Kirjoittaja Aihe: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-11  (Luettu 4142 kertaa)

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 720
Kirjoittaja: Hallahäive

Beta: Mustekehrääjä (kiitos tsempistä kulta)

Ikäraja: K-11

Fandom: BBC!Sherlock

Paritus: Johnlock

Genre: AU-romance

Disclaimer: John ja Sherlock kuuluvat ACD:lle, BBC:lle, Moffatille ja Gatissille. Minä vain vähän leikin.

A/N: Tämä ficci on aika lailla nopeasti kirjoitettua AU-hömppää. Rakastan AU:ita ja fini tarvitsi selkeästi yhden lisää...hah. Osaan kirjoittaa muutakin kuin angstia! (Kai...) Fic sijoittuu jonnekin toisen maailmansodan aikaan. Tämän ficin vuoksi etsiskelin innolla, miltä viski maistuu... Mutta mitään suurta taustoitusta tai muuta en ole tehnyt, joten turha odottaa 100% todenmukaisuutta miltään kohdin. En nyt suurempia jaksa höpöttää, joten pidemmittä puheitta, toivottavasti tykkäätte. Kommentit saavat minut hymyilemään.

Ja unohdin mainita, mutta osallistuu OTP10 2.0-haasteeseen.

Edit 13.8.2013 Nyt jatkoa: Tuopillinen muistoja K-18

Summary: Unohdus maistuu parhaalta toisen huulilta.


Lasillinen unohdusta


On lauantai-ilta, John muistaa. Päivillä ei ole ollut suurta merkitystä viime aikoina. Ne kaikki kuluvat samassa adrenaliinin ja veren sekaisessa usvassa. Vaan tänään hänen kätensä ovat vapaat ilman neulaa ja lankaa, ilman ruosteenpunaista kuorrutusta... Nyt on lauantai-ilta ja ensimmäinen kerta pitkään, pitkään aikaan, jolloin John on saanut vapaata. Ensimmäinen kerta sen jälkeen, kun hän veti ylleen univormunsa ja pakkasi tohtorinlaukkunsa. Nyt hänellä on kokonaiset kolme päivää ennen paluuta. Lontoon katujen vilinä on marginaalisesti hiljentynyt siitä, mitä se oli ennen kuin hän lähti rintamalle. Ennen kuin pommikoneet alkoivat kaarrella kaupungin yläpuolella ja nuoret sekä hieman vanhemmatkin miehet suukottivat hyvästit vaimoilleen ja äideilleen. Katujen hiljentymisestä huolimatta pubeihin ahtautuu väkeä keskustelemaan, tanssimaan tai juomaan murheet unholaan, kunnes tuntuu siltä, että sota on pelkkää pahaa unta.

Ja koska Johnilla ei ole parempaakaan paikkaa mihin mennä, hän päättää seurata muiden esimerkkiä. Kenties hän löytää nätin tytön, jonka mielestä sotilaan kanssa tanssiminen olisi romanttista. Ehkä hän saa unohduksensa kauniin hymyn kera tarjoiltuna. Jos ei, niin ainakin hän voi nauttia siitä, että vaihteeksi hänen ympäriltään kuuluu elämän ääniä kuoleman kellojen sijasta.
 
John istuu baaritiskin ääreen ja tilaa viskiä. Hän ei ajattele poikaa, jolle hän kipulääkkeiden puutteessa juotti puoli pullollista samaa nestettä vasta eilen iltapäivällä ennen kuin ompeli kiinni tämän kyljessä olevan haavan. Ei ajattele pojan suuhun työnnetyn nahkapalasen takaa kuulunutta tukahtunutta voihkintaa. Ei ajattele, mutta säpsähtää silti tiskin takana pyörivän naisen työntäessä hieman tahraisen lasin hänen eteensä.

”Kiitos”, John mumisee, vaikka nainen on jo siirtynyt seuraavaan tilaukseen. Hän poimii lasin, tuijottaa siinä kelluvia jääpaloja lähes uneliaasti. Hän on juuri kohottamassa sen huulilleen, kun hänet pysäytetään.

”Sinuna en joisi tuota”, sanoo tumma, savuinen ääni hänen vierestään. John kääntyy kulmiaan kohottaen ja näkee viereisellä baarijakkaralla tiskiin nojaavan nuorukaisen. Tämä lienee muutaman vuoden Johnia nuorempi, siloposkinen ja kiharahiuksinen. Hän on pukeutunut pitkään mustaan villakangastakkiin ja harmaisiin hansikkaisiin. John ihmettelee, kuinka hänellä ei ole kuuma täyteen ahdetussa huoneessa.

”Anteeksi?” John kysyy ja kummallisen intensiiviset, elohopean väriset silmät kohtaavat hänen omansa.

”Jos olisin sinä, en joisi tuota lasillista, tohtori”, kuuluu vastaus hieman pitkästyneesti. John on aikeissa kysyä syytä siihen, miksi hänen pitäisi unohtaa juomansa, kun virkkeen loppu uppoaa hänen tajuntaansa.

”Mistä sinä... kuka... tai siis—”

”Älä tuhlaa sanoja, jos et edes saa niillä mitään älyllistä todettua.”

Harmaat silmät siristyvät, katsovat jo Johnin kasvojen ohi, seuraavat jotakin hänen takanaan. Jotakuta tyttöä kenties? John nielaisee ja kerää ajatuksensa.

”Mistä tiesit, että olen lääkäri? Entä miksi minun ei pitäisi juoda tätä?”

”Yksinkertaista. Tuota ei voi kutsua viskiksi iltahämärälläkään. Tässä paikassa juomista puolet on vettä. Katso nyt tuonkin sävyä. Ja sinä vain pahennat asiaa jääpaloilla. Todella, eikö kukaan ole opettanut sinulle, miten viskiä tulee nauttia?” nuorukainen vastaa moittivaan sävyyn ja jättää Johnin ensimmäisen kysymyksen huomioitta. ”Jos tahdot jotakin kunnollista, ehdotan, että tulet mukaani.”

”Minä en edes tiedä, kuka sinä olet! Miksi tulisin kanssasi minnekään? Miksi edes tahdot minut mukaasi?”

John saa vastaukseksi kulmankohotuksen. Hänen uuden tuttavuutensa katse ei vieläkään käänny kohti Johnia. Se seuraa jotakuta väkijoukossa, kunnes äkkiä tarkat silmät sulkeutuvat kuin pettymyksestä.

”Et tuntisi ketään naista, jonka kanssa poistuisit täältä yhtään sen paremmin. Nimi on Sherlock Holmes. Minulla on ollut sangen tylsistyttävä ilta, joka päättyi juuri tuloksetta. Ja uskon, että armeijatohtori on kiinnostavampi kuin kukaan muu, johon tulen hetkeen törmäämään. Tule nyt, jos tulet.”

Niine hyvineen Sherlock, jos se nyt edes on mikään oikea nimi, nousee ylös ja lähtee kohti ulko-ovea.

Kaiken järjen mukaan Johnin ei pitäisi seurata. Hänen pitäisi nauttia viskistään, oli se kuinka vetistä tahansa, ja hetken päästä kenties ujuttautua hänen vasemmalla puolellaan istuvan punapään seuraan. Seuraamalla tuntemattomia ties minne saa itsensä vain ongelmiin. Siitä huolimatta John löytää itsensä pian pubin ulkopuolelta, missä hän näkee takin liepeen katoavan kulman taakse. John empii vain sekunnin murto-osan ennen kuin juoksee perään.

