Kirjoittaja: Lauchuo
Beta: Saappaaton
Ikäraja: K-11
Genre: romance, fluffy
Hahmot: Argus Voro / Matami Prilli
Vastuuvapaus: Kaikki kunnia hahmoista, miljööstä ja canonista ylipäätään Rowlingille, enkä minä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
Tiivistelmä: Pölyisten niteiden keskellä voi tapahtua mitä vain.
A/N: Joo, Kovanonnenpyörä kolmosesta tuli tällä kertaa tällasta. Ei mulla oikeastaan ole muuta erityistä sanottavaa, mutta kiitos Saappaaton haasteesta, tän kirjoittaminen oli kyllä ihan hauskaa!
Teksti osallistuu haasteisiin
Kovanonnenpyörä 3,
Rare10 - koska rare on rakkaus,
Kirjoitusterttu (Haasteterttu) ja
Kerää kaikki hahmot-haaste (Argus Voro).
Vain kirjat (ja Riesu) tietävät
Lattialauta narahti kirjaston ovella ja Irma Prilli käännähti hätkähtäen katsomaan äänen suuntaan. Lattiaa lakaissut luuta kolahti puulaudoille sitä ylläpitävän loitsun katketessa.
“Kuka siellä?” Prilli kysyi taikasauva tanassa kohti raskaita ovia. Oli jo hämärää, eikä hän ollut sytyttänyt kuin muutaman kynttilän, joten hän ei nähnyt tulijaa.
“Minä vain”, tuttu ääni vastasi yllättävän läheltä. Prilli hätkähti uudestaan ja perääntyi muutaman askeleen taaksepäin.
“Voi hyvä luoja Argus, sinä säikäytit minut. En tiennyt, että olet tulossa”, Prilli nojautui kirjastonhoitajan tiskiinsä, laski taikasauvansa siihen ja pyyhkäisi hihallaan otsaansa. “Haluaisitko että keitän teetä?”
“Ei kiitos, Irma, ei tänä iltana”, Argus Voro vastasi ja laski oman lyhtynsä Prillin taikasauvan viereen. “En ehdi olla kauan, mutta haluaisin viettää sen hetken lähelläsi”, Voro jatkoi ja astui vielä askeleen lähemmäs Prilliä, jonka selkä painautui tiskiä vasten.
“Vai haluaisit? Eikö teehetki sopisi siihen oikein hyvin?” Prilli kysyi, kuitenkin hymyä äänessään. “Vai oletko kenties jo kyllästynyt teeheni ja haluaisitkin välillä jotain muuta?” noita kiusoitteli, mutta lopulta hänet vaiennettiin huulilla, jotka painautuivat vaativasti hänen omiaan vasten. Lämpimät luisevat kädet laskeutuivat hänen selälleen ja niskalleen ja vetivät häntä toista vartaloa kohti. Vasta hetken kuluttua Prilli pääsi vapaaksi suudelmasta ja vaativasta otteesta. Yhtäkkiä häntä kylmäsi, kun kädet irrottivat otteensa.
“En minä sinun teehesi kyllästyisi, mutta nyt ei ole aikaa. Riesu on koko illan riehunut pöllölässä ja minun pitäisi jo olla häätämässä sitä ilkiötä. Halusin vain matkalla poiketa tapaamaan sinua”, Voro vastasi. Se oli yksi niitä harvoja hetkiä, kun hän antoi hymyn kohota kasvoilleen. “Vaikka en pistäisi pahakseni sitä muutakaan”, surkki vielä lisäsi ja ennen kuin Prilli ehti vastata, painoi hän huulensa uudelleen naisen huulille.
“Etkö voisi kuitenkin jäädä vielä hetkeksi?” Prilli tiedusteli kevyesti huohottaen Voron päästäessä hänet taas otteestaan.
“Kenties hetkeksi. Ei kai Riesu sieltä mihinkään katoa”, Voro lopulta myöntyi ja pienen suukon jälkeen Prilli ohjasi miehen hymyillen kirjaston taakse huoneeseen, jossa hän piti majaansa silloin, kun ei hoitanut kirjastoa. Prilli sytytti kolme leijuvaa kynttilää yksinkertaisella loitsulla ja johdatti Voron makuuhuoneeseensa.
“Oletko aivan varma, ettet halua mitään juotavaa?” Prilli varmisti, vaikka tiesikin jo vastauksen. Voro vain pudisti päätään hymyillen ja ohjasi kirjastonhoitajan sängyn laidalle. Hän kumartui suutelemaan naista taas ja kaatoi tuon sitten hellävaraisesti kokonaan sängylle. Ryppyjen peittämät kädet vaelsivat yhä kiinteille rinnoille samalla kun suudelmat syvenivät ja pidentyivät.
Tuntia myöhemmin Argus Voro havahtui, kun kirjaston puolelta kuului tasainen
pam, pam, pam. Hän kurtisti kulmiaan, pyyhkäisi hiukset silmäkulmiltaan ja nousi vaivalloisesti istumaan sängyn laidalle. Hän katsahti vieressään nukkuvaan naiseen, joka ei näyttänyt reagoivan outoon pamahteluun mitenkään. Voro puki kaapunsa takaisin ylleen ja käveli kirjaston puolelle. Tiskille laskettu lyhty paloi yhä ja Voro otti sen mukaansa etsiessään äänen lähdettä.
Eikä sitä tarvinnut etsiä kauaa, sillä Riesu teki itsensä helposti löydettäväksi.
“RIESU! Mitä sinä teet, jätä ne kirjat heti rauhaan!” Voro ärähti räyhähengelle, joka virnisti ja heitti voltin ilmassa.
“Entäs jos en?” Riesu vastasi ja tyrkkäsi taas yhden kirjan alas hyllystä. Sen läimähtäessä lattialle muutama sivu irtosi hauraan liimauksen pettäessä. “Ups.”
“Minä haen Verisen Paronin, ellet jätä kirjoja rauhaan ja anna minun nukkua yötäni rauhassa”, Voro uhkaili hampaitaan kiristellen. Riesu virnisti uudelleen.
“Ei tarvitse!” räyhähenki vastasi, tiputti protestiksi vielä yhden kirjan ja lensi sitten itsekseen hihitellen kohti kirjaston ovia.
Voro huokaisi, keräsi kirjat takaisin hyllyyn ja käveli sitten takaisin Prillin huoneeseen. Hän sammutti lyhdyn laskiessaan sen yöpöydälle ennen kuin kömpi takaisin peiton alle ja kietoi kätensä yhä nukkuvan naisen ympärille.
