Nimi: He's the Woman
Kirjoittaja: Röhkö
Pääosassa: Draco Malfoy
Genre: Humor, romance
Paritukset: H/D + R/Hr
Ikäraja: K-11
Summary: Lordi Voldemort antaa Dracolle tehtävän: hänen on pukeuduttava naiseksi, ja hakeuduttava Harry Potterin lähipiiriin. Dracon on ongittava Harrysta esiin tietoa ennustuksesta, joka rikkoutui ministeriössä. Lisäksi Dracon on saatava tietää, kuinka suuri joukko seisoo Harry Potterin tukena - kaikki tämä tulevan taistelun takia. Miten Draco onnistuu tässä vaikeassa tehtävässä, jonka aikana hän kohtaa naisellisuuden oppitunnit?
Varoituksen sananen: Ensimmäinen slashini ja hyvin vanha fici.
Melko ICMuuta: 11 lyhyttä lukua. Fici perustuu siis hieman elokuvaan
She's the Man.
He's the Woman
"Miksi hemmetissä minun täytyy pukeutua
tytöksi?" Draco Malfoy tivasi Severus Kalkarokselta. Kerta ei ollut ensimmäinen, mutta Draco ei ollut vielä saanut kunnon vastausta.
"Siksi, että niin Pimeän Lordi on sinun käskenyt tehdä", Kalkaros vastasi tyynellä äänellä. Kalkaros hymyili ivallisesti, mikä ärsytti Dracoa suunnattomasti.
"Kyllä minä tiedän, mitä minun pitää tehdä", Draco sanoi kiukkuisesti. "En vain käsitä, miksen voi vain... juoda vaikka monijuomalientä ja esittää jotain toista poikaa. Hei, nyt minä keksin! Mehän voitaisiin kaapata se idiootti Weasley!" Dracon silmät kiiluivat innostuksesta. Kalkaros pudisti kuitenkin päätään ja sanoi:
"Se ei käy. Ensinnäkin, meidän pitäisi selvittää suuri määrä taustatietoa Weasleyn perheestä. He kuuluvat kiltaan, ja ovat paljon tekemisissä aurorien kanssa. Paljastumisen mahdollisuus olisi liian suuri. Toisekseen, he käyttävät varmasti ministeriön suosittelemia kysymyksiä. Meillä ei ole aikaa selvitellä Ronald Weasleyn lempihuispausjoukkuetta." Draco avasi suunsa kertoakseen, mikä oli Ronald Weasleyn lempihuispausjoukkue, mutta Kalkaros ehti ensin:
"Ja lisäksi sinun on paljon helpompaa kysellä Potterilta asioista, joista et tiedä, jos olet joku tuntematon. Potter on luultavasti kertonut jo kaiken rakkaalle aseenkantajalleen, ja olisi epäilyttävää, jos hänelle pitäisi yhtäkkiä kertoa kaikki uudelleen", Kalkaros jatkoi tyynellä äänellään.
"Ei siinä mitään epäilyttävää olisi! Weasley on ääliö", Draco sanoi tuimasti. Kalkaros hymyili, mutta pudisti taas hetken päästä rasvaista päätään.
"Jos sinulla on vielä uusia ideoita, voit hyvin mennä kertomaan ne suoraan Pimeän Lordille. Minulla on omat tehtäväni, ja minä noudatan niitä", Kalkaros hymyili taas epämiellyttävästi ja kääntyi kannoillaan. Draco katseli raivoissaan, kun hänen entinen opettajansa katosi kulman taakse.
1. luku
MuuttumisleikkiäDraco Malfoy oli monin tavoin muita parempi poika. Tai niin hän ainakin itse ajatteli. Hän oli puhdasverinen, eli hänen vanhempansa olivat noita ja velho. Hänen isänsä oli ollut erittäin tärkeässä virassa taikaministeriössä, kunnes hänet oli saatu kiinni kuolonsyöjänä (Draco oli oikein ylpeä tästä isänsä toisestakin urasta). Nyt Dracosta itsestään oli tullut kuolonsyöjä pian sen jälkeen, kun hänen isänsä oli teljetty vankilaan. Draco siis palveli nyt Pimeän Lordia. Se sai Dracon tuntemaan itsensä tärkeäksi. Hän oli
melkein tappanut Dumbledoren, joka oli ollut
melkein mahtavimpia velhoja maailmassa. Kaiken kukkuraksi Draco oli omasta mielestään harvinaisen hyvännäköinen - paljon paremman näköinen kuin Harry Potter.
