Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: darkfic, angst, drama tai jotain sellaista
Paritus: Albus/Harry, Albus/Gellert, Albus/OMC
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Varoitukset: Viittaus alaikäisten väliseen seksiin, pedofilia
Tiivistelmä: Dumbledorekaan ei ole aina pitänyt peilikuvastaan
A/N: Selasin tuota 3 kertaa kun haastetta, ja no, sieltä tuli tää sitten vastaan. Mitä muita peilikuvia Albus voisi inhota, kuin Iseeviot-peilin näyttämiä kuvajaisiaan?
Teksti osallistuu haasteisiin
Rare10 - koska rare on rakkaus #2,
Perspektiiviä parittamiseen #2 (VÄÄRIN!),
Teelusikan tunneskaala (Pettymys),
Kerää kaikki hahmot-haaste (Albus Dumbledore),
3 kertaa kun... IV ja
Vuosi raapalehtien V.
3 kertaa kun Dumbledore ei ollut tyytyväinen peilikuvaansa
1
Kun Albus Dumbledore ensimmäisen kerran löysi Iseeviot-peilin, hän ei ensin ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Sillä sen sijaan, että hän olisi nähnyt peilissä Arianan terveenä ja hyvissä voimin, hän näki siinä itsensä erään toisen vitosluokkalaisen rohkelikon kanssa, josta oli jo pitkään haaveillut. Peilikuvajaiset suutelivat toisiaan, riisuivat toisiltaan vaatteet ja intohimo oli melkein kosketeltavaa. Ja kun puolta vuotta myöhemmin Albus sai tietää, mitä peili oikeastaan katsojalleen näytti, hän oli vihainen itselleen, mutta myös peilille. Hän ei halunnut uskoa, ettei se ollut näyttänyt Arianaa, ettei siskon hyvinvointi ollutkaan hänen suurin toiveensa.
Siitä päivästä eteenpäin Albus vältteli peiliä parhaansa mukaan, vaikkei se aina onnistunutkaan.
2
Kun Albus vuosia myöhemmin oli päässyt opettajaksi Tylypahkaan, ei hän voinut olla käymättä katsomassa peiliä. Hän koki, että oli nyt käsitellyt menneisyytensä haamut ja oli valmis katsomaan Iseeviot-peiliin uudestaan. Varmoin askelin hän asteli tarvehuoneeseen, löysi peilin ja astui sen eteen.
Mutta ei peili näyttänyt, mitä hän halusi nähdä: se ei näyttänyt Arianaa taas hengissä, se ei näyttänyt, kuinka kaikki olisi taas hyvin ja kuinka Aberforth ei vihaisi häntä. Vaan se näytti hänet yhdessä Gellertin kanssa, onnellisina, taas yhdessä ja Euroopan metsiä samoamassa. Se sai Albuksen itkemään, vaikkei hän koskaan itkenytkään. Hän ei kaivannut sisartaan, vaikka oli kuvitellut Arianan olevan tärkein.
3
Useampia vuosia myöhemmin, kun Albus oli jo rehtorina, löysi Harry myös Iseeviot-peilin. Ja Albus joutui nielemään kyyneleensä tietäessään, että Harry näki peilissä vanhempansa, että Harry arvosti perhettään aivan eri tavalla, kuin hän itse.
Ja kun Albus silloin katsoi peiliin viimeistä kertaa, hän ei suinkaan nähnyt villasukkia, kuten väitti. Sen sijaan hän näki itsensä Harryn vierellä, käsi Harryn olalla, kumartuneena suutelemaan pientä poikaa. Eikä Albus voinut estää peilikuvaansa riisumasta Harryn vaatteita. koskettamasta pojan kiellettyjä alueita. Ja kauhukseen hän ei voinut edes kääntää katsettaan pois peilikuvasta, sillä sen näkymä oli liian vangitseva.
Eikä Albus enää koskaan uskaltanut vilkaistakaan peiliin. Ei edes tavalliseen.