*

Puolen tunnin päästä siitä, kun he lähtivät, John löytää itsensä istumassa upottavassa nojatuolissa sekaisessa olohuoneessa. Kaikki pinnat tuntuvat olevan peitettyinä mitä erikoisimpiin tavaroihin tai sanomalehtileikkeisiin, joiden otsikot kirkuvat kuolemista. Kahvipöydälle on unohdettu täysi kuppi teetä, joka vaikuttaa kasvavan hometta. Takanreunukselta tuijottaa ihmisen pääkallo. John tuntee olonsa hieman hermostuneeksi, mutta huoneiston isäntä ei näytä sitä huomaavan vaan kaivelee huoneen nurkassa olevaa kaappia määrätietoisesti. 

John katsoo, kuinka Sherlock nostaa kaapistaan kookkaan kristallipullon. Se näyttää siltä kuin olisi maksanut maltaita. Sherlock huomaa katseen ja kohottaa hieman toista suupieltään.   

”Lahja veljeltäni. Tai no, kun sanon lahja...” Sherlock pyöräyttää silmiään ja kaataa viskiä kahteen matalaan lasiin. ”Mycroft haluaa minut pois Englannista. Tähän mennessä hän on yrittänyt sekä lahjontaa että kiristystä. Onnistui jo järjestämään niin, etten joutunut armeijaan. Liian heikko terveydentila, näethän. Sydänvaivoja.”

John hymähtää epäuskoisena ja ottaa vastaan Sherlockin ojentaman lasin. Sherlock on toki kalpea, mutta mikään tämän olemuksessa ei muuten viittaa huonoon terveyteen.

”Onko sinulla sitten? Sydänvaivoja...”

”Toivon mukaan ei. Ei ainakaan sellaisia, joista tietäisin itse. Mutta kukapa ei vakuuttuisi nähdessään pilleripurkkini.”

Näin sanottuaan Sherlock vetää takkinsa taskusta purkin, joka on täynnä valkoisia pillereitä. John katsoo hämmennyksen vallassa, kuinka Sherlock äkkiä tarraa rintaansa ja haukkoo henkeään tuskainen ilme kasvoillaan. Hän vajoaa polvilleen kädet täristen pilleripurkin ympärillä. John on jo nousemassa tuolistaan, kun Sherlock kohottaa kätensä torjuvasti ja nakkaa yhden pillerin suuhunsa. Sitten hän hengittääkin taas normaalisti, naurahtaa Johnin ilmeelle.

”Mitä...”

”Sokeripillereitä. Itse kehittämiäni. Kuten näet, ihmiset saa helposti uskomaan juuri sen, mitä he itse tahtovat. En käy paljoa ulkona, en, ellei minulla ole töitä. Näin ollen on helppoa vakuuttaa kaikki siitä, että olen kotona vuoteenomana.”

”Uskomatonta. Missä sinä sitten työskentelet?”

”Olen Scotland Yardin konsultti. Tosin sodan alettua niillä imbesilleillä ei ole ollut juuri mitään, mikä olisi ansainnut huomioni. Tänä iltana seurasin epäiltyä pubiin... tapaus vaikutti mielenkiintoiselta, mutta lopulta se olikin vain mustasukkaisuusdraama. Naisen rakastaja. Kuinka tylsistyttävää.”
 
”Scotland Yard ei pyydä apua amatööreiltä”, John huomauttaa skeptisesti. Sherlock luo häneen ärsyyntyneen katseen.

”Saavuit Lontooseen tänään iltapäivällä junalla. Sinulla on veli, jonka kanssa et tule toimeen, joten et asu hänen luonaan, vaan Bed and breakfast -paikassa. Aioit nukkua junamatkalla, muttet pystynyt. Söit sen sijaan.. hmm, kinkkuvoileivän ja luit Timesin uusimman numeron.”

John tuijottaa hetken Sherlockia, joka vastaa hänen katseeseensa silmäänsä räpäyttämättä.

”Miten sinä tiesit?” hän kysyy ihmetystä äänessään.

”Vilkaisit taskukelloasi istuttuasi alas. Sen kannessa on kaiverrus: Harrylle, rakkaudella. Nimesi ei kuitenkaan ole Harry. Miksi siis kellossa lukee niin? Koska olet saanut sen joltakulta. Isältä, mahdollisesti, mutta ei, ei sittenkään, koska kello on vielä uusi siinä olevista naarmuista huolimatta. Malli on uusi. Siispä veli on todennäköisempi vaihtoehto. Naarmut taas johtuvat useista pudotuksista. Tohtorina olet vakaakätinen, joten et itse ole vahingoittanut kelloasi. Näin ollen kyseessä on ollut veljesi. Joko hän on kömpelö tai juoppo. Koska et yövy hänen luonaan, kyseessä on jälkimmäinen. Mistä tiedän, missä yövyt? Jos olisit perheesi luona, niin luultavasti olisit viettänyt harvinaisen vapaailtasi kotona, mutta sen sijaan olit illallisaikaan pubissa.

Miksi juna, sinä mietit. Siksi, että kaikki sotilaat matkustavat junalla. Et saanut unta, koska pelkäsit näkeväsi painajaisia ja nolaavasi itsesi. Niinpä päätit tehdä jotakin muuta aikaa kuluttaaksesi. Lehti on looginen vaihtoehto. Tätä tukee sormenpäihisi tarttunut muste. Mikä sanomalehti kertoo todenmukaisimmat uutiset sodankulusta? Ei ainakaan Daily Mail, siispä The Times. Rintamuksellasi on muutama murunen voileivästäsi. Siinä se, yksinkertaista.”

”Upeaa.”

Sherlock katsoo häneen puoliksi hämmästyneen ja puoliksi epäilevän näköisenä.

”Todellako?”

”Tietenkin! Uskomatonta, että sait selville noin paljon”, John vakuuttaa ja Sherlock pitää pienen tauon ennen vastaamista.

”Ihmiset eivät normaalisti sano noin.”

”Mitä he sitten sanovat?”

”Painu helvettiin”, Sherlock toteaa.

Siinä samassa John tyrskähtää nauruun, ja silmänräpäyksen emmittyään Sherlock liittyy mukaan syvällä äänellään. Sitten Sherlock kohottaa lasiaan, ja John kilistää sitä vasten. Hän kohottaa lasin huulilleen, saa suun täydeltä täyteläistä nestettä. Se pistelee valuessaan alas hänen kurkkuaan, lähettää väreitä tanssimaan pitkin hänen selkäpiitään.

Sherlock tarkkailee häntä lasinsa ylitse. Silmien elohopeaan on tarttunut jostakin hiven vihreää, eikä John voi kääntää pois katsettaan. Hän juo hitaasti toisen suullisen eikä ole varma, johtuuko hänen vatsanpohjaansa kerääntyvä lämpö viskin poltteesta vai jostakin aivan muusta. Sherlock pyörittää etusormeaan lasissaan, nostaa sen huulilleen. Yksi pisara juoksee alas hänen leukaansa, tipahtaa solisluun yllä olevaan kuoppaan. John nielaisee. Hän ei ole koskaan pitänyt miehiä kovin viehättävinä, ei vaikka on nähnyt työssään lukemattomia paljaita lihaksia, ilkikurisia hymyjä. Mutta jokin, kenties hänen suoniinsa hitaasti leviävä alkoholi, saa Johnin kuvittelemaan, miltä tuntuisi seurata huulillaan pisaran kulkemaa reittiä läpikuultavalla iholla. Sherlockin ilmeessä on haastetta, aivan kuin hän tietäisi täsmälleen, mitä John ajattelee. Äskeisen esityksen perusteella kenties tietääkin.