Toisaalta Draco ei ollut kovin tyytyväinen omaan ulkonäköönsä juuri nyt. Hänellä oli päässään vaalea peruukki, jonka hiukset olivat hyvin pitkät. Lisäksi hänellä oli yllään tyttöjen koulupuku, johon kuului kauluspaita ja kravatti kuten pojillakin, sekä (Dracon kauhuksi) ruudullinen vekkihame. Draco sieppasi viereiseltä tuolilta Tylypahkan koulukaavun ja laittoi sen ylleen. Oli liian kuuma, jotta olisi voinut pitää koulukaapua, mutta Draco ei kestänyt katsoa taialla muokattua kehoaan.
Hän tuijotti peilistä heijastuvia kasvojaan ja irvisti. Hänen kulmakarvojaan oli ohennettu, hänen kasvojaan oli taiottu ruskeammiksi ja hänellä oli ripsiväriä. Draco nielaisi ja yritti olla ajattelematta rintaliivejään.
Ovi Dracon takana aukesi ja sisään astui kalpea, pitkään mustaan viittaan sonnustautunut mies - Severus Kalkaros. Dracoa raivostutti, kun hän näki pienen virnistyksen Kalkaroksen kasvoilla.
"Näytät olevan, ah, valmis", Kalkaros sanoi tyytyväisenä. Draco tyytyi näyttämään hapanta naamaa.
Kalkaros jatkoi vakavoituen:
"Sinä nukut seitsemännen kerroksen tarvehuoneessa, onko selvä?"
Draco nyökkäsi.
"Esität kuitenkin Potterille kuuluvasi Rohkelikkoon, mutta menet nukkumaan
aina viimeisenä", Kalkaros sanoi.
"Miksen minä voi mennä nukkumaan tyttöjen makuusaliin?" Draco kysyi.
"Rohkelikon tuvassa on muutamia erilaisuuksia verrattuna Luihuiseen… Kuten se, etteivät pojat pääse tyttöjen makuusaliin", Kalkaros kertoi ja Draco naurahti pilkallisesti.
"Nyt kun Dumbledore on kuollut, meillä ei ole kovinkaan suurta riskiä jäädä kiinni.
Kunhan vain", Kalkaros piti pienen tauon, "sinä et jää kiinni."
"En jää", Draco sanoi kovaa. "Mutta tämä tehtävä on toisin sanoen…"
"Itse Pimeän Lordin keksimä", Kalkaros sanoi kovempaa. Dracon oli tarkoitus sanoa tuhoon tuomittu.
"Entäs jos Potter ei palaakaan Tylypahkaan tänä vuonna?" Draco keksi kysyä. "Eikö hänen pitäisi olla metsästämässä niitä…niitä, mistä minä kuulin sinun puhuvan Bellatrixin kanssa?"
"Kyllä hän palaa. Älä sinä siitä huolehdi", Kalkaros sanoi lyhyesti. "Professori McGarmiwa olettaa sinun olevan siirto-oppilas Beauxbatonsista. Sinun nimesi on Dreia Felabeu."
"Mutta…Miten minä voin vain mennä suoraan Rohkelikkoon? Eikö valintahattu…" Draco yritti löytää tehtävästään epätoivoisesti porsaanreiän.
"Lajitteluhattua ei tarvita", Kalkaros sanoi. "Olen kirjoittanut McGarmiwalle matami Maximen nimissä ja kertonut, että kuuluit Beauxbatonsissa Rohkelikkoa vastaavaan ryhmään - tyhmänrohkeitten ja jalojen joukkoon."
Draco hymyili hetken tyytyväisenä. Sitten hän muisti taas ulkonäkönsä ja laittoi kädet ristiin.
"Oli tosiaan ilahduttava käänne, kun saimme Maximen puolellemme", Kalkaros totesi lähinnä itsekseen.
"Ei hän ole meidän puolellamme", Draco oikaisi. "Hän on meidän vankimme."
