yhdessä. Yhteiselomme on sujunut oikein hyvin. Tietysti meillä on ollut riitoja, sehän on ihan normaaliakin, mutta olemme selvittäneet ne ja sopineet.
Alicia ja Jake ovat minun maailmani, minun rakas perheeni. En luopuisi heistä mistään hinnasta milloinkaan. Olen valmis tekemään heidän vuokseen mitä vain (tietysti laillisuuden rajoissa, en minä nyt vankilaan halua, hitto soikoon).
