Yksikään ihminen ei ole saari || Leanne/Katie/Padma, S

[Arte]

Nimi: Yksikään ihminen ei ole saari
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Paritus: Leanne/Katie Bell/Padma Patil
Tyyli: draama, angst, polyamoria
Yhteenveto: Leanne istuu Katien sängyn äärellä sen jälkeen, kun tämä on koskettanut kirottua kaulakorua.

Osallistuu: 12+ virkettä, One True Something 20 #2 (polyamoria), Neljän tuvan haaste II, Otsikoinnin iloja

A/N Piti keksiä jotain kirjoitettavaa puuskupuhista tupa-haastetta varten, ja koska alkuperäinen ideani ei toiminutkaan tähän haasteeseen, valitsin uudeksi hahmokseni Leannen. Halusin kirjoittaa hänestä jotain polyamorista nimenomaan Katien kanssa. Sitten tuli virkehaaste, ja päädyin yhdistämään nämä kaksi juttua. Tälle on jossain vaiheessa tulossa itsenäinen jatko-osa, koska en päässyt tässä käsittelemään näiden kolmen suhdetta yhtään niin syvällisesti kuin haluan.

Kiitos paljon Blujille, joka vinkkasi, että otsikko-haasteesta voi hakea inspaa otsikointiin! ♥

Aikaan tätä ennen sijoittuvat Haluista ja niiden monimutkaisuudesta, K-11, ja Epävarmuuden sietämätön paino, K-11, mutta niitä ei tarvitse lukea ymmärtääkseen tätä tekstiä.

Yksikään ihminen ei ole saari

Katien katse on utuinen. Talvinen viima vinkuu sairaalasiiven ikkunoissa, kun Leanne silittää tytön poskea ja tämän silmät sulkeutuvat. Leannen mielenlujuus on ollut sen päivän aikana useamman kerran koetuksella, kun matami Pomfrey ei aluksi päästänyt häntä lähellekään Katieta ja sitten hän joutui kuuntelemaan tyttöystävänsä kirkumista samalla, kun professori Kalkaros käsitteli tätä loitsuillaan.

Ja se oli sinulle aivan oikein, piikikäs ääni kuiskaa takaraivossa, se oli sinun vikasi, kyllä sinä sen tiedät – jos et olisi painostanut häntä niin, jos olisit antanut hänen olla rauhassa ja jättänyt paketin käsittelyn Vorolle, Katiella ei olisi nyt mitään hätää. Kuinka sinä saatoit tehdä rakastamallesi ihmiselle niin, mikset voinut ajatella, mikset huomannut, että hän oli komennutettu, kuka tahansa muu olisi varmasti huomannut – Padma olisi varmasti tajunnut sen! Äläkä edes yritä mitään ”yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsessään” -sontaa, sillä et todellakaan ole ansainnut sitä. Katien olisi paljon parempi ilman sinua, samoin Padman – sinä olet vain turha kolmas pyörä, joka aiheuttaa heille vain harmia, tiedät sen!

Syyllisyys naputtaa sydäntä niin lujaa, että Leanne painautuu vasten sänkyä ja nyyhkyttää lohduttomasti Katien kättä puristaen. Ajatusten raskas poljento saa hartiat lyijynraskaiksi, ja hänen tekee mieli oksentaa itsensä tyhjäksi kaikesta pahasta olosta. Mutta ei sekään auttaisi, hän huokaa viimein nousten jälleen pystyyn, sillä jos minulla olisi höyhenenkevyt olo, tuntisin vielä enemmän syyllisyyttä – en ansaitse parempaa kuin tämän.

Hän kohottaa katseensa ikkunaan ja seuraa hetken taivaalta hiljalleen kaikkoavia pilviä. Joskus pitää vain mokata todella pahasti, hän yrittää taputtaa itseään olkapäälle, mutta vilkaisu kalpeaan Katieen riittää romahduttamaan kaiken toiveikkuuden.

”Anteeksi, Katie”, Leanne kuiskaa, ja hengitys tuntuu kulkevan kivuliaan raskaasti, ”anna anteeksi, olen historian huonoin tyttöystävä, sinä et ansainnut tätä, olen niin pahoillani…”

Ikkuna heijastaa laskevan auringon keltaista. Hento valo siivilöityy maalaukseen, jossa valtiaspari ratsastaa lohikäärmeillä vuorimaiseman yllä. Kaappikello tikittää lamauttavaa hiljaisuutta, joka paheksuu sängyn äärestä kuuluvaa niiskutusta. Sen tarkoitus on kylvää unohdusta ja rauhaa, mutta Leannen korvissa se kaikuu vain kakofonisina itsesyytöksinä.

