Talvipuutarhaan l K-11, jouluficcejä

[Katherine Casandra]

Author: Katherine Casandra
Rating: K-11
Warnings: suomalaista melankoliaa ja satunnaista joulufiilistä
Summary: Luvassa joulufiilistelyä kirjoitetussa muodossa; Pieniä pätkiä, suloisia suukkoja, tapahtumarikkaita tapahtumia & jouluisia juttuja. Hahmoja ja parituksia laidasta laitaan, sekä inspiraation etsintää joulun klassikoista. Hullua jouluhypetystä ei kuitenkaan ole luvassa. Joulukalenteria en tästä lupaa, mutta melkein "luukku/luku" päivässä aikataululla mennään. Sarja kulkee samalla nimellä kuin kaksi vuotta sitten kirjoittelemani joulukalenteri.

A/N: tarkoituksena on julkaista lyhyitä oneshotteja, jännittävää ja toivottavasti pidätte Toiveita hahmoista ja pareista yms. saa heittää! Samoin puumerkkejä! Alla olevat sanat lainassa Scandinavian music groupilta.

TALVIPUUTARHAAN

iltaisin saatan istua ja tuumia kevyitä,
siitä mitä mahdat puuhata vieraalla maalla

jos haluat voin talven jälkeen tulla sua vastaan

ja mä vien sut talvipuutarhaan
ja jonnekin korkealle
että tiedät miltä näyttää tasainen maa
sieltä mä tuun, sinne mä jään

mutta päivän tai kaksi annan kaikkien luulla sua mun rakastajaksi

---

[Katherine Casandra]

Suojelius jouluaamuna

Pairing: Severus/Lily
Summary: After all this time? Always.
A/N: Inspiraationa varpunen jouluaamuna



Oli jouluaamu ja valkoinen lumihuntu  oli kietonut Tylypahkan aution pihamaan syleilyynsä. Tuuli keinutti kevyesti puiden oksia saaden valkoiset hiutaleet leijailemaan kirpeässä pakkasilmassa. Mustanjärven jäätynyttä kantta peittävän lumikerroksen läpi kuulsi kauniisti auringossa kimmeltäviä jääkiteitä ja maisema oli kuin postikortista.

Järven rannalla seisoi yksinäinen tummanpuhuva hahmo. Valkeat hiutaleet leikkivät miehen mustilla hiuksilla ja hän yritti huolimattomalla käsiliikkeellä pudistella niitä päältään. Mies tuijotti lasittunein katsein vastarantaa; Jouluaamu tuntui yksinäiseltä ja surumieliseltä.

Miehen samettisen pehmeä ääni leikkasi ilmaa ja kaksi sanaa: odotum suojelius, jäivät hiutaleiden tavoin leijailemaan tuulen mukana.

Vastarannalle ilmestyi kaunis naarashirvi, joka heilautti uljaasti päätään kuin tervehdyksen merkiksi. Hirvi kirmasi puuterilumessa, puikkelehti järveä ympäröivien puiden väleissä ja teki nopeita suunnanvaihdoksia ja käännöksiä.

Varoittamatta hirvi yhtäkkiä pysähtyi ja jäi tuijottamaan vastarantaa. Mies kääntyi varovasti nähdäkseen mitä hirvi oli havainnut.

Kosketusetäisyyden päässä hänestä seisoi toinen naarashirven muotoinen suojelius, joka sekin heilautti päätään lempeään tervehdykseen. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt heidän ympärillään. Hirvi lähti liikkeelle juosten vastapäisellä rannalla odottavan  kumppaninsa kiinni. Nuo kaksi kaunista eläintä juoksivat nyt rinnakkain selkeästi nauttien jokaisesta yhteisestä askeleesta, jonka ne ottivat tismalleen samassa tahdissa. Suojeliukset kieppuivat toistensa ympärillä ja muodostivat lopulta yhden, kahdesta naarashirvestä muodostuneen suojeliuksen, joka katosi lumisen metsän siimekseen.

Kaihoisa onnentunne läikähti miehen rinnassa ja hän pyyhkäisi kevyesti maahan satanutta pehmeää lumikerrosta. Lumi tuntui kylmältä paljasta ihoa vasten muuttaen sen kylmästä valkeaksi. Lumen paljastamaan maahan kasvoi kaunis, herkkä valkoinen kukka, joka uhmasi pakkasta kurkottamalla hentoja terälehtiään kohti aurinkoa.
”Hyvää joulua Lily”, mies kuiskasi ja loi viimeisen silmäyksen metsän reunaan, jonne suojeliukset olivat hetkeä aiemmin kadonneet.

