Todellisuuden punnussarja | Harry/Ginny, S

[FractaAnima]

Title: Todellisuuden punnussarja
Author: FractaAnima
Genre: drama, angst, slice of life
Rating: S
Pairing: Harry Potter/Ginny Weasley
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
FF50 sanalla 046.Elämä.
Kerää kaikki hahmot (James Sirius Potter)
Kirjoitusterttu
Neljän tuvan haaste II
Teelusikan tunneskaala


A/N: Kirjoitin tämän keskellä yötä, kuumeessa. Tulisipa kesä.


Todellisuuden punnussarja

Ginny herää keskeltä kukkakuosista peittomerta ja etsii Jamesia sen jokaisesta laskoksesta, kunnes muistaa, että poika nukkuu omassa pinnasängyssään, tietenkin. Ginny laskee kätensä vieressään makaavalle tyynylle ja tuntee sen viileyden, Harry ei ole nukkunut paria tuntia pidempään. He elävät taas niitä aikoja, he elävät taas kaiken uudestaan.

Ginny huokaisee ja sipaisee Jamesin punakkaa poskea pinnojen välistä. Hellyydenosoituksesta huolimatta lapsi tuntuu vieraalta, eihän hän ole tuntenut ketään Jamesia. Ja jos tarkkoja ollaan, ei ole Harrykaan, mutta se on eri asia.

Ginny tunnistaa ajatuksiensa tutut kulkusuunnat ja pysäyttää ne ennen kuin hän löytää itsensä puntaroimasta todellisuutta ja sen olemassaoloa. Kahvi on todellista, hän päättää ja hiipii pois makuuhuoneesta. Puuportaat tuntuvat miellyttävän viileiltä vasten paljaita jalkapohjia. On kesä, mutta kello on vielä niin vähän, ettei aurinko ole ehtinyt paahtaa jokaista paljasta pintaa epämukavaksi, lämpöistä lämpöisemmäksi, muttei ihan polttavaksi.

Alakerrassa on hiljaista. Keittiönpöydällä on puoliksi juotu kahvi, joka on vielä haaleaa. Ginny huuhtelee kupin ja kaataa pannusta itselleen uutta. Hän ei välitä siitä, ettei se ole enää edes tuoretta. Puoleen väliin mennessä omaa mukillistaan Ginny on unohtanut varoa ajatuksiaan. Hän on päätynyt keskelle vainajia, eikä hän havahdu edes poikansa itkuun. Kolme varttia myöhemmin Harry palaa hikisenä ja silmät punakoina. Hän tarttuu jämäkästi vaimoaan hartiasta ja laskee tämän kahvikupin pöydälle ennen kuin halaa naista tiukasti ja pitkään. Ginnyn silmät ovat yhtä punakat.

"James itkee", Ginny sanoo voimattomasti, aivan kuin hän olisi vasta huomannut sen.
"Mene lentämään, minä hoidan pojan", Harry vastaa, hänen todellisuutensa on tämän aamun kohdalta tasapainotettu. Hän kykenee tasapainottelemaan veitsen terällä, vaikka hän kantaisi koko perhettä sylissään. Hänestä on tullut taitava. "Ota Nimbus, se on verannalla odottamassa." Ginny nyökkää pyyhkäisten huolimattomasti kasvojaan. Hän henkäisee syvään ja on kuin kaikki olisi normaalia. Ja sitähän se onkin. He elävät taas niitä aikoja.

[Kaarne]

Tämä on taas niitä ficcejä, jotka hetkeäkään arpomatta sijoittaisin kategoriaan "Fractan parhaat". Tykkään yleisestikin ottaen sun ficeistä ja sellaisen auki klikatessa voi odottaa saavansa laatua, mutta välillä tulee vastaan tällaisia helmiä, jotka suorastaan yllättävät, koska niissä kaikki on niin hienosti kohdallaan. (Esimerkiksi Seireenin laulu ja Ilmanvastusta (ilman vastusta) ovat mielestäni myös sellaisia. Ja on niitä muitakin, mutta en nyt suoralta kädeltä muista, että mistä kaikista on tullut vastaava kokemus. Eikä se ehkä ole tämän kommentin kannalta olennaistakaan.)

cassi tuossa yläpuolella poimikin suuren osan omista lempparikohdistani tässä ficissä. Jännittävää kyllä itse en pitänyt tätä lopulta kovin raskaana, koska mulle rivien välistä välittyi jotenkin tuo Harryn ja Ginnyn hitsautuminen yhteen, murrosvaiheen raskaus (lapsi on vielä hyvin pieni ja sodasta siis vasta melkoisen vähän aikaa) ja kuitenkin toivo siitä, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Mietin usein ficcejä lukiessani, että tässä parituksessa on paljon potentiaalia, mutta sitä ei oikein käytetä hyväksi, kun kirjoitetaan vain jotain arkista saippuadraamaa ja/tai höttöä. Mulle Harry/Ginnyssä on mielenkiintoisinsa juurikin se alkuasetelma: kahden sankarin päätyminen yhteen, sodasta selviäminen ja se jälkipuinti. Koska kyllähän sota jättää selviytyjiinsäkin aina jäljet, eikä todellisia voittajia juuri ole, kun jokainen menettää niin paljon. Ja tuo raskauden jälkeisen masennuksen yhdistäminen keitokseen oli myös uusi ja kiehtova näkökulma, koska voisi hyvin kuvitella, että tuossa tilanteessa se pukkaisi vielä tavallista helpommin päälle (kun niitä käsiteltäviä solmuja on jo muutenkin tarpeeksi).

Tällä on minusta myös tosi hieno nimi. En ole aivan varma siitä, että osaanko yhdistää sitä ficciin täysin, mutta tällä kertaa se ei tarkoita sitä, etteikö se mielestäni istuisi tähän tai olisi hyvin valittu. Ennemminkin se on vahva nimi, jota pitää puntaroida (punnussarja hehheh) ja pohtia monelta kantilta.

Tykkäsin myös kahvin todellisuudesta, verannasta (koska verannat on aina kivoja), tuosta varhaisaamun kuvauksesta (♥♥♥) ja kokonaisuudesta muutenkin. Tässä ei ollut turhia sanoja tai lauseita, vaan kaikki oli kohdallaan.