”Sainko kaiken oikein?” baritoni keskeyttää hänen mietteensä.

”Kyllä. Paitsi, että Harry on minun siskoni. Harriet”, John vastaa mahdollisimman tasaisella äänellä. Sherlock rypistää otsaansa.

”Aina jotakin...” hän toteaa. ”Sinun vuorosi.”

”Anteeksi?”

”Kuulit vallan hyvin”, Sherlock hyrisee. John puraisee huultaan. ”Kerro, mitä sinä näet. Päättele minut.”

"Hm, hyvä on”, John myöntyy ja ottaa kulauksen rohkaisuksi. ”Sinä olet varakkaasta perheestä. Ainakin viskistä päätellen. Olet... kaksikymmentä? Tai jotakin siihen suuntaan. Olet tarkkaavainen, selvästi.”

Sherlock hivuttautuu askel askeleelta lähemmäksi. Silmät, joiden väristä John ei enää osaa sanoa mitään, loistavat virvatulina. Kuiskaavat, lisää, lisää, seuraa minua. John miettii, mitä tapahtuu, jos hän jatkaa. Odottaako jossain jo valmiina suonsilmä?

”Um, sinulla ei ole sydänongelmia”, John sanoo ja hymyilee. Sherlockin polvet kolahtavat hänen omiinsa tämän astuessa hänen eteensä.

”Hm, mitä muuta?” Sherlock kysyy, kumartuu eteenpäin. John tuntee, kuinka tämä laskee kätensä hänen reisilleen, ottaa tukea. Sherlock tuoksuu kevyesti viskiltä, tupakansavulta ja lämpimältä partavedeltä. Hänen tummat hiuksensa näyttävät vielä sotkuisemmilta läheltä katsottuna. John puristaa sormensa tiukasti lasin ympärille, jotteivät ne vaeltaisi jonnekin, johon ne eivät kuulu. Tule lähemmäksi, lisää, lisää...

”Sinä...tuoksut savulta. Joten joko tuoksu tarttui sinuun ulkona tai, tai poltat itse.”

”Lisää”, Sherlock henkäisee hänen kasvoilleen. Oikea käsi piirtää hitaasti kuvioita Johnin reidelle. Johnin katse harhautuu huulille, jotka eivät näytä yhtään vähemmän täyteläisiltä kuin naistenkaan.

”En osaa sanoa.”

”Yritä.”

John vetää henkeä ja Sherlock vetäytyy hieman kauemmas silmät nauravina. Kaikki tai ei mitään, John päättää. On aika antaa virvatulien johtaa.

”Sinä et ole tarpeeksi lähellä”, hän toteaa karhealla äänellä. Sherlockin kasvoilla välähtää jotain voitonriemuista. Yhdellä sulavalla liikkeellä hän on Johnin sylissä.

”Oikein”, Sherlock kuiskaa, ja heidän huulensa kohtaavat suudelmassa, jonka aloittajaa John ei tiedä. Sherlock maistuu tummalta, vaaralta ja kaikentasoiselta kielletyltä. Johnin vapaan käden sormet eksyvät silkkisiin kiharoihin, vetävät hieman. Sherlock värähtää. Lämpö etenee Johnin vatsasta koko kehoon, hän palaa, palaa. Sherlock tarttuu hänen kaulukseensa, nojaa taaksepäin.

”Tule”, hän mumisee, eikä Johnilla ole muuta mahdollisuutta kuin seurata. Hän nousee Sherlockin mukana ylös nojatuolista. Viskilasi tippuu sormien löysästä otteesta, särkyy lattialle. John henkäisee, aikoo pyytää anteeksi, mutta Sherlockin huulet eivät irtaannu hänen omiltaan, eikä hän saa tilaisuutta. He tanssivat yli sirpaleiden, John seuraa silmät kiinni.

Hän ei kuule, kuinka makuuhuoneen ovi kolahtaa kiinni. Ei huomaa, kuinka näppärät sormet avaavat hänen paitansa napit. On vain juovuttava hehku, samettinen ääni solisluilla, suudelmia. John hukkuu, unohtaa. Ja kun hän viimein joutuu suonsilmäkkeen pohjaan, virvatulet loistavat hänen yllään. 

*

John on lähtemässä makuuhuoneesta, sulkemassa takanaan oven edellisiltaan ja niihin asioihin, jotka eivät kuulu päivänvaloon. Sitten hän tulee vielä katsahtaneeksi lakanoihin sotkeutunutta, raukeaa hahmoa, ja jokin siinä näyssä herättää Johnissa halun palata. Suudella peittojen alta pilkottavia pehmeitä kiharoita, tuntea lämmön, joka tulee puuttumaan hänen öistään lääkintäteltassa. Ehkä se on vain jonkinasteista epätoivoa, joka syntyy siitä ajatuksesta, että pian hän on lähdössä. Vain haluttomuutta jättää illuusio turvasta toisen käsivarsilla. Ehkä se kaikki johtuu vain siitä, ettei hän voi tietää palaavansa enää koskaan pois rintamalta. John ei usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Hän ymmärtää, että kaikella todennäköisyydellä heidän kohtaamisensa jää Sherlockin mieleen vain erikoiseksi muistoksi sota-ajan hulluuksista. Kaikella todennäköisyydellä heistä ainakin toinen menehtyy ennen rauhaa. Ei ole syytä lietsoa turhia toiveita.

Sherlock ynähtää hiljaa unissaan, rypistää otsaansa. John huokaisee. Hän astelee nopeasti Sherlockin yöpöydän ääreen, repäisee sillä lepäävästä kirjasta kansilehden ja toivoo, ettei Sherlock välitä siitä.

John kirjoittaa sotkuisella käsialallaan ainoastaan seitsemän sanaa. Ne eivät riitä mihinkään eivätkä muuta yhtään mitään. Ne kuitenkin tarjoavat hivenen lohtua, ajatuksen siitä, että hän jättää jälkeensä edes kirjaimia haalistuvalle paperille. Jotakin konkreettista unenomaisesta illasta.

Lopetit sotani hetkeksi. Kiitos.
Kapteeni John Watson


Hän asettaa paperin tyynyn viereen, sallii kätensä hipaista nopeasti tummia hiuksia. Sitten hän lähtee ulos, missä aamu on vasta valkenemassa. John painaa mieleensä osoitteen, 221B Baker Street, siltä varalta, että vielä joskus palaa omin jaloin Lontooseen.

Pilvet harvenevat hänen kävellessään, ja hän toteaa, että päivästä on tulossa kaunis.



« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 01:06:16 kirjoittanut Kaapo »
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Kuurankukka

  • Onnenhileet
  • ***
  • Viestejä: 864
  • T'hy'la
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #1 : 18.06.2013 01:43:08 »
Olipas ihana ficci, kertakaikkiaan! Luin tämän jo eilen aamuyöstä, ja tätä oli kyllä mukava lukea uudelleenkin c: Olen selkeästi liian epäaktiivinen finiläinen nykyään, kun en muista törmänneeni mihinkään oikeasti AU-ficciin Sherlockista. Vai eikö niitä oikeasti vain ole? Oli miten oli, tykkäsin kyllä kovasti että viitsit kirjoittaa AU:ta. Sait hahmot toimimaan hyvin uudenlaisessakin ympäristössä ja ajassa, mikä ei kyllä ole aina niin helppoa. Sait myös toisen maailmansodan hengen tarttumaan loistavasti ficciisi. John murehti ja pohti sotaa, muttei missään nimessä liikaa. Sinällään hyvin klassisesta kohtauksesta sait aikaan mielenkiintoisen kokonaisuuden juurikin tuon AU:n avulla; kokonaiskuvasta tuli syystä tai toisesta hyvin elävä!

