Nimi: Hylättyjä taloja
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Otin
kopin! Kiitos Kaarne! Haasteeni:
tämä kuvasarja, H/D (
), loitsu menee pieleen ja seuraukset ovat katastrofaaliset (tai ainakin vähän nihkeät), onnellinen loppu
-
Hylättyjä talojaKouluaikoina Draco ei ollut aavistanutkaan, että tärkein opetus olisi lämmitysloitsu. Mutta nyt kun hän ensin loitsi parhaimman lämmitysloitsunsa ja sitten sulatti lumen makuusijaltaan, taikakoulutuksesta oli todella hyötyä.
Tietysti Draco ei Tylypahkassa ollut arvannut sitäkään että tulisi aikuisena asustelemaan hylätyissä taloissa. Olipa hyvä, että hän oli tankannut kaiken mitä oli opetettu.
Parin velhosodan jälkeen hylättyjä taloja riitti. Joidenkin omistajat olivat kuolleet, toiset liian traumatisoituneet ja kolmannet eivät halunneet että mikään muistutti menneestä. Malfoyn kartano oli otettu sotakorvauksiksi ja vanhemmat passitettu Azkabaniin. Eikä Draco rehellisesti sanoen voinut olla kauhean harmissaan siitä, ettei saanut asua itsekseen talossa jonka seinissä kaikuivat vielä menneiden kidutusten muistot.
Hänellä oli kätevä miltei pohjattomaksi loitsittu reppu ja makuupussi, jossa ei koskaan tullut kylmä. Kun vielä sytytti kynttilän niin saattoi kuvitella olevansa jossain ihan mukavassa paikassa. Tai siis mukavassa paikassahan hän olikin. Talon koristelaudoitukset olivat tavattoman kauniit. Ja huomenna hän voisi olla jo ihan muualla.
*
Harry oli ajatellut, että sodan jälkeen hän sitten saisi päättää omasta elämästään, paitsi ehkä ensimmäisinä kuukausina kun olisi vielä kaikenlaista jälkipuintia, mutta sitten oli käynyt ilmi että joku olisi aina halunnut päättää hänen puolestaan. Hänelle tarjottiin tärkeää pestiä aurorivirastosta ennen kuin hän oli suorittanut edes Tylypahkaa loppuun. Vaikka hänellä oli kaksi taloa, joku oli aina valmis tarjoamaan edustusasuntoa. Ja joku olisi halunnut mennä naimisiin hänen kanssaan vaikka hän ei ollut edes päättänyt, haluaisiko ikinä avioon.
Niinpä hän ei paljoa ollut puheissa Ginnyn kanssa. Ron raportoi tämän kuulumisia uskollisesti, ja viime aikoina niissä oli vilahdellut joku mukava nuori huispaaja. Ron varmaan toivoi että Harry olisi mustasukkainen ja tulisi järkiinsä, mutta mitään sellaista ei vaikuttanut tapahtuvan. Eikä Harry ollut huolinut suojatyöpaikkaakaan, saati jotain kaupunkiasuntoa josta ei voisi ulos mennä tulematta kuvatuksi juorulehteen.
Sen sijaan Harry asui vanhempiensa vanhassa kotitalossa Godrickin notkossa ja oli ostanut huikentelevaisen kalliin kameran. Kuvat joita hän otti eivät olleet mitään erityisen iloisia ja niinpä harvat jaksoivat katsella niitä kauaa. Aina välillä joku galleria tietysti otti yhteyttä ja aneli näyttelyä, johon Harry ei kuitenkaan suostunut. Hän ei tietenkään halunnut valokuvilleen mainetta vain pojan-joka-elää räpsäisyinä. Ja eikö maailmanpelastajan olisi muutenkin pitänyt välittää hieman… toiveikkaampaa tunnelmaa.
Harry kuvasi hautausmaita ja itkeviä leijonapatsaita ja hylättyjä taloja. Ja niitä muuten riitti! Lattiat natisivat taiattomuuttaan ja ikkunat olivat kuin mustat aukot. Lumi kertyi sisään ja ovien eteen mutta hangesta näki että muutkin vierailivat taloissa. Joskus jostain saattoi löytää jopa väljän yhteisön jossa jokainen hytisi omassa sopessaan, katse yhtä tyhjänä kuin huonekin. Harry ei erityisemmin piitannut siitä, miten epäkohteliaaksi tunsi itsensä pyöriessään noissa taloissa.
*
Draco kietoutui huopaansa tiukemmin ja ajatteli että sama kai se olisi ottaa päiväunet kun ei mitään muutakaan ollut ohjelmassa. Harvoin oli, mutta sehän oli ihan mukavaa. Ei ollut kiirettä. Äiti oli lähettänyt kirjeen vankilasta ja Dracon pitäisi jossain vaiheessa vastata siihen, mutta ensin hänen pitäisi keksiä mitä valehtelisi. Äiti ei tarvinnut taakakseen vielä tietoa siitä, missä jamassa hänen ainokaisensa elämä oli. Ehkä Draco voisi kirjoittaa vaikka lumesta ja huispauksesta… mutta ennen kuin hän ennätti keksiä mitä sanottavaa niistä olisi (taas), hän jo nukahti.
