Nimi: Tutun tuntematon
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Genre: Kauhu
Yhteenveto: Vaikka näet sen kaikkialla, et tiedä miltä se näyttääDisclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
Varoitukset: Herättää luultavasti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
A/N: Osallistuu haasteisiin
Fobiaa pukkaa II aiheella spektrofobia,
Haasta itsesi kirjoittajana aiheella kauhu ja ficlet300 sanalla tuntematon
Se liikkuu hitaasti, mutta sitä ei voi paeta, ei vaikka juoksisit tunteja. Se kävelee mukana kaupungilla, istuu kanssasi sohvalla ja piileksii lähelläsi sängyssä.
Vaikka jokainen peili olisi särjetty, ikkuna verhottu ja lasipinta peitetty, se löytää tavan silmiisi. Se piileksii aina nurkan takana, vaikka asuisit pyöreässä huoneessa.
Huomaat sen, kun juot lasista. Huomaat sen lusikan kaaressa. Huomaat sen kylpyhuoneen hanassa ja kaikkialla muualla missä toivot näkeväsi itsesi.
Se on osa sinua, eikä sitä saa pois yhtään helpommin kuin saisit poistettua aivosi. Voit hakata pois kätesi ja repiä silmän päästäsi, mutta se löytää yhä tavan sisällesi. Se ei lähde kauniisti pyytämällä, ei huutamalla eikä anomalla.
Se pitää vain kohdata. Sitä pitää vain tuijottaa silmästä silmään. Vaikka näet sen kaikkialla, et tiedä miltä se näyttää. Joskus sillä on lonkerot, joskus se on pelkkää luuta, yleensä se on vain mustaa tyhjyyttä, joka muuttuu silmiesi edessä.
Miten voit katsoa itseäsi peilistä, kun takaisin tuijottaa joku muu?