Ficissäsi oli koko ajan läsnä jotenkin savuinen, aavistuksen hämärä ja utuinen tunnelma, tosin aamulla kaikki olikin jo kirkkaampaa. Tekstistä löytyi myös paljon tuttuja piirteitä ja jopa repliikkejä itse sarjasta, mutta oli myös jotain omaakin, ja se on mielestäni erityisen tärkeää tällaisissa ficeissä. Tapahtumat kulkivat eteenpäin luonnollisessa, aavistuksen unenomaisessa tahdissa, eikä räikeitä epäuskottavuuksia ollut missään. Tai muitakaan mokia sen puoleen. Eikä pidä tietenkään unohtaa viehättäviä sanavalintoja ja yksityiskohtia, joita olit tähän luonut. Esimerkiksi yhteen kolahtavat polvet, sehän oli vallan mainio. Siis vaikka kyseessä on vain polvet, jotenkin ne vaan, äh, tiedät varmaan :D Oli hauska keksintö liittää virvatulet ja suonsilmäkkeet tähän; tällä kertaa ne eivät olleetkan pahoja paikkoja, vaikka johdattivatkin pois.

Oli jotenkin huvittavaa, että vaikka Sherlock oli myös tässä Johnia nuorempi, hän ei tuntunut kyllä ollenkaan joltain parikymppiseltä, tosin taisi Johnkin aika nuori tässä olla. Lopussa esiintyvä lappunen oli oikein johnmainen ele, pidin kovasti sen aiheuttamasta tunnelmasta. Sinällään tästä olisi kiva lukea jatkoakin, kohtaavatko he enää koskaan toisiaan. Kommentti oli niin kauan auki tässä, että taisin kadottaa kommentin pointin ihan kokonaan, mutta kokonaisuudessaan tykkäsin tästä kyllä ihan hulluna, maailma tarvitsee ehdottomasti lisää romanttista, söpöä Johnlockia. Kiitos kovasti <3
Einmal ist keinmal


Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 720
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #2 : 19.06.2013 15:03:46 »
Kuurankukka: Voi, kiitos ihanasta kommentistasi. Mukavaa, että tykkäsit tästä. Finissä ei näin tarkemmin ajateltuna taida oikein olla ihan puhtaita Sherlock AU:ita kauhean montaa. On niitä ehkä pari? Kai...en ole varma. Itse kuitenkin pidän kyseisestä genrestä kovasti, joten oli pakko koittaa kirjoittaa ja siispä on hauskaa, että joku tästä tykkäsikin :D Ja hienoa, jos tahtoisit ehkä lukea lisää tähän liittyen, sillä nyt ideana on tehdä trilogia tästä aiheesta, suunnitelmat olisi jo valmiina kakkososaa varten, mikäli nyt saan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan.

Mukavaa, että onnistuin mielestäsi välittämään ajan hengen, olin hieman huolissani siitä, uskoisiko tätä kovin historialliseksi. Kiva myös, että pidit virvatulista. Ja John tosiaan on itsekin tässä aika nuori vielä, ja ehkä Sherlock on varhaiskypsä tai jotain, hah. Kertakaikkiaan, hienoa, että romanttinen Johnlock maistui ja kiitos kovasti kommentistasi, se sai minut hymyilemään <3
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Crescen

  • ***
  • Viestejä: 674
  • looking for a romance
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #3 : 30.06.2013 23:30:09 »
Oi ihanuutta. En yhtään kadu että poimin tämän kommenttikampanjasta!

Kuten Kuurankukka mainitsi, tässä on tosiaan sellainen aika utuinen tunnelma, vähän kuin tarkastelisi tapahtumia pubin paksun tupakankatkuisen savun sumentamana. Samalla oli jotenkin hupaisaa, että vaikka Sherlockista paistoi heti alusta alkaen suoraan läpi se, mitä hän oikeastaan oli vailla, niin John lähti silti tämän mukaan. Sherlockin iskurepla oli juuri niin ontuva kuin vain saattoi olettaakin, mutta vaara viettelee sotilasta!

Äh, jotenkaan en nyt meinaa saada sanoja suustani. Kerrontahan tässä oli hyvin sujuvaa ja tapahtumat todentuntuisia, eteenkin osasin niin kuvitella Sherlockin tivaamaassa Johnilta päätelmiä kiilto silmissään. Kaiken kaikkiaan, tykkäsin kovin! Ja pidän silmäni avoinna niiden seuraavien osien varalta ;>
We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, but a habit.
- Aristotle

Funtion

  • Vieras
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #4 : 01.07.2013 16:06:12 »
Nyt viimein pakotin itseni lukemaan tämän (alkaa lupaavasti) koska en malta odottaa niitä mahdollisia jatko-osia!! Ihan vaan niiden vuoks luin tämän. Plus plus, AU:t on parhaita ja sä oot loistava kirjoittaja. Joten kun mä puhun pakosta, tarkoitan pikemminkin sitä et lakkaan olemasta laiska. Toisaalta -- palaten AU:seen -- niissä on se vaarana, että sitä fandomia ei enää edes löydä tekstin takaa, jos hahmot on täysin erilaisia. Siinä vaiheessa vois AU:n sijaan kirjoittaa originaalia. Joka tapauksessa...

On lauantai-ilta, John muistaa. Päivillä ei ole ollut suurta merkitystä viime aikoina. Ne kaikki kuluvat samassa adrenaliinin ja veren sekaisessa usvassa. Vaan tänään hänen kätensä ovat vapaat ilman neulaa ja lankaa, ilman ruosteenpunaista kuorrutusta... Nyt on lauantai-ilta ja ensimmäinen kerta pitkään, pitkään aikaan, jolloin John on saanut vapaata. Ensimmäinen kerta sen jälkeen, kun hän veti ylleen univormunsa ja pakkasi tohtorinlaukkunsa. Nyt hänellä on kokonaiset kolme päivää ennen paluuta.
Tää alku oli vähän... huojuva? Vähän pisti silmään erinäiset toistot, esim. on lauantai-ilta, nyt on lauantai-ilta ja sit ensimmäinen kerta pitkään, pitkään aikaan, ensimmäinen kerta sen jälkeen ja sit nyt on lauantai-ilta ja nyt hänellä on kokonaiset. Tää kaikki ois voinut olla sulavimminkin ilmaistu (esim. tuo toinen "nyt" tuolla "nyt on lauantai-ilta" -kohdassa olis voitu jättää pois ja samoin tuon viimeinenkin "nyt", oikeastaan. Toisen "ensimmäinen kerta" -ilmauksen ois voinut kiertää toisenlaisella lauserakenteella). Mut... ehkä tällaisia huomioita on tyhmää tehdä jälkikäteen, jos kirjoittajalla ei ole aikomusta muokata tekstiään (jos nimenomaan).

Lontoon katujen vilinä on marginaalisesti hiljentynyt siitä, mitä se oli ennen kuin hän lähti rintamalle. Ennen kuin pommikoneet alkoivat kaarrella kaupungin yläpuolella ja nuoret sekä hieman vanhemmatkin miehet suukottivat hyvästit vaimoilleen ja äideilleen.
Oho, nyt jatkoin lukemista pidemmälle (kirjoitan kommenttia aina samaan aikaan kun luen) ja löysin taas pientä häiritsevää toistoa: ennen kuin hän lähti ja ennen kuin pommikoneet. Oh well.