*
Harry vaelteli uudessa hylätyssä talossa, somassa, koristelaudoitetussa. Laiminlyöty olemus muodosti sen kanssa ihanan kontrastin. Hän vaelteli huoneesta toiseen katsoen ympärilleen kameran etsimen läpi, kunnes kompastui johonkin. Reppuun. Ja seinän vierellä, nuhruiseen huopaan kääriytyneenä nukkui joku.
"Anteeksi vain", Harry sanoi ja oli perääntymässä huoneesta kun joku nosti päänsä pystympään ja kynttilänvalo osui platinanvaaleisiin hiuksiin. "Malfoy?"
"Terve, Potter", tämä vastasi, ääni unisena ja miltei yhtä ärsyttävänä kuin ennenkin. "Tulitko vieraisille?"
"Toki", Harry naurahti ja katseli rauhassa ympärilleen. Jos siitä pystyi mitään päättelemään, toinen oli saattanut hieman muuttua ihmisenä sitten kouluaikojen. "Lähdetkö kaljalle?"
"Mikäs siinä."
*
Draco pakkasi tavaransa rauhaksiin ja sammutti kynttilän. Odotellessaan Harry kuvaili huonetta joka puolelta ja vaikutti hieman pettyneeltä kun Draco viimein oli valmis lähtemään. He raahustivat lumipyryn halki lähimpään kapakkaan keksimättä mitään puhuttavaa. Harry pysähtyi ovella ja katsoi Dracoa.
"Vai pitäisikö sittenkin mennä johonkin ravintolaan?"
"Miksi?"
"No", Harry sanoi ja vääntelehti Dracon rävähtämättömän katseen alla, ei kestänyt kauaa. "Olen vain huolissani. Että saatko syödäksesi. Kun."
"Kun olen koditon", Draco täydensi ja Harry nyökkäsi vaivautuneena. "Pyhä Potter, aina huolehtimassa. No, voit sinä minut syömäänkin viedä."
"Haista paska", Harry sanoi mutta äänestä puuttui tunne. Sitten hän tarttui Dracoa käsivarresta ja kaikkoontui.
*
"Onko tämä varmasti arvollesi soveltuva paikka?" Draco kysyi katsellessaan ympärilleen lämminhenkisessä pienessä ravintolassa.
"Mieti omaa arvoasi vaan", Harry sanoi ja hymyili tarjoilijalle. Kävi ilmi, että Potterille oli aina pöytä vapaana. Kuinkas muutenkaan. He tilasivat ja tuijottivat pöytälevyä ruokaa odotellessaan. Ateria oli kuitenkin herkullinen ja vähitellen keskustelukin lämpeni. Ei kuitenkaan kiehuvaksi.
Harry kysyi saisiko ottaa Dracosta ja talosta pari kuvaa ja miksei olisi saanut. Ensimmäisessä Draco oli käpertynyt makuupussiinsa niin että oikeastaan vain hiukset näkyivät ja toisessa hän makasi kädet levällään paljaalla läikällä keskellä lumista huonetta. Sitten he menivät kävelemään lähimetsään keijuvalojen loisteeseen.
"Ensi kerralla mennään baariin", Harry sanoi kun he olivat erkanemassa.
"Ai ensi kerralla", Draco sanoi pehmeällä äänellä.
"Juu. Sopisiko huomenna?"
Dracolle sopi.
*
Kapakassa oli karaokeilta ja kolmen juoman ja aktiivisen suostuttelun jälkeen Draco myöntyi laulamaan duettoa. Harryn ääni oli sointuva eikä Dracon omassakaan mitään vikaa ollut, joten oli oikeastaan ihan mukava tunnelmavalaistuksessa nojautua vähän turhankin lähelle toista että näki lukea sanat. Jälkeenpäin Harry hekotti kuin olisi tehnyt jotain aivan hullua.
"Se oli kyllä hullua", Harry sanoi. Dracoa nauratti.
"Mehän vain lauloimme."
"Juu, ja siitä on huomenna juttu lehdessä."
Draco vakavoitui hetkeksi mutta joi sitten lisää.
Vallatun talonsa edessä Draco pysähtyi portaiden eteen ja Harry hänen viereensä. Tämä suoristi hänen takkinsa kaulukset ja kysyi, haluaisiko Draco tulla huomenna kylään.
"Mikäpä siinä", hän lupasi kepeästi sillä Harry ei kuullut hänen sydämensä pakahduttavaa jyskettä.
