Pudota minut (James/Ted/Victoire, S)

[Mustalupiini]

Nimi: Pudota minut
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Tyylilaji: Angstidraama
Paritus: James Sirius/Teddy/Victoire
Ikäraja: S
Yhteenveto: ”Me kuljemme jäätiköillä”, minä kuiskaan.
Vastuuvapaus: Pottermaailma on edelleen Rowlingin, minä en saa tästä rahaa.
Haasteet: 12+ virkettä VII, FF100 sanalla 003. Loppu.

KK: Tämän muokattu versio osallistui aikoinaan FF10v-ficcikisaan, mutta julkaisen siitä huolimatta tämän alkuperäisen. Ilman 12+ virkettä -haasteesta tästä olisi tullut vähän erilainen, mutta nyt kävi näin koska ko haaste on paras. Kommentoida saa :)

         Pudota minut

James virnistää ja pokkaa hattunsa tervehdykseksi ilmaan kuin paraskin herrasmies kun kohtaamme kadulla.

Victoire käyttää kesäisin auringonkeltaista kynsilakkaa.

Jamesin sormet ihollani lähettävät kylmiä väreitä pitkin minun selkärankaani.

Victoiren heijastus peilin hopeasta on yhtä täydellinen kuin hän itse. Liian täydellinen, ajattelen katsellessani kuinka hän kuorii vaatteita yltään, ja torun itseäni sitten. Mutta siitä huolimatta en voi muuttaa sitä, että James on enemmän kuin hän, sillä James on kuin kevätpäivä; täynnä yllätyksiä ja yksityiskohtia, syvyyttä.

Kun Victoire kysyy, mitä ajattelen, en kerro totuutta (että kun olen hänen kanssaan, menetän hetkiä Jamesin kanssa). Mutisen jotain tyhjästä päästä, etten ajattele oikein mitään. Hän hymyilee ja puhuu jotain kukista joita haluaisi morsiuskimppuunsa sitten aikanaan, kalloista tai jotain sinne päin.

Vaikka minua pelottaa kohdata se asia, tiedän, että olen paljon kiinnostuneempi Jamesin asioista kuin Victoiren, että jaksan katsella paljon kauemmin Jamesin otsan uurteita kuin tyttöni hymykuoppia. Mutta saattaa olla jo liian myöhäistä vaihtaa askelteni suuntaa. Totuudesta huolimatta olen vastahakoinen jättämään Victoirea, koska se olisi niin suuri muutos ja se satuttaisi – ja koska olen raukkamainen.

Kulutan päiviä maaten laiturilla Jamesin kanssa, katselemme sudenkorentoja ja minä pakoilen loppua. Sillä aikaa Victoire istuu yksin tai joidenkin muiden, väärien ihmisten kanssa puutarhassa yllään se sievä valkoinen kesämekko.

Mutta minä tiedän, mitä kaipaus on, ja siksi säälin Victoirea. Ei ole kaunista lukea iltaisin tuskaa hänen silmistään kun tiedän sen johtuvan täysin siitä, että teen mitä teen enkä ole osannut salata sitä häneltä. Tiedän kyllä senkin, että on aivan väärin unohtaa hänet, olla Jamesin seurassa, elää kokonaan toisessa maailmassa.

”Minä olen ajatellut”, Victoire aloittaa.
”Tyhmänrohkea on eri asia kuin uhkarohkea”, James virnistää yllyttäessään minua mukaan leikkiin.
”Kuljemmeko me nykyään enää lainkaan samalla polulla?”
”Me kuljemme jäätiköillä”, minä kuiskaan.

Kun istumme hiljaa keittiössä odottamassa loppua, Victoire laittaa lisää huulirasvaa peittääkseen hermostuksensa. Minä käännän katseeni ikkunasta kohti taivaankantta ja esitän etten huomaa, että hänen huulillaan on viime aikoina suudeltu muitakin kuin minua – eihän hänkään puhu minun mustelmistani.

Jossain vaiheessa posteljooni kolauttaa kaikuvasti oviluukkua heittäessään lehden sisään ja huutaa samalla tervehdyksen, ja Victoiren hätkähdys ja hänen poskiensa puna kertoo vihdoinkin tarpeeksi siitä, mitä hän on tehnyt minun poissaollessani. Se antaa minulle tarpeeksi syytä ja kannustinta, joten minä painan pääni lähtiessäni ja kuiskaan: ”Jos tämä on kaikki – olen pahoillani, Victoire.”

Sillä elämä on polttavaa tulta, eikä liekkeihin saa jäädä makaamaan.

Sanalista:

1. hattu
2. kynnet
3. kylmä
4. heijastus
5. kuoria
6. kevätpäivä
7. menetys
8. tyhjä
9. kalla
10. uurre
11. askel
12. vastahakoinen
13. sudenkorento
14. valkoinen
15. kaipaus
16. tuska
17. maailma
18. ajatus
19. uhka
20. polku
21. jäätikkö
22. huulirasva
23. taivaankansi
24. posteljooni
25. elämä

[Sakura]

Oii. Ihana. Rakastan tällaisia hiljaisen kesäpäivänkatkeria kolmiodraamoja, joissa ei kuitenkaan "draamailla" eikä heitellä tuoleja, vaan fiilis on... juuri tällainen. Mulle tuli lievät Sirius/James/Lily -fiilikset tästä, mutta toisaalta esimerkiksi auringonkeltainen kynsilakka on aivan selvästi osa Victoiren persoonaa eikä sitä voi mitenkään istuttaa Lilyyn. Mutta J/S:ssä rakastan juuri tätä samanlaista tunnelmaa, ja hauskaa että kolmannestakin sukupolvesta löytyy näitä mahdollisuuksia. En ole mitenkään perehtynyt näihin 3rd gen -hahmoihin ja hyvä jos muistan mitään seiskakirjan epilogista, mutta Ted taisi olla se Remuksen poika ja jotenkin se välittyy tästä tekstistäkin, siis että hahmossa on remusmaisia piirteitä.

En varmaankaan osaa eritellä miksi pidän tästä ja mikä tällaisesta tyylistä tekee juuri oikeanlaisen. Tietynlainen irrallisuus, se että vaikka asiat aluksi vaikuttavat irrallisilta, ne silti rakentavat eheän kokonaisuuden. Ja se että erillisillä huomioilla ja lyhyillä kappaleilla kerrotaan koko tarina, että rivienväleissä on paljon tilaa tulkita itse. Erityisesti rakastuin kolmeen ensimmäiseen lauseeseen sekä tähän:

”Minä olen ajatellut”, Victoire aloittaa.
”Tyhmänrohkea on eri asia kuin uhkarohkea”, James virnistää yllyttäessään minua mukaan leikkiin.
”Kuljemmeko me nykyään enää lainkaan samalla polulla?”
”Me kuljemme jäätiköillä”, minä kuiskaan.

Myös kieli on kaunista ja hienovireistä ilman turhia korukoukeroita, silti yksityiskohtia ja mielenkiintoisia kuvauksia löytyy, kuten juurikin se kynsilakka sekä muun muassa James on kuin kevätpäivä; täynnä yllätyksiä ja yksityiskohtia, syvyyttä. Nuo kallat ovat hauskoja kun voivat viitata häihin tai hautajaisiin - tässä tietysti puhuttiinkin morsiuskimpusta, mutta ajatus hautajaiskukista morsiuskimpussa sopii tähän tunnelmaan ja ristiriitaan Tedin ajatuksissa ja teoissa (ts. että se haluaa Jamesin mutta ei kuitenkaan voi jättää Victoirea (tässä vaiheessa), ajattelee ehkä menevänsä "pakon edessä" avioon kaikesta huolimatta).

Tuosta lopusta vielä. Aluksi ajattelin että Victoirella olisi suhde posteljoonin kanssa, mutta ehkä mieluummin kuitenkin jonkun muun, ja hätkähdys johtui vain yleisestä säikähdyksestä että nyt se tulee - mutta sitten se olikin vain posteljooni eikä se toinen. Suhde posteljoonin kanssa tuntuisi jotenkin alkeelliselta :--D Mutta toisaalta en tiedä miten olet sen tarkoittanut eikä sillä niin väliä kun tuo muotoilu jättää kuitenkin lukijalle tulkinnanvaraa. Viimeinen lause oli mielestäni jokseenkin turha eikä lisännyt tähän enää mitään tarpeellista, tuleen makaamaan jääminen on aika käytetty vertaus ja ei jotenkin sovi tähän. Toisaalta tämäkin on tulkintakysymys ja tuossa voisi kuitenkin aistia tunnelmaan sopivaa ironiaa, ja ehkä se on jotenkin tedmäinen toteamus, joten en tiedä. Fikin nimi on aika neutraali, ei sinänsä mikään huomionkiinnittäjä mutta ei toki huonokaan, ja idea sopii tähän mikäli sitä yhtään ymmärsin.

... Eipä tästä tullut yhtään sekava kommentti. Mutta tykkäsin fikistä kovasti, kiitos!

[Funtion]

Ah, James Sirius/Teddy. Voiko parempaa ollakaan? Harmitta vähän nähdä tuolla se hiton Victoirenkin nimi, mutta koska Finissä on niin kamalan vähän James Sirius/Teddya, oli pakko lukea tämä, Victoiresta huolimatta.

(että kun olen hänen kanssaan, menetän hetkiä Jamesin kanssa)
!! Voi vitsi miten ihana lause! On pakko vaan ylistää tätä!

Vau, olipa se omituinen lukukokemus. En ole varma tajusinko kaikkea. Esimerkiksi tää yks kohta jäi hämäämään, tää, missä Victoire puhuu "minä olen ajatellut" ja sen jälkeen James sanoo jotain rohkeudesta. Siis oliko James siinä myös? Vai kuuliko Teddy sen jotenkin päänsä sisällä? Mä… multa meni se vähän ohi.

Mutta muuten; voi luoja mitä tekstiä! Erityisesti tuo viimeinen lause kruunasi koko kokonaisuuden: elämä on polttavaa tulta, eikä liekkeihin saa jäädä makaamaan. En tiedä, kai se nyt sitten oli aika selvä vihjaus siitä, miten Teddy taisi valita Jamesin (tai siis valita ja valita, käsittääkseni Victoirella oli kans joku toinen, luultavasti se posteljooni? Näin ainakin käsitin. Mut voihan se olla, kuten Sakura mietti, että se oli jotenkin vain yleinen säikähdys tai jotain. Mut mun tulkinnassani sillä oli suhde posteljoonin kanssa mikä kuulostaa kyl aika hauskalta!)

Mun mielestä, kuten sanottua, tuo viimeinen lause pikemminkin kruunasi tämän kuin oli turha (niin, luin Sakuran ja sun keskustelun vasta äskettäin.) Mun mielestä se ei tuntunut mitenkään irralliselta vaan oli hyvä lopetuslause.

Kokonaisuudessa pidin tästä ihan hirveesti. Ficin nimi kans herätti mielenkiintoa, enkä totisesti joutunut pettymään!