Ja koska Johnilla ei ole parempaakaan paikkaa, mihin mennä, hän päättää seurata muiden esimerkkiä.
Tää pilkutus vähän häiritsi. (ANTEEKS oon nyt kamala ja tartun jokaiseen pieneenkin asiaan... näitä päiviä on mulla välillä.) Mä sinuna olisin jättänyt tuon ekan pilkun kokonaan pois, koska nyt toi "mihin mennä" tuntui kovin irralliselta. Toisaalta aloin kans miettimään, olisko "minne mennä" parempi vaihtoehto tuohon... mihin... minne... mikä niiden ero edes on? Mihin kuulostaa enemmän puhekieleltä... Anyway, en pidä tästä pilkutuksesta, vaikka se ehkä kielioppisääntöjen mukaan meneekin.

Hän ei ajattele poikaa, jolle hän kipulääkkeiden puutteessa juotti puoli pullollista samaa nestettä vasta eilen iltapäivällä ennen kuin ompeli kiinni tämän kyljessä olevan haavan. Ei ajattele pojan suuhun työnnetyn nahkapalasen takaa kuulunutta tukahtunutta voihkintaa. Ei ajattele, mutta säpsähtää silti tiskin takana pyörivän naisen työntäessä hieman tahraisen lasin hänen eteensä.
Oon nyt taas hirvee, mut tää otti vähän korviin ja... ei ajattele, ei ajattele ja ei ajattele. Kolmiportainen luettelo, hieno retorinen keino, mutta epätoimiva jos lukija on jo kerran menettänyt hermonsa toistoon.

Hän on pukeutunut pitkään mustaan villakangastakkiin ja harmaisiin hansikkaisiin. John ihmettelee, kuinka hänellä ei ole kuuma täyteen ahdetussa huoneessa.
Tätä on pakko kehua. Meinasin jo älähtää, kun luulin että alat kuvailemaan ulkonäköä ihan vain huvin vuoks, mutta onneks sijoitit siihen merkityksen, se kuumuus. Hyvä kikka!

John on aikeissa kysyä syytä siihen, miksi hänen pitäisi unohtaa juomansa, kun virkkeen loppu uppoaa hänen tajuntaansa.
Jumankauta mikä bitch mä oon tänään, mut... eikö kunnes olis parempi kuin kun? Tai siis... "John on aikeissa kysyä syytä siihen, kun virkkeen loppu plaaplaaplaa"... tästä voisi ymmärtää, että se on kysymässä syytä siihen SAMAAN AIKAAN, kun virkkeen loppu uppoaa tajuntaan. Eikä se tuskin tapahtunut samaan aikaan, mmh? Lisäks toi selitys "miksi hänen pitäisi unohtaa juomansa" tuntuu vähän turhalta, tai siis sehän oli jo itsestään selvää, kun tuossa oli tuo "syytä SIIHEN" ja lukija kyllä tajuaa edellisten virkkeiden perusteella mikä se "se" on.

Hän vajoaa polvilleen kädet täristen pilleripurkin ympärillä.
Tää oli ihan loistava kohta!! :DD Sherlockista ois kyllä yhtä hyvin voinut tulla näyttelijä, ja sä olit kuvaillut tän kohdan niin sulavasti, että näin kuin valkokankaalta katsottuna Sherlockin polvillaan maassa, tärisevät kädet, pillerit, John siinä kauhistuneena seuraamassa tilannetta ja miettimässä onko Sherlock oikeasti saanut jonkun kohtauksen... loistavaa, loistavaa!!

Sinulla on veli, jonka kanssa et tule toimeen, joten et asu hänen luonaan, vaan bed and breakfast-paikassa
Bed and breakfast -paikassa, ei bed and breakfast-paikassa (jos ilmauksessa on useampi kuin yksi sana, tulee välilyönti ennen viivaa). Vähän myös hämäs toi "paikassa" ilmaus, koska se tuntuu liian epätarkalta tullakseen Sherlockin suusta, ehkä joku majatalo tai vastaava ois sopinut tuohon paremmin.

Ei ainakaan Daily Mail, siispä the Times.
The Times, ei the Times.

Viskilasi tippuu sormien löysästä otteesta, särkyy lattialle.
Nesteet tippuvat, asiat putoilevat. // Edit. Asia jäi vaivaamaan mua ja tarkastin jutun Kotuksen sivuilta ja siellä oli: "Miksi tällainen tippuminen särähtää pahasti monen kielikorvaan? Se taitaa olla lähinnä niiden ongelma, jotka ovat oppineet, että tippua-verbi merkitsee nesteen putoilemista tippoina tai vaikkapa marjojen varisemista yksi toisensa jälkeen; näinhän sanakirjat esittävät." Suoraa vastausta tähän en siis saanut. Mutta oon edelleen sitä mieltä että nesteet tippuvat.

Alku oli hieman kömpelö. Tuota toista tähtimerkkiä ennen mulla oli paljon kaikenlaista huomautettavaa, mutta jotenkin sen jälkeen pääsit vauhtiin ja teksti oli huomattavasti sulavampaa. Pidin hurjasti Sherlockin päättelyistä, tiedän miten tuskaa niitä on keksiä, olit hyvin muuttanut sarjan päättelyt aikaan ja paikkaan sopiviksi. Niin ja heihei! Tuossa äsken sä ja Kuuris mietitte, onko niitä Sherlock AU-tekstejä täällä, niin onhan niitä, on on! Näin äkkiseltään tuli mieleen Vanillan Ennen viattomuuden loppua, se on se Jimlock jossa on yliopisto (hitto näitä on paljon ja silti ne on ihania), oon ihan just matkalla kommentoimaan sitä... sit jollain toisellaki oli joku yliopisto!AU Ulkoavaruudessa... jatkoficci... ja ja. Kyllä niitä on! Te ette vaan oo lukeneet tarpeeks Finin Sherlock-tekstejä. ; )

Takaisin ficciisi. Noh, suhtautumiseni Johnlockiin tiedätkin jo, joten se vähän laimensi tätä koko lukuelämystä, mut toisaalta hyvin kirjoitettuna mulla menee kaikki. Hahmot oli onnistuneita, etenkin pystyin hyvin kuvittelemaan tuon Johnin viestin tuossa lopussa, oikein KAPTEENI John Watson... jep jep, pystyn niin kuvittelmaan tuon. :DD (Baskerville Captain John Watson ja kaikkee.) Ehkä sitä vaan mietin, kun BBC:n sarjassa Johnin ja Sherlockin ikäero on 5 vuotta (Sisi tulee korjaamaan jos muistan väärin!) ja tässä John päätteli et Sherlock on noin 20 eli silloin John olisi 25... aika nuorena se on sotilaslääkäri, varsinkin kapteeni, kun mä just tutkiskelin omaa tekstiäni varten Britannian armeijan titteleitä ja: "Kapteeni: upseerina 3 vuotta" ja upseerikokelaaksi päästäkseen pitäis olla jotai 14 vuotta (!!) palveluksessa. Mut joo, ehkä lääkärien kaa nää menee erilailla... kuiteki tuntuu vähän epäuskottavalta, et John ois 25-vuotiaana kapteeni, vaikka onkin maailmansota ja kaikkee. Lääkärin toisaalta ymmärrän just sodan takia, kun on varmaan lääkäreistä kamalasti pulaa, niin jopa kaikki lääkäreiks opiskelevat otetaan ilman muuta töihin, jos/kun tarve vaatii (ainakin uskoisin näin), mut... plaah plaah. Anti olla. (Ja voihan tää vaikka olla niin AU että John on 10 vuotta Sherlock vanhempi? Tosin hahaha se tuntuu kyl aika kummalliselta ajatukselta...)