"Voit jäädä yöksikin", Harry sanoi katsellen hänen olkapäänsä yli. "Siis, jos haluat, kun, tiedäthän", Harry vilkaisi paljonpuhuvasti taloa ja sitten hyvin nopeasti häntä. "Minulla on ihan hyvä vierashuone."
Draco nauroi. "Kiitos tiedosta."
*
Harry oli kokannut pastakastiketta ja oli liikuttavan hermostunut kertoessaan, että ei se nyt mitään kummallista ollut mutta olipahan ruokaa. Sitten he istuivat olohuoneessa ja joivat tuliviskiä ja keskustelivat kirjallisuudesta ja Draco jäi todellakin yöksi.
*
Aamulla Draco lähti ja sanoi menevänsä kirjastoon ja menikin. Hän hyväili kirjojenselkämyksiä ja lainasi kymmenen, istui sitten kahvilassa klassisesti yhden kupin seurana niin kauan kuin kehtasi. Sitten hän etsi uuden hylätyn talon jossa huoneiden lankkulattiat narisivat ja varjot ja hämähäkinseitit hiipivät nurkista. Sieltä Harry ei löytäisi häntä eikä hän tiennyt olisiko se hyvä vai huono asia.
Mutta Harryn pöllö löysi.
Kirjeessä pyydettiin häntä yksille, ja vaikka hän erinomaisesti tiesi ettei se yhteen jäisi, hän tietysti lupautui.
*
He istuivat valomerkkiin asti ja joivat monta kolpakollista, illanmittaan he valuivat toisiaan kohti ja polvet kolisivat yhteen.
"Saanko tämän tanssin", Harry kysyi eikä Draco tiennyt oliko se vitsi vai ei, joten hän nousi, käveli tanssilattialle, vilkaisi Harrya merkitsevästi ja tanssi silmät kiinni. Kun ovet oli lukittu he seisoivat jonkin aikaa lumihangessa pitelemässä toisiaan pystyssä ja haparoiden syleilivät hyvästiksi.
Draco hoippui sisälle taloonsa ja teki parhaan lämmitysloitsunsa, ja sitten vielä toisen koska oli niin kylmä, ja nukahti, siis sammui, vain puoliksi makuupussiinsa.
*
Harry heräsi hälytysujelluksiin ja pelkäsi hetken että oli syttynyt sota mutta tajusi sitten että se olikin tulipalo.
Ja kun hän tajusi mistä liekit löivät hän kiskoi takin pyjaman päälle ja saappaat jalkaan ja juoksi.
Tulentorjuntaosasto ruiskutti sauvoistaan vettä palavaan taloon josta ei taitaisi jäädä paljoa jäljelle, ja Harry käänteli päätään puolelta toiselle kuin pöllö.
"Ei tarvita apua", palomestari huikkasi hänelle, koska tietenkin Harry Potter oli tulossa apuun eikä vaikkapa urkkimaan.
"Ei kun, hyvä, mutta… oliko talossa joku?"
"Tosiaan, yksi henkilö löytyi. Onneksi älyttiin tehdä tarkastusloitsut. Hän on tuolla", palomestari nyökäytti kohti punaista telttaa. Harry koputti telttakeppiin avasi lievettä. Draco istui lavetilla kahden parantajan tarkasteltavana. Toinen näistä kääntyi Harrya kohti.
"Ei ulkopuolisia."
"Päästäisitte hänet vaan", Draco sanoi. Hän kuulosti uupuneelta. Ja edelleen humalaiselta. Ehkä siksi parantajilla oli vähän kärttyiset ilmeet. Harrykaan ei varsinaisesti tuntenut itseään selväksi. Parantajat suorittivat tarkastuksensa loppuun ja jättivät heidät sitten kaksin, ohjeistettuaan että Dracon piti shokin takia ehdottomasti pysytellä kääriytyneenä huopaan.
Harry katseli Dracoa ja Draco kietoi huopaa tiukemmin ympärilleen.
"Minun hieno reppuni taisi palaa", Draco lopulta huokaisi. "Ja makuupussi! Missä minä nyt asun?" Kumpikaan ei huomauttanut siitä, ettei tämäkään asumus ollut järin pysyvät ollut.
"Vaikka minun luonani", Harry lipsautti. Draco katsoi häntä tutkivasti.
"Ai siinä hienosa vierashuoneessa?"
"Niin", Harry sanoi ja nuolaisi huuliaan. "Tai miksei jossain toisessakin huoneessa."
Draco tuijotti.
"…siis minun huoneessani."
"Ymmärsin kyllä", Draco sanoi ja pureskeli huultaan.
"Jos se on huono idea -- "
"Ei se ole."
"Tule sitten", Harry sanoi ja veti hänet ulos teltasta.
"Älä pudota huopaani", Draco varoitti.
Parantajat sanoivat että kaikki vaikutti olevan kunnossa mutta jos oireita ilmaantuisi, Dracon pitäisi ilmoittautua Mungossa. Sitten Harry tarttui Dracoa kädestä ja vei tämän kotiin.