”Kuulin vasta”, Padman ääni on yksinkertainen, rauhallinen. Leanne ponkaisee pystyyn, ja on kuin maailmankaikkeus olisi ottanut yhden tasoittavan asteen, kun kädet ovat yhtäkkiä hänen ympärillään ja puristavat häntä taas kokoon. Hän purskahtaa uudelleen itkuun, kun Padma tukistaa häntä hellästi ja painaa kovempaa itseään vasten hiljaa hyssytellen.

He seisovat hetken aikaa sylikkäin, sitten Padma irrottautuu hellästi, kaivaa taikasauvan taskustaan ja taikoo yöpöydälle ruusukimpun. Sen viereen tämä laskee pienen käsipeilin.

”Tuon avulla voimme pitää häneen yhteyttä”, Padma sanoo hiljaa, ”sillä voin vain kuvitella, millainen hurrikaani hänestä tulee, kun hänet köytetään Mungossa sänkyyn kiinni.”

Leanne naurahtaa koleasti: ruusut ehtisivät lakastua moneen kertaan ennen sitä. Tämä on ehkä ensimmäinen kerta, kun Padma on hänen seurassaan jotain muuta kuin täysin suorapuheinen: hän on luullut, ettei tyttö osaakaan muuta.

Padma tarttuu hänen käteensä, ja Leanne puree huultaan yrittäen hallita niin kyyneleensä kuin sisintä syövyttävät syyllisyyden, epäonnistumisen ja ulkopuolisuuden tunteet.


Sanalista:
1. utuinen
2. viima
3. koetus
4. piikikäs
5. rakastaa
6. saari
7. pyörä
8. naputtaa
9. poljento
10. höyhen
11. pilvi
12. joskus
13. historia
14. keltainen
15. valtias
16. hiljaisuus
17. kylvää
18. yksinkertainen
19. maailmankaikkeus
20. tukistaa
21. ruusu
22. peili
23. hurrikaani
24. lakastua
25. suora

[Neiti Syksy]

Oijoi! Olenkin odottanut tätä, kun olen kuulostellut tuskiasi sanojen vääntelyn kanssa. En aluksi lukiessani muistanutkaan tämän tosiaan osallistuneen 12+ virkettä -haasteeseen, mutta sitten kun sen muistin niin aloitin lukemaan alusta. Ihan huvikseni koetin bongailla niitä sanoja (en ole siis vielä tarkemmin niihin tutustunut... ehkä pian!) ja joistain sen keksi ja joistain ei. Siispä minun mielestäni oikein mainio teksti, jossa niitä sanoja ei oltu tungettu väkisin vaan pehmentävin vaikutuksin. Tämä oli siis yltiöpäinen kehu.

Vitsit! Leannen syyllisyys tulee kyllä jotenkin tosi lähelle. Itsesyytökset ovat hyvinkin tuttuja tilanteissa, jossa tavallaan olisi voinut tehdä jotain mutta loogisesti ajateltuna ei oikeastaan. Komennettua voi olla aika vaikea kuitenkin huomata. Ehdottomasti kaipaan näistä kyllä lisää jotain, missä suhdetta käsitellään enemmänkin! Nyt perustin näkemykseni niin, että Leanne ja Padma ovat enimmäkseen vain ystäviä tai tuttavan tapaisia, jotka seurustelevat Katien kanssa. Siksi olikin vielä surullisempaa, että Leanna sateli itselleen kauheita syytöksiä. Että Padma olisi tajunnut, Padma on parempi ja se epävarmuus tuli minulle ainakin tosi läheisenä. Itse (mitä nyt olen polyamoriaa hieman aiheesta tutkinut, koettaen saada sullekin sitä yhtä tarinaa aikaan...) voin vain kuvitella, miltä tuollainen tilanne saattaisi tuntua, jos itse ei olisi romanttisessa suhteessa molempien kanssa, vaan toisen. Mutta Padman comfort oli ihana. Sellainen hetkessä oleva, tuki ja läsnä. Joten ehkä en sulje kokonaan sitä mahdollisuutta pois, eikö Padmalla ja Leannellakin olisi jotain hm.

Tätä tekstiä on vaikea tulkita, kun pelkään, että menen metsään ja sitten loukkaan. :< Joten päätän tämän epäselvän kommenttini tähän: tämä oli ihana ja en malta odottaa sitten seuraavaa pätkää näistä. <3 Plus tuo sananlasku oli kiva!

- Syksy

[Arte]

Iih kommentti! ♥♥

Ihana Syksy, kiitos! Kiva, ettei sanat tupanneet liian ilmiselvästi esiin! Joidenkin kanssa oli enemmän vaikeuksia ja joihinkin valintoihini en ole ihan 100% tyytyväinen, mutta sainpahan kaikki sanat käytettyä. (: Erityisesti tuo saari-sana oli varsin vaikea, koska yritin etsiä siihen jotain sanontaa, mutta en ensin meinannut löytää mitään! Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen ja iloinen siitä, ettei tarvinnut alkaa keksiä Tylypahkan tilusten järveen jotain saarta, jota katsella!

Kiva että innostuit paritussokkelosta! Saa nähdä, miten näiden kolmen suhde keskenään kehittyy, kunhan saan kirjoitettua jotain vähän pidempääkin. (: Oon itse varsin innoissani, koska kiva kirjoittaa jostain uusista hahmoista!

Höps, ei tarvitse pelätä loukkaavansa! Erilaisia tulkintoja on tosi mielenkiintoinen lukea ja harvoinpa se oikeasti menee niin, että jokainen tulkitsee tekstin täysin samalla tavalla! Eli jos haluat vielä pohtia niin pohdi vaan, ilahdun siitä! ^^  Kiitos ihanasta kommentista ♥♥♥

[ruttotohtori]

Aawsh, pakko tämä oli tulla tsekkaamaan koska polyamoria ja femme ja tämä haastekin. Musta on aina kiehtovaa lukea kuinka erilaisia tekstejä muut saa tässä haasteessa aikaiseksi, koska vaikka sanat ja virkkeiden määrä on sama, ero voi olla parhaimmillaan huikee! Ja kun näin tämän parituksen niin ei jummi rupesi kiinnostamaan. Hyvä kyllä että aiot tehdä tälle jatko-osan, koska tää virkemäärä rajoittaa kyllä paljon, ja tahdon tietää miten Padma on tähän suhteeseen päätynyt. Katie ja Leanne ei sillee ihmetytä - ihan hyvin ne saattoi olla yhdessä canonissakin, ei missään kerrottu! En ennen oo ees ajatellut että ne saattais olla yhdessä, niin että vitsi millanen ahaa-elämys tästä parista tuli! :-D

Täs oli pari juttua mitkä mua vähän hämäs. Ymmärrän ne, koska molemmat liittyi tohon sanalistaan, mitä on oikeesti _todella hankala tunkea tekstiin kokonaan, ainakin musta! Joka kerta. Mut siis:

Äläkä edes yritä mitään ”yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsessään” -sontaa

Mulle jäi vähän auki et mitä toi saari-juttu meinas. Tai siis tajusin että Leanne ei tahdo ajatella mitään mikä oikeuttais sen olemisen tuossa suhteessa joo, ja ajatus siitä että yksikään ihminen ei oo täydellinen joo, mut miten saaret liittyy siihen? :-D

Hän purskahtaa uudelleen itkuun, kun Padma tukistaa häntä hellästi

Vaikka Padma tukistaakin hellästi, niin miksi ihmeessä? :-D Okei, toi sana on kyllä tosi haastava koska mulle tukistaminen on aina joko jotain väkivaltaista tai sit K-18-kamaa, joten no joo, sitä onkin hankalampi ympätä muunlaiseen tekstiin.

Aaaaanyway, kyllä mä pidin tästä! Ensinnäkin kaikki pointsit aihevalinnasta, en oo ikinä törmännyt ficciin joka käsittelisi Katien kirousta, en oo ees miettinyt sitä kirjoissa sen tarkemmin, vaikka nyt tajusin että onhan se ollut aika kammottavaa. Sinällään niin sääli, että Potterit on täynnä sivuhahmoja joista jokaisella on mielenkiintoisia tarinoita, jotka sitten jää niin vähäiselle huomiolle kuitenkin. Tietysti, muutenhan joka kirjassa ois vähintään 1000 sanaa, joten onneksi on ficcaajat! Lisäksi tässä oli polyamorinen suhde, joita ficeissä harvemmin tulee vastaan, enkä varmaan ikinä oo lukenut mitään, missä suhteeseen suhtauduttaisiin näin kasuaalisti. Että tarina keskittyy ihan muuhun kuin siihen että onpas tässä Outo Suhde Wowzee tai käsittelemään mustasukkaisuutta tai että suhteessa kaikki osapuolet tykkäis toisistaan tasavertaisesti eikä niin että kaksi plus yksi - ja kun noitakin tarinoita on tositosi vähän! Niin että jesjesjes tämä, ja tosiaan, jos/kun kirjoitat näistä kolmesta lisää niin jos tahdot yhden lukijan lisää, pliis tökkää yksärillä ettei mene ohi koska jo nyt tykästyin tähän kolmioon. ;_; Tyttyjen dynamiikka tuntui näinkin lyhyessä pätkässä ihanan luonnolliselta, eikä Padmakaan tuntunut mitenkään irralliselta vaikken vielä tiedäkään miksi juuri hän siellä on. Onneksi on, koska kyllä Leanne tarttee jonkun nyt lohduttamaan. Tyty parka! :--(

(Luin vasta tätä kirjoittaessani Syksyn kommentin ja luin että hän oli tulkinnut Leannen ja Padman olevan ennemmin kavereita. En tiiä, mä jotenkin mielsin että niilläkin olis jotain, vaikka Leanne itseään Padmaan vertasikin, mutta en tiiä? Jotenkin Padma tuntui Leannen kanssa niin hellältä, enkä mä jotenkin uskois että Padma ois niitä ihmisiä jotka suostuis jakamaan suhdetta ilman että saisivat itsekin jotain irti, you know. Padma on kyl jännä valinta polyamoriasuhteeseen, en ite eka ois häntä ajatellut, mutta kyllä hän tähän istuu hyvin. Mut tosiaan, näen hänet jotenkin sellaisena että sinällään se ja sama onko suhteessa useampi ihminen, kunhan kaikki on ihmisiä joita myös hän rakastaa romanttisella tavalla, ja kunhan kaikki on tasapainossa. Tää on siis vaan mun headcanon, ja oli suhde millainen tahansa näiden välillä, pidän silti! Mut siis, tulkitsin tämän tällä tavalla.)

Ei mut Leanne oli tässä kyllä kovin jees. Samaistuttava. Ihan jäätävän. Mä en tiedä miten mä aina onnistun etsiytymään tekstien pariin, jotka linkittyy mun omaan elämääni näin hyvin, siis en ees tiedä kuinka monta kertaa tän kuukauden aikana oon jo sanonut jollekin että tää on just sitä mitä tarviin. Niin monta, että se alkaa kuulostaa jo kusettamiselta, mut siis kun! Tää vaan. Jotenkin tosi puhdistava kokemus. Leannen tunteet oli kuin revitty multa, mutta Padma sanoi että ei hätää. Ja niin. Tällaset tekstit on aina kivoja missä on kamalia tunteita ja sitten joku tulee sanomaan että kaikki on hyvin, tulee sellanen katarsis. Varsinkin siis silloin kun käyn samanlaisia tunteita läpi itse. Tää oli vähän niin kuin lyhyt, ilmainen terapiaistunto, niin että kiitos siitä! (Kauhee kun mun kommentit on nykyään usein tosi henkilökohtaisia. Toivon ettei tule awkward olo, en mainitsis tämmösistä jutuista muuten, mutta en tiiä, musta tuntuu hyvältä kertoa kuinka iso merkitys tekstillä voi olla!)

Kaappikello tikittää lamauttavaa hiljaisuutta, joka paheksuu sängyn äärestä kuuluvaa niiskutusta.

Tykkäsin tästä ihan hirveesti!! Hiljaisuus joka paheksuu! Rakastan aina kun asioita inhimillistetään, varsinkin jos ne on tällasia abstrakteja, ei-konkreettisia juttuja. Kuulostaa hienolta, mut myös vie hahmon tuntemukset ihan eri tasolle. Tuntuu että hiljaisuuskin paheksuu. Vau!

Muutenkin tässä oli tosi hyvin käytetty kieltä, ja kuten Syksykin jo sanoi, noi sanalistan sanat ei paria kohtaa enempää pompannut mitenkään esille. Useaan otteeseen jouduin itse asiassa lukemaan virkkeitä läpi löytääkseni ne sanat sieltä, joten hyvin sait ne upotettua! Aaaaa vaikka tää onkin näin tällainen pieni teksti, oon jotenkin ihan hypenä! Vitsi, tykästyin tähän shippiin ihan liikaa ja tahdon vaan lisää materiaalia! Pitkiä ficcejä, tarinoita ennen ja jälkeen tämän! Pohjustusta, tunnelmointia, mitä vaan! Ja jummi kun itsekin haluaisin kirjoittaa näistä, ei vitsi. Varmaan eka kerta kun innostun mistään yksittäisestä rareficistä näin paljoa, haha. Mut tää dynamiikka oli vaan niin hienoo. Tykkäsin muuten kans tosta peilistä, tuli ihan mieleen Siriuksen peili, ja musta on aina siistiä kun ficeissä käytetään tällaisia erikoisempia taikoja. Kirjoissakin tuo peilijuttu oli vaan yksittäinen, niin jotenkin on cool että se oli tässä ficissä, niin ettei se ookaan vaan Siriuksen ja Harryn juttu. Ja: suorapuheinen Padma!! <3 Hassuu sinänsä etten oo ikinä niin paljoa Padmasta välittänyt hahmona, mutta silti mulla on siitä tosi vahva mielikuva. Ja suorapuheisuus on se ykkösjuttu! Vaikka tässä hän ei sitä ollutkaan, mutta tuo maininta että yleensä. Hyvä kuitenkin ettei tässä. Hänelläkin sentään on hienotunteisuutta.

Sori, mun arkirytmi on ihan päin peetä ja oon vähä sekasin niin tästä tuli ihan pöhnä kommentti mutta tykkäsin tästä ihan tosi paljon! Jee polyamorialle ja jee femmelle ja jee sulle! <3

[Arte]

Orca, miten ihana kommentti! ♥ Kiva että innoistuit polyamoriasta: sitä minulta on tulossa enemmänkin mm. siksi, että osallistuin OTS 20 -haasteen kakkoskierrokselle genrellä polyamoria.

Lisäksi tässä oli polyamorinen suhde, joita ficeissä harvemmin tulee vastaan, enkä varmaan ikinä oo lukenut mitään, missä suhteeseen suhtauduttaisiin näin kasuaalisti.

Tätä just pyrin tuomaan omissa teksteissäni ilmi! Joten jee että huomasit. Haluaisin vähän normalisoida kuvaa polyamoriasta ja käsitellä sitä arjen kannalta enkä pelkästään niin että "uuuuuhhh outo suhdemuoto". Sitäkin kyllä varmasti tulee olemaan, mutta harvoinpa ne itse suhteessa olijat ajattelee, että "oonpa oudossa suhteessa", kun se heille on arkipäivää ja niin tavallista. Padma on ehkä tähän vähän random valinta ja olin itsekin hetken aikaa että toimiikohan tämä, mutta löysin sitten sopivan yhteyden ja päätin kokeilla!

Äläkä edes yritä mitään ”yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsessään” -sontaa

Mulle jäi vähän auki et mitä toi saari-juttu meinas. Tai siis tajusin että Leanne ei tahdo ajatella mitään mikä oikeuttais sen olemisen tuossa suhteessa joo, ja ajatus siitä että yksikään ihminen ei oo täydellinen joo, mut miten saaret liittyy siihen? :-D

Tuo pätkä on John Donnen runosta "Rukouksia sairasvuoteelta" ja etenkin tuo "yksikään ihminen ei ole saari" on suht kuuluisa sitaatti. Siksi se on siinä, koska se aloittaa sen ihmisen olemuksen, epätäydellisyyden, kuvailun. Itse aattelen sitä myös niin, ettei ihminen ole saari eli se ei ole ns. eristyksistä muista tapahtumista - tässä tapauksessa se voi tarkoittaa niin Leannen toimia Katien kanssa kuin sitä, että vaikka Leanne olisikin toiminut toisin, Katien omiin tekoihin vaikuttavat myös monet muut jutut eli Leannen erilainen toiminta ei kuitenkaan välttämättä olisi säästänyt Katieta tämän kohtalolta. Kun nyt vähän googletin tuota alkuperäistä tarkoitusta, sillä ilmeisesti tarkoitetaan sitä, että ihminen ei menesty itsekseen vaan tarvitsee aina muita ympärilleen, mutta no, taiteellinen tuotos on aina taiteellinen ja lukijan itsensä tulkittavissa, eikö?

Hän purskahtaa uudelleen itkuun, kun Padma tukistaa häntä hellästi

Vaikka Padma tukistaakin hellästi, niin miksi ihmeessä? :-D Okei, toi sana on kyllä tosi haastava koska mulle tukistaminen on aina joko jotain väkivaltaista tai sit K-18-kamaa, joten no joo, sitä onkin hankalampi ympätä muunlaiseen tekstiin.

Joo, tukistaminen oli tosi vaikea sana! Mutta oivalsin, että tukistaa voi myös silleen hellästi, vaikkapa niin että jos ottaa jonkun rakkaan syliinsä ja halaa tätä, voi toisella kädellä puristaa vaikka paitaa selän kohdalla ja toinen taas on niskassa tai takaraivolla niin, että sormet kiertyy hiuksiin niin että "tukistaa", mutta sekä halaaja että halattava tarkoittaa sitä sellaisena voimakkaana kiintymyksen osoituksena ja sellaisena, että haluaa olla toisen lähellä. Kuvittelen tuon sellaisen suuren tunteen ja kiintymyksen/kiihtyneisyyden eleenä. En tiedä osasinko selittää, mutta just hetki sitten luin jostain ihan toisesta tekstistä, että siinä oli myös käytetty tukistaa-verbiä tällaisessa yhteydessä!

Ole hyvä terapiasessiostasi! Minua ei ainakaan haittaa henkkoht-juttujen jakaminen, on vaan kiva kuulla, että tekstillä on ollut joku henkilökohtainen vaikutus ja että hahmoihin on voinut samaistua. (: Itsekin terapiaa joskus käyneenä osaan arvostaa kommenttiasi varsin paljon! Hurraahuuto myös sille, että tykkäsit personifikaatiosta! Rakastan niitä itse ja vaikka tässä tekstissä tuo hiljaisuus-juttu on omasta mielestäni ilmaistu ehkä vähän liian koreasti, noita personifikaatioita löytyy mun teksteistä suht paljon. (: (Toivottavasti mahdollisimman epäkliseisesti ja ei-liian-koreasti!)

Aww, oon niin otettu, että innostuit tästä näin paljon! Oon nyt itse vielä entistä innostuneempi tästä shipistä kun joku toinenkin on! Pitää alkaa kehitellä näille jonkinlaista ficcisarjaa siitä, että miten asiat on päätyneet tähän pisteeseen ja mitä tämänkin jälkeen on mahdollisesti tapahtunut tai jotain. Kiitti ihan mielettömästi mahtavasta ja innostavasta kommentistasi, oot kyllä melkoinen! ♥

[Rowena]

Hehhee, menin linkittänään 12+ virkettä -haasteeseen omaa ficciäni, kun huomasin tutulta kuulostavan otsikon x). Lainasin itsekin John Donnen saari-lausetta ficciini. Ei elämä, miten vaikea se saari-sana oli . Tuo otsikko sopii tähän ficciin ihan todella hyvin! Ja Rukouksia sairasvuoteelta on aivan tajuttoman ihana! Haha, nyt vasta tajusin, miten hyvin tuo saari-sitaatti oikeasti sopii tähän, tai siis miten perusteltua on, että Leannen mieleen tulee se juuri sairasvuoteella.

Tätä oli miellyttävä lukea! Ei tullut yhtään sellainen olo, että sanat oli ängetty väkisin mukaan, vaan kokonaisuus oli sujuva ja runollinen. Ja tunnelma on todella maalaileva, varsinkin alusta tulee olo siitä että katselisi maalausta. Haha, valtias, joka oli mielestäni saaren ohella vaikein sana, on ratkaistu hienosti .

Nyt on pakko kiitää luennolle, mutta jatko-osaa odotellen! Kiitos!

[Arte]

Rowena, eikä, pitääpä käydä lukemassa sinunkin tekstisi. Saari oli tosi vaikea sana! Ruhtinaan kanssa myös ärsyynnyin, mutta tulipa se kuitenkin tekstiin laitettua! Ja joo, en itsekään itseasiassa tajunnut, että sairasvuoteen vieressä -skenaario sopii tuolle saari-sitaatille harvinaisen hyvin! Melkoista kyllä!

Pitääpäs alkaa rustata tälle jonkinlaista jatko- tai etu-osaa! Kiitos kommentista! (:

[Hazyel]

Oih menin katsomaan listaustasi ja löysin tämän ja mikä otsikko <333 Jotenkin aivan ihana ja vaikken ole vielä lukenut tekstiä niin uskon että sopii tähän tosi hyvin! Sitäpaitsi 12+ virkehaasteen tekstit on aina tosi mielenkiintoisia ja olet hyvä kirjoittaja, joten en usko että tämä voi olla huono teksti.

Nämä sinun polyamoriatekstisi ovat jotenkin aina tosi kauniita! Joskus kyllä myös surullisia (kuten tässäkin vähän), mutta jotenkin tosi kauniita - niin usein näissä eletään tosi kauniissa symbioosissa keskenään ja vaikka ongelmia onkin, asiat monesti päättyvät jossain määrin hyvin. Niinkuin tässäkin kävi: Leanne moitti itseään, syytti itseään siitä, mitä Katielle oli tapahtunut, mutta onneksi Padma tuli lohduttamaan ja kertomaan, että kaikki on ihan ok eikä mitään ole menetetty. Jotenkin tosi kaunista <3

Kuten 12+ virkettä haasteen teksteillä on tapana, tämä oli tosi kauniisti kirjoitettu ja vähän semmoinen taiteellinen. Tykkäsin ihan hurjan paljon, varsinkin tekstin rakenne oli jotenkin aivan erityisesti mieleeni - en edes osaa sanoa, mikä tässä oli niin hyvää ja mukavaa, mutta tätä oli tosi kiva lukea. Kiitos <3

[Arte]

Lau pus kiitos! <3 Miekin tykkään tästä nimestä kovasti! Se on ehkä vähän taiteellinen, mutta kuulostaa niin kivalta. Kiva kuulla, että tekstit ovat kauniita, harvinainen kehu! Muutenkin yltiökiva että tykkäsit, minusta tämä parituskimara on tosi kiinnostava ja on ollut kiva kirjoittaa tästä lisääkin juttuja.

[Waulish]

Minäkin pidän aiempien kommentoijien tavoin kovasti tämän tekstin nimestä. Olen tuon sanonnan kuullut ennenkin, mutten varsinaisesti tiennyt, mitä sillä tarkoitetaan. Tämän tarinan puitteissa tuli mieleen juuri jotain sellaista, että ihminen ei koskaan ole eristyksissä muista, vaan ympäristö ja muut ihmiset ja heidän toimintansa vaikuttaa aina tavalla tai toisella, tiedostipa sitä tai ei. Se sopii mielestäni hyvin Leannen tuskalliseen tilanteeseen, kun hän potee syyllisyydentuntoa ja huonoa omatuntoa tekemisistään ja jossittelee ja vatvoo, että mitä jos hän olisikin toiminut eri tavalla.

Leannen itsesyytökset ovat tuskallisia mutta toisaalta hyvin ymmärrettäviä. Kun jotain noin kamalaa tapahtuu läheiselle, sitä alkaa varmaan helposti hakea vikoja ja syitä itsestään ja pyöritellä mielessään, olisiko voinut tehdä jotain toisin. Erityisesti minun mieltäni vetää matalaksi se, miten Leanne vertaa itseään Padmaan ja vakuuttelee itselleen, että Katien ja Padman olisi paljon parempi ilman häntä, koska minusta tuntuu, ettei Katie ajattelisi ollenkaan niin -- hän vain ei pysty ottamaan asiaan kantaa kirouksen takia. Voi että. Sydäntä lämmittää kyllä se, miten Padma tulee tilanteeseen ja tytöt saavatkin lohtua toisistaan. En tiedä, millaisessa vaiheessa tyttöjen välinen suhde tämän tarinan tapahtumahetkellä on, mutta varmasti ainakin rakkaan ihmisen koettelemus yhdistää Leannea ja Padmaa, vaikka heidän välillään olisi aikaisemmin kitkaa ollutkin.

Oi että, tässäkin tekstissä nuo pakolliset sanat soljuvat mukana oikein sujuvasti ja huomaamattomasti. Miellyttävää luettavaa. Lempikohtani on tämä:

Kaappikello tikittää lamauttavaa hiljaisuutta, joka paheksuu sängyn äärestä kuuluvaa niiskutusta.

Tosi hienosti ilmaistu! Samaistun tähän kohtaan jotenkin kovin, koska minulle tulee joskus itkiessäni sellainen fiilis, etten saisi tehdä sitä, etten saisi rikkoa hiljaisuutta niiskutuksellani. Silloin saattaa tosiaankin tuntua siltä, että hiljaisuus paheksuu.

Kiitokset tästä fikistä, olipa mielenkiintoista lukea tuosta Katien kirouksesta! Olin melkein jo ehtinyt unohtaa sen, kun kirjojen lukemisesta on minulla niin kauan. Ja kiitos ylipäätään näiden hienojen Leanne/Katie/Padma-fikkien linkkaamisesta Kommenttikampanjaan, en muuten välttämättä olisi tullut näihin törmänneeksi! -Walle

[Arte]

Walle, jee, kiva että olet tykännyt Leanne/Katie/Padma-saagastani! <3 Oli ihan hirveän kiva lukea kommenttejasi näihin teksteihin ja kuulla, miltä tarina vaikuttaa näin "oikeassa" järjestyksessä luettuna ja pala palalta! Kommenteistasi oli minulle ihan massiivisesti iloa. <3

Hirveän kiva, että ihmiset on tykänneet tästä otsikosta, koska itsekin olen siitä aika fiiliksissäni. (: Minulla oli ihan sama kuin sinulla, eli tiesin tämän sanonnan, mutten sitä varsinaista merkitystä niinkään - vain oman tulkintani, jota tuossa Orcan vastauksessani valoitinkin. Kiva muuten, että tykkäsit tuosta kaappikello-kohdasta, koska rakastan elottomuuksien personifikointia ja tykkään viljellä niitä teksteissäni! Mutta hiljaisuus on kyllä ihan väärässä, kyllä saa itkeä kun itkettää! (:

[Dokumentti]

Olen törkeästi myöhässä, mutta kommenttikampanjasta hei moi hei!

Ensimmäiseksi sanon, että en tajunnut tämän olevan 12+ virkettä haasteeseen kirjoitettu, ennen kuin törmäsin lopussa sanalistaan! Monesti tekstissä on tietynlaista tökkivyyttä, kun on kirjoitettu sanalistan mukaan, tässä sitä ei ollut!

Olen jonkun verran lukenut tekstejäsi tästä kolmikosta ja kaikki ovat olleet mielenkiintoista luettavaa! Kuten edelliset, minäkin ihastuin tämän nimeen kovasti! Se toimi tekstille loistavasti, vaikken ehkä ymmärtänyt mitä sillä tarkoitetaan ennen tekstin lukemista.

Aihe oli myös mitä mielenkiintoisin! Tykkään lukea tekstejä, jotka ovat ns. Tapahtuneet Potter kirjojen taustalla. Kirjoissa kaikki on käsitelty Harryn ja tämän ystävien näkökulmasta, joten tälläinenkin tapahtuma olisi aivan mahdollinen. Muusta kun ei tiedetä kuin miten Harry ystävineen tapahtumaan reagoi.

Leannen itsesyyttely on varsin uskottavaa, moni varmasti miettisi olisiko voinut toimia toisin ja estää tapahtuman. Kuten Walle sanoi, minäkin surkuttelin kuinka Leanne vertaa itseään Padmaan ja on varma, että toisten olisi parempi ilman häntä. Katie tosiaan tuskin ajattelisi niin. Onneksi myös lohdutusta ja tukea oli saatavilla, eikä Leanne jäänyt tilanteessa yksin.

Teksti oli surullinen, mutta silti kaunis. Tämä oli oikein kiva luettava ja kaikesta huolimatta se lämmitti mieltä! Kiitos!<3

[Arte]

Dokumentti, kiitos kommentista! Ihana kuulla, ettei tekstiä tajunnut virkehaasteeseen osallistuvaksi, ja että näistä tytöistä on ollut kiva lukea. (: Oon nauttinut näiden tarinan kirjoittamisesta varsin paljon! Joo, Leannen fiilistelyt ovat kyllä ymmärrettäviä, vaikka turhia. Onneksi on Padma auttamassa. (: ♥