Kaiken kaikkiaan pidin tästä, vaikka palautteeni onkin nyt aika... no, yksityiskohdat on mulle tärkeitä ja kiinnitän niihin huomiota. Teknisesti tää ei ollut parasta sua, mut toisaalta oon iloinen siitä, ettet mässäillyt liiallisilla vertauskuvilla. Ja hyvä juoni pelastaa kehnommankin toteutuksen, kun taas loistava toteutus ei pelasta kehnoa juonta -- inhoan selittelytekstejä. Pidin tästä siis kovasti, tykkään lukea sun tekstejä, odotan innolla jatkoa ja halauksia ja suukkoja ja kaikkea ihanaa! Oot loistava kirjoittaja. ♥

// Anteeks Sisi, en tiedä mikä muhun iski. Anteeks myös Halla jos olin liiankin rehellinen <33 ;--; Luv u bb. <3
/// Niin ja kiitos Sisi selvennyksestä! 7 vuotta, 7 vuotta... nyt painan tuon mieleeni...
« Viimeksi muokattu: 01.07.2013 23:42:49 kirjoittanut sensaatio »

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #5 : 01.07.2013 23:16:49 »
Laiska mainittu! Vips, tunnistan itseni ja viuhdon kädelläni ilmassa!

Lainaus käyttäjältä: sensaatio
BBC:n sarjassa Johnin ja Sherlockin ikäero on 5 vuotta (Sisi tulee korjaamaan jos muistan väärin!)
No siis, virallisesti Johnin syntymäpäivää ei ole vahvistettu yhtään missään, mutta Casebookin lehtiartikkelissa mainitaan Johnin olevan 37-vuotias A Scandal in Belgravia -jaksossa, eli vuonna 2011 (kuukaudesta en sano mitään, koska Sherlockin aikajanat kusevat). Sherlockin iästä varmaa taas on vain päivä ja kuukausi (6. tammikuuta), mutta The Great Gamesta saa jotakin osviittaa, ja jos ei canon-, niin vahva fanonpohja on vuodella 1981. Mitä nyt muistiinpanojani katselin (sensi muistaa kädenväännöt, ehkä), niin John on syntynyt joko vuonna -74 tai -73. Itse päädyin vuoteen -74, koska erään ACD!fanonin mukaan Johnin syntymäpäivä voisi olla 7.7. (ja oletin artikkelin olevan syksyltä 2011, tai jotain, en ole enää ihan varma). Kaiken kaikkiaan, John olisi näin ollen suurin piirtein seitsemän vuotta Sherlockia vanhempi. Mikä tekisi hänestä yhtä vanhan Mycroftin kanssa (Mycroft on ACD!canonissa seitsemän vuotta veljeään vanhempi), haha. Sitä on vaikea sulattaa. [/fanaattinen ja fanfaarien arvoinen päteminen]

Nyt kun on saatu hölmöydet pois alta, niin pääsen kehumaan tätä ficciä! Hävettää myöntää, että luin tämän kunnolla ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Joo, en tiedä ollenkaan miksi se jäi näin pitkälle, ja ihmetys oli entistä suurempi kun tajusin kuinka hyvä ficci tämä oli! Lueskelin tätä peiton alla ja värisin Sherlockin näyttelijäntaidoille ja viettelytekniikoille (en suostu näkemään niissä mitään kömpelöä, varsinkaan kun kikka otti ja toimi!). Pidin kauheasti virvatulista ja kuinka kuljetit niitä tekstissä. Johnin lappu oli jotain uskomattoman hienoa, jotain hyvin johnmaista. Hitsi, tämä teksti tempaisi mukaansa, jokin tässä oli kerrassaan viehättävää. Ympäristökuvaus! Se oli aitoa, aah, niin aitoa, että maiseman kuvittelee vaivatta. Ja koska tämä on AU, hupia tuotti myös yhtenäisyyksien ja canonviittauksien bongailu ja - oliko kello tietoinen valinta? Koska muistaakseni et ollut lukenut Neljän merkkiä, ja siinähän Holmes oikeasti tarkastelee Watsonin veljeltään saamaa taskukelloa, ja Sherlock tekee teeveesarjassa samat temput, mutta Harryn kännykällä. Vai onko tämä sattumaa? Saanko uskoa kohtaloon? Huu!

On vaikea keksiä fiksua sanottavaa. Ehkä en siis tekaise mitään, kunhan kerron, että pidin kovasti. Tämä on hieno teksti, ei parhaimpiasi, mutta on mahdotonta ylittää tasonsa joka tekstin kohdalla. Tämä oli kuitenkin erittäin ihanaa luettavaa, ja se on minusta tärkeintä. Kiitos, jatkahan niiden uusien projektien parissa. Odotan niitä innolla!

Psst, sensi, älä viitsi olla noin ankara!   
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Hiljainen Talvi

  • Eskapisti
  • ***
  • Viestejä: 1 108
  • Ava by: R0land
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #6 : 01.07.2013 23:42:06 »
(Viski on pahaa. Nimimerkillä kokemusta on.)

Tää on tosi söpö.
Ja haikea. Pidin tästä siis kovasti, juoni kulki mukavasti ja soljui eteenpäin.
Kuvailu oli rentoa, mutta taidokasta ja hahmot olivat vakuuttavia.
Itse pidin kovasti ficin tunnelmasta, ja ajan kuvauksesta.
Toivon että John palaa hengissä Sherlockin luo.

Kiittäen kovasti
Lady Evil Queen
"Caught in all, the stars are hiding,
That's when something wild calls you home, home,

If you face the fear that keeps you frozen
Chase the sky into the ocean
That's when something wild calls you home, home"

                  - Lindsey Stirling

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 720
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #7 : 02.07.2013 09:48:33 »
Oi, mikä ihana kommenttiryöppy <3
Naamatonkala: Oi kun kivaa, että pidit tästä! Hauskaa, että tapahtumat olivat todentuntuisia ja utuisuus välittyi sinne puolelle ruutua. : ) Kiitos kommentistasi, mukavaa, että odotat jatkoa.

sensaatio: Hauskaa, että päädyit lukemaan tämän, vaikka tää puhdasta Johnlockia onkin ;) Kritiikki on otettu vastaan, ja vaikka se vähän palauttaa maanpinnalle, on ihan hyvä kuulla mikä mättää. :) Alku on tosiaan jossain määrin tönkkö myönnän sen itsekin. Olin vain ihastunut toistoon silloin kun tätä kirjoitin, ja kuten usein, kirjoitin alun joskus myöhemmin, kun ei siihen mitään johdantoa tuntunut syntyvän aluksi. Osittain siksi ei tullut pureskeltua sitä sen tarkemmin. Muutaman pikkuvirheen ehkä korjaan myöhemmin. Nesteiden tippumiseen tahdon muuten sanoa: viskilasi on täynnä nestettä. Ok, joo, menee taas vähän... mua väsyttää, ei pitäs vastailla kommentteihin aamulla.

