Aika on hänelle otollinen | Susan/Hermione, S

[FractaAnima]

Title: Aika on hänelle otollinen
Author: FractaAnima
Genre: drama, romance(?)
Rating: S
Pairing: Susan Bones/Hermione Granger
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa tunnistettavat hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Oneshot

Haasteisiin:
Femme10#5
Kirjoitusterttu
Kerää kaikki hahmot
OTS20 #2


A/N: Susan Bones on tehnyt mieleeni pesän ja luonut mitä ilahduttavimman fanonin itsestään. Toivon todella, ettei tämä jää viimeisekseni hänestä.

Aika on hänelle otollinen

Susan seisoo suljetun oven äärellä ja hengittää syvään. Hän hieroo erittäin vanhasta tottumuksesta rystysiään, joiden iho on paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Hänen ihonsa ei enää halkeile kuivuudesta. Hän on pitänyt itsestään huolta. Kädet etsivät karheaa pintaa, mutta eivät löydä vaan liukuvat toistensa lomitse ennen kuin nainen ryhdistäytyy ja kopauttaa puisen oven pintaa.

"Käy sisään", kuuluu tuttu ääni välittömästi. Susan painaa huulensa tiukasti yhteen ja tarttuu ovenkahvaan. Se on kylmä. Hänellä on kylmä.

"Susan Bones", nainen työpöydän takana laskee silmälasit pöydälle ja nousee seisomaan. Hän on yhtä suurta hämmästystä.
"Hermione", Susanin ääni on asiallinen, eikä yhtään niin kömpelö kuin hänestä tuntuu. Ei yhtään niin kömpelö kuin kaikkina niinä vuosina Tylypahkassa.

Hermione tuijottaa häntä sanattomana pitkältä tuntuvan tovin. Jokainen sekunti syventää kiusaantuneisuutta, jossa Susan kiemurtelee täysin näkymättömästi. Toisaalta, Susan näkee, että Hermione on häikäistynyt.
"Katso itseäsi - sinä näytät upealta", Hermione saa vihdoin sanottua. Hän kiertää pöydän ympäri ja antaa Susanille nopean, mutta lämpimän halauksen tervehdykseksi. "Mitä sinulle kuuluu? Heti kun näin nimesi hakijoiden listalla, olin vähintäänkin innoissani", Hermione ohjaa naisen istumaan ja istuu sitten itsekin. Hän on malttamaton.

"Aivan. Olen otettu siitä, että suostuit ottamaan minut haastateltavaksi, vaikka koenkin kevyttä etuasemaa vanhan ystävyytemme vuoksi", Susan kaivaa salkustaan esille kansion. Nainen pyrkii olemaan asiallinen, kuten missä tahansa työhaastattelussa. Hän ojentaa kansion Hermionelle, jolle raja vanhan ystävän ja haastateltavan välillä on selkeästi siinä tilanteessa häilyvämpi. Hermionen suu on hieman raollaan kaikesta ajateltavasta, eikä Susan saa katsettaan irti, kun tämä lukee hänen ansioluetteloaan.

"Susan", Hermione on laittanut jälleen silmälasit nenälleen. "Sinä olet aivan liian pätevä tähän työhön, en tiedä mitä minulla on antaa sinulle. Mikä sinua edes motivoisi tässä työssä?"

Susan painaa jälleen huulensa viivaksi. Hermione on oikeassa. Hän on luonut erityisen hyvän uran kansainvälisissä tehtävissään taikalainviraston pestissään. Hän ei ole ollut Englannissa vuosiin ja hän valehtelisi, jos hän väittäisi kaivanneensa sateista Lontoota tai hänen kotiseudullaan vallitsevaa ihon rikkovaa meri-ilmaa.

"Joskus sitä vain kaipaa vaihtelua. Aika on otollinen, ja tämähän on vain sijaisuus", Susan hymyilee pidättyväisesti. "Jonka ottaisin toki samalla vakavuudella kuin työni yleensäkin", hän täsmentää.

"Sitä en epäile", Hermione puuskahtaa paljastaen vilahduksen väsyneestä naisesta kaiken alla. Hän sulkee Susanin kansion. "Maiseman vaihto kelpaisi itse kullekin", Hermionen äänessä on painokkuutta, josta voi arvata mihin hän viittaa. Naisen elämää on riepoteltu mediassa viime aikoina hyvin surutta.

"Olet ehkä kuullut avioliitostani kaiken", Hermione hieraisee ohimoitaan, mutta muuttaa sitten äänensävyään - ajatuksenkulkuaan. "Sen sijaan minä en tiedä sinun elämästäsi tällä hetkellä juuri mitään. Tiedätkö mitä, meidän pitäisi mennä yhdessä kahville - ", hän katsahtaa rannekelloaan, " - sanotaanko kahdenkymmenen minuutin päästä? Minulla on vielä yksi haastateltava tänään."

Susanin vatsassa muljahtaa. Hän hieraisee taas rystysiään. Hän todella on kuullut uutiset Granger-Weasley avioliiton kariutumisesta.
"Minun elämässäni ei ole mitään erikoista kerrottavaa", Susan naurahtaa epävarmasti. Hänen sydämensä hakkaa vimmatusti.
"Älä viitsi, Susan, katso itseäsi ja vielä enemmän, katso tätä. Minä kadehdin ansioluetteloasi", Hermione antaa kätensä viistää kansion samettista pintaa rohkaistessaan ystäväänsä. Susan hymyilee ujosti. Hän on tehnyt töitä kaiken sen eteen, ansioluettelonsa ja etenkin itsensä eteen. Hän on pitänyt itsestään huolta. Mutta hänelläkin on vielä haaveita, joita hän ei ole toteuttanut, ja niiden eteen hän on valmis tekemään vielä paljon. Hän on valmis vaihtamaan työnsä taikalainviraston kansainvälisistä tehtävistä Unhoituttajien päänoidan assistentiksi. Hän on valmis lähtemään Hermionen kanssa kahville, sillä se on askel lähemmäksi hänen haavettaan, joka on syntynyt jo vuosia sitten. Hän on kuullut vuosisadan uutiset ja nyt aika on hänelle otollinen.