"Sillä ei ole tässä vaiheessa merkitystä", Kalkaros sanoi ja kääntyi katsomaan ulos ikkunasta. Draco venytti poskiaan käsillään ja irvisti Kalkaroksen selälle, mutta väänsi naamansa peruslukemille, kun Kalkaros kääntyi takaisin häneen päin.
"Vaunusi tulivat", Kalkaros sanoi. "Ota kuitenkin ensin tämä." Kalkaros otti povitaskustaan pienen ja lasisen pullon, joka sisälsi violettia nestettä. "Ota tätä joka aamu. Se muuttaa ääntäsi hieman naisellisemmaksi", Kalkaros ojensi pullon Dracolle, joka laittoi sen laukkuunsa.
"Mene!" Kalkaros komensi.
Draco sieppasi matkatavaransa ja hänelle hankitut koulukirjat. Hän kiiruhti pois huoneesta ja alas kivisiä rappusia. Paikka, jossa Kalkaros asui, oli kuvottavan nuhjuinen. Se muistutti paljon Luihuisen oleskeluhuonetta, mutta myös Kalkaroksen entistä työhuonetta Tylypahkassa. Matohännän siivoaminen talossa oli jäänyt vähiin.
Draco astui ulos ovesta ja katseli ympärilleen. Hän ei nähnyt minkäänlaisia vaunuja, pelkästään naapurien autoja vähän kauempana. Draco seisoi hetken närkästyneenä paikoillaan.
"Hei, sä siellä niin!" Joku huusi pian. Draco katseli ympärilleen, ja näki lahonneen aidan takana ruskeahiuksisen, nuhjuisen ja laihan miehen. Mies huitoi Dracoa tulemaan aidan yli. Draco viskasi tavaransa aidan toiselle puolelle ja kiipesi sitten itse sen yli. Mies odotti häntä ja lähti sitten johdattamaan Dracoa pienen mäen yli.
"Minä tunnen sinut", Draco sanoi miehelle samalla, kun he kävelivät. "Sinä olet Lurkki."
"Totta hemmetissä", mies ähisi ja pysähtyi mäen päällä katsomaan ympärilleen. Sitten hän osoitti tien toisella puolella olevan metsän laitaan ja sanoi:
"Vaunut ovat tuolla."
Draco lähti kävelemään Lurkin osoittamaan suuntaan miehen perässä.
"Sinähän liityit kuolonsyöjiin vasta äskettäin. Olet kuitenkin toiminut pimeän Lordin kätyrinä ja onnistuit välttämään häneen liittymisen täysipäiväisesti", Draco kertoi kuulemiansa huhuja miehestä. "Kunnes sinut saatiin kiinni."
Lurkki ei puhunut mitään, vaan asteli kohti vaunuja. Dracokin näki nyt vaunut, jotka olivat syrjäisessä paikassa puiden takana.
"Minä olen Draco Mal-"
"Dreia Felabeu", Lurkki sanoi ja avasi vaunun oven Dracolle. "Neiti on hyvä ja astuu vaunuihinsa."
Draco tuhahti ja astui tavaroidensa kanssa vaunuun.
"Kuules poju - vai tyttö, en tiedä kumpi sä tällä hetkellä olet - ", Lurkki sanoi rujosti vaunujen oven suussa, "mulla oli vähän erimielisyyksiä sun isäsi kanssa. Meinaan siitä, että ketä mä palvelen. Mähän sanoin sille, että mä palvelen ketä lystään. No, sitten näytin sille, että mä tosiaan pystyn siihen. Hommasin Pimeän Lordille erään tosi tärkeän tiedon killasta yhden kaverini kautta ja vein tiedon tälle Lordille. Sitten häivyin ja hoidin toisen homman tälle kaverilleni. Ja mulla ei oo koskaan ollu pimeän piirtoa kädessäni", Lurkki veti toisen kätensä hihan ylös. Siinä ei ollut merkkiä. "Mä palvelen ketä haluan ja milloin haluan", Lurkki sanoi ja pamautti vaunujen oven kiinni.
Lurkki ohjasi vaunut tielle, jolla ei näkynyt ristinsieluakaan. Vaunuja vetivät suuret ja valkoiset hevoset, jollaisia Draco oli nähnyt neljäntenä kouluvuotenaan Maximenkin vaunuissa. Vaunut alkoivat kiihdyttää vauhtiaan ja nousivat taivaalle, jolla aurinko oli jo laskemassa. Oli syyskuun ensimmäinen päivä, ja muutkin matkustaisivat sinä päivänä Tylypahkaan junalla.
Draco katseli ulos vaunujen ikkunasta. Hänen olonsa oli sangen epämukava johtuen peruukista, naisten vaatteista ja ajatuksesta, että hän joutuisi esittämään naista ainakin kuukauden. Kalkaros oli kieltänyt häntä kertomasta juonesta kenellekään. Dracon vanhat ystävät Luihuisesta olisivat yhä Tylypahkassa, mutta Draco ei saisi kertoa heillekään mitään. Dracon tulisi esittää Harry Potterin suurta ihailijaa. Draco potkaisi vastapäistä penkkiä turhautuneena ja ärtyneenä.
Matka Tylypahkaan kesti ainakin tunnin. Dracolla oli tappavan tylsää yksinään vaunussa, ja kun vaunut vihdoin alkoivat laskeutua, hän oli lopen kyllästynyt katselemaan taivasta. Pian vaunut tömähtivät maahan ja vauhti hidastui. Lurkki ohjasi vaunut sisään pahkasikaporteista ja pysäytti ne Tylypahkan ovien eteen. Draco hyppäsi pois kyydistä, ja Lurkki lähti saman tien pois. Draco huokasi, tarttui laukkuunsa ja reppuunsa ja käveli Tylypahkan ovista sisään.
Suuresta salista kuului mölyä. Draco jätti matkatavaransa piiloon yhden haarniskan taakse (jos joku kotitontuista veisi ne Rohkelikon tyttöjen makuusaliin, Draco ei saisi niitä takaisin). Sitten hän suunnisti suureen saliin, ja meni Luihuisen pöytään. Lähellä istuvat tokaluokkalaiset tuijottivat häntä hämmästyneinä. Vasta silloin Draco muisti, että hänen olisi kuulunut mennä Rohkelikon pöytään. Draco nousi ja toivoi, ettei kovin moni ollut huomannut hänen virhettään. Hän hiippaili Rohkelikon pöytään ja istui jonkin matkan päähän Potterista, muutaman muun seitsemäsluokkalaisen pojan viereen.
"Ollaanko me nähty jossain?" Kysyi tumma poika, jonka sukunimi taisi olla Thomas.
"Ei", Draco vastasi ja yski tahallaan. Hän oli unohtanut ottaa Kalkaroksen antamaa lientä, joka oli nyt hänen laukussaan. Hän jatkoi kimeämmällä äänellä:
"Olen uusi, Beauxbatonsista."
"Minä olen Dean Thomas. Ollaan varmasti samalla luokalla sitten", poika sanoi ja esitteli ystävänsäkin, Seamus Finniganin.
"Dreia Felabeu", Draco sanoi. Hänen ei tarvinnut keskustella poikien kanssa kauempaa, koska silloin McGarmiwa päätti aloittaa lajittelun.
Draco erehtyi muutaman kerran taputtamaan silloinkin, kun Luihuisen tupaan liittyi uusia jäseniä. Hän toivoi, että Rohkelikot tulkitsivat sen vain uuden oppilaan erehdykseksi. Ja kun lajittelu oli päättynyt, Dean Thomas tosiaan katsoi Luihuisia ja sanoi:
"Nuo ovat sitten ääliöitä, joiden kanssa ei kannata ystävystyä."
Tässä vaiheessa muutkin Rohkelikon pöydässä olivat huomanneet Draco-Dreian ja lähellä istuva, vaaleahiuksinen tyttö kysyi Dracolta:
"Puhutko sinä hyvin englantia? Jos kerran tulet Beauxbatonsista…"
"Puhun", Draco vastasi hermostuneesti. "Minä olen englantilainen, asuimme vain viisi vuotta Ranskassa."
Vaaleahiuksinen tyttö päästi ihailevan huokauksen ja esitteli itsensä Lavender Browniksi. Draco muisti tytön nyhjänneen Ron Weasleyn kintereillä edellisenä vuonna.
Draco vilkaisi Harrya, joka söi Seamusin oikealla puolella. Tämä ei ollut tainnut vielä huomata uutta oppilasta. Sen sijaan Hermione, kuraverinen kaikentietäjä ja Potterin hyvä ystävä, katsoi Dracoa kiinnostuneena. Draco katsoi muualle peläten, että Hermione tunnistaisi hänet, mutta Hermione kysyikin:
"Oliko sinun nimesi Dreia?"
Draco nyökkäsi.
"Minä olen Hermione", Hermione sanoi, kumartui hieman ja ojensi kätensä. Draco ei tarttunut käteen heti, vaan ajatteli ensin, että sylkäisisi siihen. Lopulta hän kuitenkin ojensi kätensä ja kätteli kuraveristä. Dracosta tuntui, että nyt hän kestäisi mitä vain - vaikka senkin, että hän joutuisi esittämään naista kuukauden.
Pitojen jälkeen kaikki lähtivät omiin tupiinsa. Draco päätti mennä muiden Rohkelikkojen mukana hetkeksi Rohkelikon oleskeluhuoneeseen ja lähtisi sieltä sitten eteisaulaan hakemaan tavaransa ja menisi tarvehuoneeseen. Draco käveli jonkin matkan päässä Harrysta, Ronista ja Hermionesta, jotka näyttivät tietävän tunnussanan.
"Odottakaa!" Draco huusi kimeällä äänellä. Harry, Ron ja Hermione pysähtyivät ja odottivat häntä. Sitten Draco kipusi heidän perässään sisään aukosta, jonka lihavaa naista esittävä taulu oli peittänyt.
"Tunnussana on sitten ruska", Hermione kertoi. "Ainiin. Tässä on Ron ja Harry."
"Dreia Felabeu", Draco sanoi ja kätteli kahta eniten vihaamaansa oppilasta Tylypahkassa.
"Eikö Ranskassa suudella poskille?" Ron kysyi ja virnisti. Dracon teki mieli motata poikaa täysillä, koska hänestä tuntui kokoajan, että he tiesivät hänen olevan Draco Malfoy.
"Minä en ole ranskalainen", Draco sanoi ja virnisti kuitenkin takaisin. Sitten hän katsoi Harrya ja sanoi melkein ivallisesti:
"Ja kuuluisa Harry Potter. Olet ehtinyt kouluunkin."
Harry nauroi ja nyökkäsi. Dracon olisi hirveästi tehnyt mieli kirota Potter siihen paikkaan. Hän muisti yhä, kuinka Potter oli edellisenä vuotena käyttänyt häneen outoa kirousta, joka oli saanut hänet vuotamaan verta ja pyörtymään. Draco puristi kätensä nyrkkiin. Potter oli nähnyt hänet itkemässä…
Draco huomasi ihmeekseen, että Harry, Ron ja Hermione uskoivat hänen olevan nainen. Kun he olivat jutelleet hetken, Hermione ilmoitti lähtevänsä nukkumaan. Draco jäi oleskeluhuoneeseen odottamaan, että Harry ja Ronkin lähtisivät. Dracon ei tarvinnut odottaa kauan, ja pian hän huomasi olevansa yksin Rohkelikon oleskeluhuoneessa. Hän lähti ja meni hakemaan tavaransa eteisaulasta. Sitten hän lähti takaisin seitsemänteen kerrokseen ja tarvehuoneeseen yöpymään. Hän käveli kohdan ohi kolme kertaa ja mietti:
minun on saatava hyvä yöpymispaikka, jonne kukaan ei erehdy tulemaan, minun on saatava hyvä nukkumapaikka…Draco pysähtyi ja avasi silmänsä. Hänen edessään oli ovi, jonka hän avasi. Oven takana häntä odotti tilava huone, jossa oli suuri ja pehmeä sänky.
Vielä ennen nukahtamistaan Draco tuumasi, että Pimeän Lordi olisi hänestä vielä oikein ylpeä. Draco toteuttaisi tehtävän ja nyhtäisi Harrysta paljon tietoa. Draco ajatteli hymyillen päivää, jona Harry Potter huomaisikin kertoneensa kaiken Draco Malfoylle. Toisaalta, Draco ajatteli, sitä päivää ei tulisi. Olisi melko noloa, jos kaikki saisivat tietää hänen esittäneen naista kuukauden.
"Draco Malfoy ei ole nainen!" Draco melkein huusi pimeyteen.