Kiva, että tykkäsit Sherlockin näyttelijän lahjoista. Tuota kohtausta oli hauskaa kirjoittaa. Ja joo, onhan niitä AU:ita muutamia, ei vaan tullut mieleen. Kaikkia en edes ole lukenut, koska esim. Jimlockia tulee harvemmin luettua. Toi kapteeni huomio oli hyvä, sillä vaikka käytän tässä itseasiassa tuota Sisin mainitsemaa seitsemää vuotta, mikä ei kyllä jälkikäteen ajateltuna ilmene kovin hyvin(ja pst. John ei välttämättä arvannut ikää täysin oikein...suunnilleen kyllä), niin John on silti vähän nuori hommaan. Mutta nyt en enää viitsi kyseistä hommaa muutella, joten sanotaan niin, että sota-ajan vuoksi on käynyt kaikenlaista ja John päässyt ylös armeijan portaita vallan nopeasti.
Kiva, että hahmot vaikuttivat onnistuneilta ja että kaikesta huolimatta tykkäsit. Kuten tiedät, kakkososaa kovasti kirjoitellaan... Kiitos kommentistasi <3

Sisi: <3 hieno päteminen, hah. Ihanaa, että pidit tästä. Varsinkin mukavaa, että Sherlockin viettelyt toimivat... Ja en muuten tiennyt kellosta! Mietin vain, että mitähän kännykän tilalle voisi hyödyntää, ja ajattelin, että kello olisi mukava ja vanhanaikainen++kaiverrus oli helppo saada siihen ympättyä. Onpa hauska sattuma. Pitäisi kyllä tässä kesällä lukea se Neljän merkki. Olen iloinen, että tuleville osille on luvassa lukijoita <3 Kiitos kommentistasi muru.

Lady Evil Queen:Olen iloinen, että tykkäsit tästä :) Kiva, että hahmot olivat vakuuttavia ja tunnelma mukava. Johnin paluun suhteen en vielä sano mitään... Kiitos kommentistasi!

Kiitos teille kaikille ihanille
<3 Halla
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Sula.

  • Napoleon of crime
  • ***
  • Viestejä: 66
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #8 : 03.07.2013 13:29:57 »
En ole edelleenkään Johnlock-ihmisiä, mutta mielenkiintoisen AU:n vuoksi tämä oli luettava. Enkä todellakaan kadu.

Teksti oli sujuvaa, eivätkä minua häirinneet mitkään alkukankeudet, vaikka saattaakin olla että taso todella parani loppua kohden. Onnistuit todella hienosti sijoittamaan tapahtumat maailmansodan keskelle ja silti säilyttämään alkuperäiset hahmot ja jopa alkuperäistä dialogia. Tunnelma oli kauniin hämyinen ja mielestäni erittäin hienosti luotu (en osaa selittää, mikä tekstissä varsinaisesti synnytti tuon upean tunnelman).
Lainaus
John istuu baaritiskin ääreen ja tilaa viskiä. Hän ei ajattele poikaa, jolle hän kipulääkkeiden puutteessa juotti puoli pullollista samaa nestettä vasta eilen iltapäivällä ennen kuin ompeli kiinni tämän kyljessä olevan haavan. Ei ajattele pojan suuhun työnnetyn nahkapalasen takaa kuulunutta tukahtunutta voihkintaa. Ei ajattele, mutta säpsähtää silti tiskin takana pyörivän naisen työntäessä hieman tahraisen lasin hänen eteensä.
Juuri tämä kohta sai minut vakuuttumaan tästä ficistä. Kohta toi esiin sodan todellisuutta ja myös lähensi minua lukijana Johnin hahmoon; hänen taustaansa ja nykyistä tilannettaan pääsee ymmärtämään riittävästi, jotta alkaa välittää siitä, mitä hänelle on tapahtumassa. Aiemmissa kommenteissa mainittu liian-nuori-kapteeniksi -yksityiskohta ei ficciä lukiessa pistänyt silmääni (enpä sen puoleen liiemmin tunne armeijan nimityskäytäntöjäkään).

Olet mielestäni kirjoittanut Sherlockin upeasti heti tummasta ja savuisesta äänestä alkaen. Varsinkin näytteet hänen päättelytaidoistaan sekä Sherlock vaatimassa Johnia päättelemään hänet olivat hienoja kohtia. Sherlockin tehdessä johtopäätöksiä Johnin taskukellosta hyrisin mielihyvästä onnistuneelle canon!Holmes-viittaukselle - joka paljastui sattumaksi kommentteja lukiessani. Siis mitä, sinulla on selvästi hyvä vaisto Sherlock Holmesista kirjoittamiseen! Tosin Sisistä poiketen muistelen, että kyseinen kohta löytyy Neljän merkin sijaan Punaisten kirjainten arvoituksesta (A Study in Scarlett). Täysin varma en ole, sillä luin molemmat kirjat peräjälkeen noin vuosi sitten ja muistikuvat ovat saattaneet sekoittua. Edit: Kyllähän se Sisilja oikeassa oli, kun taas minun muistini petti.

En taida osata esittää minkäänlaista rakentavaa tai edes epärakentavaa kritiikkiä. Muut hoitakoot sen puolen. Näin hienoa ficciä lukee oikeasti ilokseen ei-niin-mieluisasta parituksesta huolimatta!
« Viimeksi muokattu: 03.07.2013 14:19:47 kirjoittanut Sula. »
My business is to know what other people don't know.

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 720
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #9 : 10.07.2013 13:44:41 »
Sula.: Kiitos kun kommentoit! Kiva kuulla, että vaikka Johnlock ei maistukaan, niin silti pidit tästä. Olen varsinkin iloinen, että olin mielestäsi onnistunut Sherlockin kanssa. Häntä kun on välillä haastava kirjoittaa. Ja tosiaan...se kello oli kyllä hauska sattuma. ;) Kerta kaikkiaan, kiitos kehuista ja kivasta kommentistasi!
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Vilna

  • pinkki bebe
  • ***
  • Viestejä: 1 590
  • bii-boh-bi
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #10 : 01.08.2013 18:39:57 »
Oi oi, miten ihanaa!

Tutustuin kunnolla BBC:n Sherlockiin vasta pari viikkoa sitten (en ymmärrä mitä olen ajatellut kun en ole yhtään aikaisemmin tajunnut!) ja rakastuin päätä pahkaa.  Sen jälkeen oli luonnollinen valinta alkaa etsiä ficcejä kyseisestä fandomista, vieläpä tällä parituksella, kun sitä nyt ei vaan voi olla shippaamatta kun katsoo niitä kahta. : D Mutta jos nyt kuitenkin itse asiaa, tämä teksti oli aivan valloittava! Olen kaiketi joskus aikaisemmin tekstejäsi lukenut, en nyt oikein muista kunnolla, mutta tyyli tuntui hämärästi tutulta kuitenkin. Kuvailu on ihanan täyteläistä ja elävää ja jollakin tavalla savuista, tunnelman sai tavoitettua paremmin kuin hyvin. Käytät tosi paljon hienoja sanoja, kuten esimerkiksi tuo virvatuli. Ihailen sitä, miten olit saanut hivutettua tekstiin niin luonnollisesti. Muutenkin ihanaa lukea pitkästä aikaa ihan kunnollista AU:ta! Näin radikaalia AU:ta ei ainakaan omasta mielestäni finissä ole ihan hirveästi. Tämä oli siis kiva teksti siinäkin suhteessa. :  ) Toiseen maailmansotaan tapahtumat sopivat hyvin ja edelleenkin olit osannut kuvata kaiken niin todenmukaisesti että huhhuh. Pystyin selkeästi kuvittelemaan kohtaukset oman pikku pääni sisälle. Tämä esimerkiksi oli yksi lempikohdistani:

Lainaus
John hukkuu, unohtaa. Ja kun hän viimein joutuu suonsilmäkkeen pohjaan, virvatulet loistavat hänen yllään. 

