Nimi: Me tehtiin 2010-luvusta kultaa
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: ystävyyshömppä
Yhteenveto: Suomalaiseen tapaan emme sano toisillemme kovin usein, että hei, olet tärkeä, mutta sitä sinä olet.
Haasteet: Vuosi raapalehtien V, Ficlet300 82. Ystävä, Gotta love lokakuu! II ja jos 350 on vielä sallittu senttimetriin niin Mittanauhallinen tarinoita
A/N: Ylistysteksti ystävyydelle! Mitä me olisimmekaan ilman ystävyyssuhteita, noita ihania ja tärkeitä ihmisiä, jotka olemme onneksi elämässä kohdanneet (tai tulemme kohtaamaan) ^^ Tein tekstistä sinä-minä-muotoisen, koska halusin hahmojen sukupuolen jäävän tulkinnanvaraiseksi.
Me tehtiin 2010-luvusta kultaa
Pitäisi nukkua, tiedän sen, koska ylihuomenna on tentti eikä tämä ole oikea aika sotkea unirytmiä. Silti minä vaan selaan kännykästä minulle lähetettyjä kuvia, joita on yli kolmesataa. Päätän poistaa niistä turhimmat, koska kännykän muisti vikisee tilanpuutteesta ihan liian usein. Älykäs puhelimeni ei osaa poistaa kuin yhden kuvan kerrallaan. Aivan ihana toiminto, sitä saa itse selata satoja kuvia manuaalisesti. Tavattoman järkevää.
Yllättäen törmään kuvaan sinusta. Olet tehnyt itsellesi foliohatun, jossa on antenni, pidät kättä teatraalisesti poskellasi ja kasvoillasi on omituinen ilme. Katson kuvaa ja purskahdan hysteeriseen nauruun. Eikä sille tule loppua. Nauran, koska sinä olet idiootti. Nauran, koska minä olen samaa tasoa, ja sinä tiedät sen. Et olisi muuten lähettänyt tätä kuvaa silloin joskus. Tiesit, että arvostaisin sitä.
Olen tuntenut sinut melkein kymmenen vuotta. Sinun seurassasi voin olla samaan aikaan planeetan vähä-älyisin pelle ja suhteellisen fiksu kaksikymmentävuotias opiskelija. Me voimme olla parikin kuukautta puhumatta, mutta puhuessamme se aika muuttuu olemattomaksi. Saat minut aina ulvomaan naurusta. Sinä sanot huvittuneesti, että olen sekopää. No todellakin olen, ja niin olet sinäkin.
Olen rauhallinen, kunnes löydän uuden kuvan sinusta mussuttamassa jäätelöä silmät mielipuolisesti ammollaan ja kieli ulkona. En kestä. Naapurini varmaan pyöriskelevät murhanhimoisina sängyissään, mutta ihan vitun sama. Tämä on yön kohokohta.
Lähetän molemmat kuvat sinulle, koska hei, vain parhaat kaverit muistuttavat sinua hetkistä, jolloin olet ollut komeimmillasi. En piittaa kellonajasta. Tiedän, että olet todennäköisesti vielä valveilla. Me vastuulliset aikuiset, vuorokaudenajat ovat merkityksettömiä. Saan pian vastauksen:
No mitä pillua mitä nää nyt on :’DDD
Et edes muista näitä kuvia, ai kamala! Olen tikahtua.
Suomalaiseen tapaan emme sano toisillemme kovin usein, että hei, olet tärkeä, mutta sitä sinä olet. Yksi parhaimmista ja tärkeimmistä, ja ihan syystä. Haluan, että ystävyytemme kestää koko elämän. Tulen hirveän surulliseksi pelkästä ajatuksesta, että unohtaisimme toisemme. Niin ei saa tapahtua.
Haluan, että vielä vanhoina kurppanoina terrorisoimme kaupunkia ja muistelemme kaiholla kultaista 2010-lukua. Hymyilen ajatukselle. Mitään muuta mahdollisuutta en edes hyväksy. Olen ehkä sisäänpäin kääntynyt suomalainen idiootti, mutta tämän kuitenkin kehtaan itselleni myöntää: minä jumalauta rakastan sinua.
Nauruni laantuu ja laitan sinulle viestiä:
Meidän täytyy nähdä!
Niin täytyy! Tule käymään.
Varo mitä toivot :--D
En ikinä :’D
Tämä ystävyys on tehty kestämään.
