Title: Talviaamun riemuja
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairing: Harry/Draco
Beta: -
Genre: fluffy
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Harry ja Draco leikkivät lumisotaa.
Challenges: Kirjoitusterttu (Fluffiterttu) ja Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 48: lumi)
A/N: Tulipas tässä luvattua itseni suohon irkissä, kun lupasin kirjoittavani
Mingille H/D:tä myöhäiseksi synttärilahjaksi.
Asiassa ei muuten ole mitään ”vikaa”, mutta kun toiveena oli vain ”joku söpö”, mikä ei kerro kovinkaan paljoa ficcin sisällöstä, joten piti sitten ruveta itse säveltämään jotain.
En tiedä nyt sitten yhtään, onko tämä sitä, mitä pyydettiin, mutta jos ei ole, niin, no oma vikasi Ming, kun et antanut tarkempaa ohjeistusta... x) Tässä tämä nyt kuitenkin on, eli hyvää myöhästynyttä synttäriä! ♥
Talviaamun riemuja
Eräänä aamuna Harry kiskoi Dracon ulos suoraan aamupalapöydästä. Ensilumi oli viimeinkin satanut edellisenä yönä, ja Harry tiesi, ettei se pysyisi maassa kovin pitkään, joten siitä olisi sitten otettava kaikki ilo irti niin kauan kuin he vielä pystyisivät. Draco ei ymmärtänyt yhtään, minne häntä vietiin, mutta antoi toisen kuitenkin raahata häntä perässään, ainakin väliaikaisesti.
Kun Harry kumartui hänen edessään maata kohti, ei Draco voinut olla kiinnittämättä huomiota toisen kiinteään takamukseen. Se kuitenkin häiritsi Dracoa, eikä hän huomannut, kuinka Harry lähetti lumipallon suoraan häntä päin. Siispä lumipallo osui Dracoa suoraan otsaan.
”Hei!” hän huusi närkästyneenä.
Tämä kyllä kostetaan, hän tuumi kasatessaan itsekin lumipallon. Hän lähetti sen suoraan Harrya kohti ja joutuikin sitten itse väistämään jo seuraavaa lumipalloa.
Lumisotaa kesti jonkun aikaa, mutta muutaman osuman (ja vielä useamman hudin) jälkeen Dracoa alkoi väsyttää koko touhu, joten hän koppasi maasta kourallisen lunta, käveli Harryn luokse ja mäsäytti lumet suoraan tämän naamaan. Harry nauroi pyyhkiessään lunta pois naamaltaan, eikä Dracokaan pystynyt olemaan nauramatta, kun toisen lasitkin olivat vinossa.
Kun Harry oli viimein kuoriutunut lumikerroksen alta, hän otti Dracoa käsistä kiinni ja veti tämän lähemmäs itseään. Draco suoristi toisen silmälasit ja painoi pienen suukon tämän nenänpäähän. Se ei kuitenkaan riittänyt Harrylle, joka kiskoi toisen kunnolliseen suudelmaan.