"En kieltäytyisi kutsustasi mistään hinnasta", Susan hymyilee nyt varmemmin kuin koskaan. Hän nousee ylös. "Etkä sinäkään näytä hullummalta, Hermione", nainen koskettaa toisen kättä poimiessaan kansionsa. Hermionen huulet raottuvat taas, ja se tekee Susanin hulluksi. Aika on hänelle otollinen, ja hän on valmis tekemään vielä paljon.

[Lunalotta]

Asfdsakl. Riittääks tähän nyt se "Tykkäsin <3"-kommentti? Koska nää hahmot on kivoja, Susan on mulle vieraampi, mutta tää teksti toimi. Ja haluan lisää näistä kahdesta! ;__;
Mä nyt päätin et se riittää. JOko oon rasittava tai sulonen, mutta en sano enempää kuin tuhannesti kiitos <3

[Hazyel]

Oho, tässäpä erikoinen paritus! En muista, olenko lukenut edes yhtään ficciä Susan Bonesista, mutta varmasti ainakaan tällä parituksella en ole. Mutta koska sinä, niin uskon jo ennen lukemistanikin, että tää ei voi mitenkään olla huono ficci ja oot varmasti saanut parituksenkin toimimaan :3 Ainiin ja muuten, ihanaa lukea sulta pitkästä aikaa femmeä, kun viime aikoina oon lukenut vaan kauheasti sun Drarryja

Huh, täähän oli siisti teksti! Pidän tällaisista teksteistä, joissa joku tapaa nuoruuden ihastuksensa pitkän ajan jälkeen ja josta sitten (mahdollisesti) kehittyy jotain vakavampaa. Tai oikeastaan en edes ollut ennen tämän tekstin lukemista ajatellut pitäväni sellaisista, mutta tämän myötä tajusin! Tämä alkoi niin, etten yhtään osannut arvata, mikä tilanne oikeasti on. Jotenkin kuvittelin, että näillä olisi jo entuudestaan jonkinlainen suhde ja Susan olisi menossa johonkin ennalta sovittuun tapaamiseen, jossa Hermione ja Susan harrastaisivat kuumaa toimistoseksiä Oikeasti en tässä vaiheessa edes huomannut katsoa ikärajaa, vaan ajattelin, että kyllähän tää mun ajatus on ihan järkeenkäypä!

Mutta sitten kyseessä olikin jotain ihan muuta, enkä tosiaan osannut odottaa tällaista. Tämä jätti sellaisen nälän, että haluan tietää lisää, miten tämä jatkuu! Kiitos tästä pätkästä, luen kyllä ehdottomasti lisääkin jos vielä aiot kirjoittaa tätä samaa verseä :3

[Parris]

Tervehdys kommenttikampanjan ääreltä! Tämä takertui matkaan juurikin tuon Susan Bones -erikoisuuden myötä; hetki piti mietiskellä ja googlaillakin, että kukas hän oikein oli naisiaan, mutta oi, kyllähän tähän pesän mieleesi tehneeseen fanoniin sukeltaa mielellään mukaan. Se tuntuu kovin luontevalta, kun Bonesien perheestä kuitenkin löytyy tuota taipumusta hallinnon puolelle. :>

Hmh, tämän tekstin sävy taittui minun silmissäni jopa UST:hen - kuitenkin aika vähän tuntui tapahtuvan sellaisenaan tässä suoraan, ja paljon jätettiin lukijan itsensä pohdinnan ja tulkinnan varaan. Ei tunnu lainkaan mahdottomalta ajatukselta tämän perusteella, että Susanilla ja Hermionella olisi saattanut olla salattuja tunteita toisiaan kohtaan joskus kouluaikoina; sellaisia tunteita, jotka on joskus täytynyt salata tai jotka ovat vain uponneet pois muistista tärkeämpien asioiden alle. Siispä niiden uusi tuleminen näinkin jännittyneessä tilanteessa, molemmat naiset kuitenkin kypsyneitä ja tunteellisella tasolla aikuisia, on varmasti vaikeaa ja jännittävää.

Sen takia ehkä tykkäänkin tästä niin paljon, koska kaikki jää jotenkin niin... auki. Mielestäni tämä toimi äärettömän kivasti näinkin, että mitään ei oikeastaan tapahtunut Susanin ja Hermionen välillä. Voisin nähdä tälle hyvinkin jatkoa, jossa Hermionen ja Susanin välinen dynamiikka kipuilee sen takia, että he ovat vanhoja tahi nykyisiä ystäviä ja toisaalta samalla pomo ja alainen. Komppaan siis Lauchuota ehdottomasti siinä, että tätä verseä ja sen versoja lukisi kyllä mielellään enemmänkin. Jätät tässä niin kiinnostavan siemenvanan jälkeesi myös siinä, että avaat vähän tuota Susanin historiaa - hän kun on toisaalta niin syrjäinen ja tuntematon hahmo, olisi jännää lukea myös enemmän hänen taustastaan Tylypahkan jälkeen. Kiitokset tästä!