No niin nyt kun olen onnistunut sanomaan jotain järkevää tähän alkuun, niin saanko luvan fanityttöillä vähän aikaan? Koska gkjlfkjjgssj äääää aaaaa fkjgj. Anteeksi vain, olen lukenut tämän tekstin jo monta kertaa, että saisin tästä kommentista mahdollisimman järkevän, mutta en sitten onnistunutkaan siinä. Taidan ihan vaan syyttää sinua, koska itse kirjoitit näin mahdottoman ihanan tekstin, lol!

Jos taas siihen järkevään palautteeseen, niin hahmot olivat onnistuneet tässä varsin hyvin! Varsinkin John oli todella IC, lopun kirje oli niin johnmaista että. Sherlock oli ihanan kömpelö ja suloinen flirttailessaan. Ääh en nyt enää tiedä, mitä voisin sanoa, kuin että rakastuin tähän tekstiin ja että olisi mukavaa lukea tähän joku pieni jatko-osa – vaikka sodan jälkeen, hihi. Minulle ainakin maistui romanttinen Johnlock (toivottavasti sitä saadaan lisääkin!), kiitos tästä kovin, tämä oli ihana! ♥

avatar by Claire, banneri by Ingrid

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 720
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #11 : 05.08.2013 15:43:21 »
Ante: Tervetuloa fandomiin <3 Sherlock on kyllä niin ihana sarja kuin olla ja voi. Ihanaa, että pidit tässä ficissä kuvailusta ja että hahmot olivat mielestäsi itsensälaisia. Pidän tosiaan hirveästi itse AU:ista, ja siksi oli hauska kirjoittaa tätä kun sai oikein kunnolla leikitellä maisemanvaihdoksella ja muulla. Kiva kuulla, että mahdollisesti haluaisit lisääkin lukea. Tässä sitten hyviä uutisia: jatko-osa ilmestynee parin viikon sisään, sillä se alkaa olla piirua vaille valmis. Luvassa hieman rintamaelämää Johnin silmin...

Kiitos mukavasta kommentistasi, toit hymyn huulilleni <3

-Halla
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-13
« Vastaus #12 : 02.01.2015 14:27:00 »
Hähää, nostanpa tän nyt mystisesti eetteristä ja annan kommentin, jonka oon unohtanut antaa. Joskus kauan sitten olen luvannut kommentoida sekä tätä että sensaatiota Kommenttikampanjassa, ja sensaation originaalia kommentoinkin, mutta jostain syystä tämän kommentointi jäi aina puolitiehen ja sitten väliin kertyikin monta kommenttia ja lopulta raukkamaisesti luovutin. Aika korjata menneisyyden synnit, siispä!

Pidin tästä kovasti. Tykkäsin miljööstä, Sherlockin tavasta kiinnittää Johnin huomio, sydänvaivateatterista ja yleisestä tunnelmasta. Toisaalta taas ärsyynnyin vähän tuosta kohtaamiskohtauksesta (kuulostaapa sanana pöljältä :D ), koska se alkaa olla jo niin käytetty kuvio, että sitä on hirveän hankala kirjoittaa tuoreesti. Aina samat, sarjasta melkein suoraan lainanut repliikit. Itse olisin ehkä vain jättänyt sen pois ja vahvistanut Johnlockin dynamiikkaa jollain muulla, mutta toisaalta on toki ihan kiva nyökätä minisarjaankin päin aina jollain tavalla. Ja onhan tuo kohtaus itsessään alunperin aika tehokas, joten siksi sitä varmaan toistetaankin niin paljon. :) (Mutta tulin myös verranneeksi tätä kohtaa ficciisi "Tuulen tuomaa, tulen viemää" ja huomasin, että siinäkin se on lähes sama - siksi päätin vähän huomauttaa asiasta.)

Pidin myös siitä, että olit maininnut Mycroftin ja siten tuonut hänenkin roolinsa mukaan tähän. Sherlockin veljen läsnäolo oli mukava juttu, koska välillä AU:ssa heitetään sivuun kaikki muut hahmot paitsi pääparitus. (Toki niinkin voi ja saa tehdä, mutta usein muut hahmot ovat olennaisessa roolissa hahmojen rakentumisen kannalta ja siksi on kivaa, jos heitäkin on säilytetty mukana. Minusta ainakin.)

Lopetus oli myös ihana. ♥ Aika fluffyinen ja söpö, mutta hirveän kiva! Pitäisi varmaan lukea tuo seuraavakin osa, mutta kun en oikein uskalla lukea K-18-ficcejä kovin helposti - no, ehkäpä kukistan ennakkoluuloni ja käyn siihen käsiksi tässä joku päivä. (Mutta en uskalla luvata kommenttia, koska viimeksi kun lupasin kommentoida, en sitten saanutkaan aikaan kuin toisen lupaamistani. :D Tosin nyt sitten sen toisenkin, jee!)

Pahoittelen vielä uudelleen 1,5 vuoden takaisen ficin nostamista kuolleista, mutta hei, ehkä tämä saa nyt vielä uusia lukijoita ja muutkin pääsevät nauttimaan tästä Johnlock-AU:sta. :) Ihanaa uutta vuotta!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: BBC!Sherlock: Lasillinen unohdusta, Johnlock, AU, K-11
« Vastaus #13 : 02.05.2016 11:50:48 »
Kaivelin jo jonkin aikaa sitten TU:sta tuttujen fandomien ficcejä esiin, ja nyt on aika paneutua niihin! Ah, ihana BBC!Sherlock ja ihanaakin ihanampi AU! Etenkin tässä fandomissa tykkään lukea paljon AU-ficcejä, koska no, onhan itse BBC-sarjakin vähän niin kuin AU alkuperäisestä teoksesta.

Siksipä tykkäsinkin paljon tuosta Sherlockin tuttuakin tutummasta Johnin analyysista. Noita on aina niin kiva lukea. (: Etenkin niin että olit vielä varsin onnistuneesti laittanut John-analyysiin tuon ajan juttuja, sotilaita liikkumassa junassa ja muuta tällaista. Tykkäsin myös siitä, että olit laittanut miehet seikkailemaan toisen maailmansodan aikaan! Se sopii mielestäni oikein hyvin etenkin Johnille, koska siinä tulee vähän erilailla käsiteltyä Afganistanin sotaa ja sen aiheuttamaa traumaa.

Tykkäsin tästä, mitä muuta osaan sanoa! Fiilistely oli hyvää, tunnelma oli hyvää, tykkäsin Sherlockin hypnotisoivasta läheisyydestä. Ehkä olin vähän pettynyt siihen, että tässä(kin) mentiin lopulta seksiin, mutta sentään se tuli aika keveänä mainintana. Olisin ehkä mieluummin lukenut vain jotain suutelujuttuja, mutta niitä tuntuu löytyvän aika harvoin, kun suurin osa muista haluaa muita juttuja. ^^ Mutta niin, aamukohtaus oli kiva piste i:n päälle! Oli jotenkin niin söpöä ja Johnmaista, että hän allekirjoitti lappusensa "Kapteeni John Watson"!

Pitänee mennä heti lukemaan jatko-osa!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman