Ficin nimi: Onnea ja hevosia
Kirjoittaja: chitaur
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: ensimmäisessä general, toisessa angst, kolmannessa agstahtava (mitä mä just kirjoitin?) general ja kolmas menee melkein heppafluffyn puolelle.
Varoitukset: -
Yhteenveto: 4 itsenäistä hevosraapaletta
A/N: Osallistuu Spurttiraapaleeseen (päivät to-su), Kirjoitusterttuun ja Multifandom-haasteeseen.
Rakastan ratsastamista, rakastan raapaleita. Sen seurauksena syntyivät nämä neljä ihanaista hevosrapsua. Näitä oli mukava kirjoittaa, joten ehkä kirjoittelen saman tapaisia tekstejä myös tulevaisuudessa. Jotenkin näiden aiheet tulivat niin selkäytimestä, että kirjoittelin nämä kaikki juuri äsken lähes tajunnanvirtana. Nimeäminen on aina liian vaikeaa, joten tämä nimi ei liity kovinkaan läheisesti teksteihin.
I
”Myötää hyvä tyttö, myötää!” tumma mies sanoo kovaan ääneen ratsastajalle. Ratsastaja on hento, vaalea tyttö. Hän näyttää siltä, kun voisi purskahtaa minä hetkenä hyvänsä itkuun.
”Ei kehuttava vieläkään, mutta parempi”, armoton miesvalmentaja toteaa hetken kuluttua. Ratsastajan huulille leviää pieni hymy. Valmentaja on tunnettu ankarasta kuristaan. Mies on vasta parikymmentävuotias, saman ikäinen kun tyttö. Silti hän kommentoi ratsastusta samalla tavalla kuin kuka tahansa maailmanluokan kouluvalmentaja, jopa tiukemmalla kurilla. Hän vaatii valmennettaviltaan täydellisyyttä, sen myös ratsastajatyttö tietää eikä odota liikoja valmennukselta.
Valmennuksen suurimmat kehut ovat siinä. Lopun valmennuksen valmentaja keskittyy ripittämään ratsastajan taitoja. Parannettavaa löytyy, sen tietää ratsastajakin. Mutta myös paljon hyvää löytyy, ratsukolla on useita voittoja vaativista luokista.
Vihdoin valmentaja antaa ratsastajalle luvan loppukäynneille. Ratsastaja antaa mustalle puoliveriorille ohjia. Hän antaa oman ryhtinsä lysähtää hetkeksi kasaan ja huokaisee kovaäänisesti tuntiessaan hien otsallaan. Mustien saappaiden verhoamat jalat on nautinnollista päästää ulos jalustimista ja pyöritellä hetki nilkkoja. Lopuksi ratsastaja kiittää hevostaan hyvästä työstä.
II
”Ei helvetti! Ei tästä tule mitään!” brunette nuori nainen potkii seinää. Hän on pukeutunut uutuuttaan hohtaviin ratsastusvaatteisiin. Hänen jaloissaan kiiltelevät mustat nahkasaappaat, joiden kärjet ovat harmaantuneet seinän potkimisesta.
Nyt nainen osuu potkaistessaan heinäpaaliin, potku menee ohi jäljen, jonka nainen on onnistunut kengällään saamaan seinään. Nainen menettää tasapainonsa ja kaatuuu. Hän ei jaksa nousta seisomaan, van käpertyy kokoon piikikästä heinäpaalia vasten.
Hän räpyttelee silmiään pyyhkiäkseen silmäkulmiin kertyneet kyyneleet pois.
”Jos ratsastus ei onnistu, ostetaan uusi hevonen”, kalliisiin vaatteisiin pukeutunut vanhempi mies sanoo tunteettomalla äänellä.
Nainen purskahtaa entistä kovempaan itkuun. Kyyneleet vuotavat vesiputouksena hänen silmistään. Isä ei ymmärrä, mistä ratsastamisessa on todella kyse.
III
Mies lyö kantapäänsä hevosen kylkiin. Huippuunsa treenattu englannintäysverinen syöksähtää liikkeelle. Se ottaa keulaa muihin ja jättää kaikki muut taakseen jo lähdössä. Suma muita ratsukoita jää kilpailemaan muista rahapalkinnoista suurena ryppäänä.
Pienikokoinen mies orinsa kanssa on illan voittaja. Hänen ratsunsa, upea täysveriori pääsee hetkeksi hevosurheilumaailman kalleimman hevosen paikalle, mutta hoitajansa kämmenille ori puhaltaa lämpimän henkäyksen. Voitto ei muuta hevosta, mutta se muuttaa ratsastajan.
Pienikokoinen mies kilpailee enää kaikista suurimmissa luokissa kaikista parhaimmilla hevosilla. Hän asuu kalliissa talossa ja ajaa Jaguarilla. Vielä vanhana legendana jockey muistaa ensimmäisen suurkilpailuvoittonsa. Raha ja maine eivät ole saaneet miestä unohtamaan ensimmäistä hevosta, jolla hän laukkasi tähtiin.
IV
Tyttö rapsuttaa hevosen paksua talvikarvaa ja ottaa ohjia hieman enemmän käsiinsä. Hän tuntee pyöreän vuonohevosen lämpimän selän reisiensä alla. Hän seisoo hevosensa kanssa tunturin huipulla ja katselee taivaalle.
Taivaalla revontulet leikkivät hippaa nauraen kirkkaissa väreissä. Tytön hengitys nousee höyrynä ilmaan hänen ihastellessaan taivasta ja nauttiessaan hevosesta hänen jalkojensa välissä. Hänellä on kaikki, mitä hän saattaa toivoa.
Vasta pitkän ajan kuluttua hän lähtee laskeutumaan tunturia alas. Vuonohevonen kulkee lumista rinnettä tottuneena, sen geenit kertovat sille mihin hevosen tulee jalkansa asettaa. Matka alas tunturilta kestää kauan, mutta tyttö ja hevonen nauttivat yhteistyöstä.
Vasta aamulla he ovat takaisin kotona ihastelemasta ikuista yötä.