[DragonHeart58]

Pakko mun oli tää lukaista kun tässä oli noin kiva nimi :3

Ihanan tunnelmallinen ja toisaalta myös kaihoisa pätkä Tämä oli kivan pituinen ja tosi kivasti kirjoitettu, kirjoitat sujuvasti ja taitavasti Tykkäsin kauheasti sanavalinnoista joilla olit asioita ilmaissut:

Tuuli keinutti kevyesti puiden oksia saaden valkoiset hiutaleet leijailemaan kirpeässä pakkasilmassa.
Ihanasti kirjoitettu tunnelmakuvaus :3

Mustanjärven jäätynyttä kantta peittävän lumikerroksen läpi kuulsi kauniisti auringossa kimmeltäviä jääkiteitä ja maisema oli kuin postikortista.
Pystyn hyvin kuvittelemaan ton maiseman, kaunista kuvailua!

Kaihoisa onnentunne läikähti miehen rinnassa
Tämä oli ehkä lempikohtani koko tekstissä <3 Jotenkin tuo sana läikähti oli sellainen erilainen mutta silti erittäin toimiva sanavalinta

Kiitos tästä ihan kauheasti, pääsin loistavasti jouluiseen tunnelmaan! :3 Odotan innolla tähän jatkoa, koska tää oli ihana ja joulufici on ihania<3 

-DragonHeart58
 

[Katherine Casandra]

DragonHeart85: Oo kiitos paljon kommentista! Vähän romuttui ilmeisesti idea joulukirjoittelusta tänäkin vuonna, mutta postailen tänne nyt pyhien aikana vielä muutamia jo valmiina olevia pätkiä joulufiilistä nostamaan Ehkäpä ensi jouluna sitten ei tulisi kamala kiire ja kaikki rentoilu jää kiireiden jalkoihin.

Suloista aaton aattoa kaikille!

Joulukepponen

pairing: LL/NL
Warnings: Fluffya
A/N: inspiraatiota ällösöpöistä joululauluista


Tänäkin jouluna Albus Dumbledore oli tehnyt parhaansa loitsiessaan joulukoristeita Suureen saliin. Professori Lipetit oli omalta osaltaan auttanut valtavan joulukuusen koristelussa ja vaikka Dumbledore itse sanoikin, näytti sali hänen mielestään sangen lumoavalta.

Salin nurkassa oleva vanha gramofoni soitti perinteisiä joululauluja ja hilpeä joulumieli näytti tarttuneen jokaiseen juhlissa olijaan - jopa ovensuussa norkoilevaan Argus Voroon, joka syötti joulutorttua tyytyväisenä kehräävälle Norriskalle.

Dumbledoren tarkka katse havaitsi salin toisessa päässä seisovan nuoren parin. Rehtorin vaaleansinisissä silmissä pilkahti poikamainen ilkikurisuus; Olisi aika pienelle hyvänmielen kepposelle.

Neville Longbottom tunsi olonsa hermostuneeksi. Hän ei ollut kummoinen naistenmies ja tuntui lähes ihmeeltä, että hän todella oli saanut Luna Lovekivan seurakseen joulutanssiaisiin. Neville tunsi käsiensä tärisevän kevyesti ja hermostuksen punan nousevan hänen poskilleen. Tyttö katsoi haaveilevasti suurilla silmillään Nevilleä ja hymyili.
”Tee nyt jotain, tai sano jotain fiksua!” Neville soimasi itseään, muttei kyennyt liikkumaan, saati sitten sanomaan mitään.
Siinä samassa ilmestyi heidän yläpuolelleen kuin tyhjästä suurella punaisella rusetilla koristeltu kasvi.
”Ooh, katso! Mistelinoksa”, Luna huokaisi ihastuneena.
Neville astui hermostuneen askeleen tyttöä kohti ja veti hänet vahvaan syleilyyn. Pitkä ja hellä suudelma maistui hennosti inkivääriltä ja luumuilta. He seisoivat pitkään sylikkäin sanomatta sanaakaan. Neville tiukensi otettaan tytöstä, joka alkoi unelmoivalla äänellä luennoimaan mistelinoksissa asuvista lemmen narskuista.

Dumbledore kaatoi lisää höyryävää kermakaljaa tuoppiinsa tyytyväisesti hymähdellen.
”Joulun ihmeitä, joulun ihmeitä…” rehtori toivotti ja kohotti tuoppiaan iskien silmää vieressään istuvalle Minerva McGarmiwalle.

[DragonHeart58]

Täytyy sanoa että Dumbledore on aika vekkuli mies :'D

Mut awws, ihana pikku pätkä Voi Neville-raasua, haluaisi kovasti sanoa jotain mutta ei uskalla :'3 Mut onneks Luna on hänen parinaan, Luna kun on sellainen ihanan hyväksyvä ja kaikin puolin ihailtava hahmo Mutta onneksi Dumbledore tulee hätiin! Hyvä syy Nevillelle rohkaistua ja tehdä jotain rohkeampaa Dumbledore oli myös hauska oma itsensä, kuten hänen silmissään pilkahtava poikamainen ilkikurisuus osoitti :>

 joka syötti joulutorttua tyytyväisenä kehräävälle Norriskalle.
Hihhih Toivottavasti Norriska ei saa vatsanpuruja

Kiitos lumoavasta pätkästä, ja Hyvää joulua! :>

-DH58