Olipa kerran: Rajan toiselta puolen | K-11 | Rumplestiltskin/Belle

[Herkkuoone]

Ikäraja: K-11
Fandom: OUAT / Once Upon a Time / Olipa kerran (TV-sarja)
Paritus: Rumbelle (=Rumplestiltskin/Belle)
Vastuunvapaus: Ei minun, en yritä tienata tällä tekeleellä
! TEKSTI SPOILAA ONCE UPON A TIME -SARJAN KOLMANNEN KAUDEN VIIMEISTÄ JAKSOA JA NELJÄTTÄ TUOTANTOKAUTTA!

Haasteet: 12+ virkettä X, Valloita fandom, 5 x jotain uutta 2015
Alkusanat: Katso jälkipuhe tekstin lukemisen jälkeen

1. timantti | 2. makea | 3. talvi * 4. kirje | 5. naistenlehti | 6. sininen | 7. totuus | 8. hammasharja * 9. keikari | bonusvirke | 10. vaalea * 11. peili | 12. huokaus | 13. syttyä | 14. kuolonkalpea * 15. purppura | 16. kuulas | 17. matkamuisto * 18. lyödä | 19. riuhtoa | 20. fantasia | 21. silmä * 22. pimeä | 23. kielioppivirhe | 24. lentosuukko | 25. marmori

Sormus Bellen sirossa kädessä on hillitty: yksinkertainen, kultainen sormus, johon on upotettu muutamia pieniä timantteja. Alkuun Rumplestiltskin ei ymmärtänyt lainkaan, miksi Belle oli valinnut sen ison timanttisormuksen sijaan, mutta siemaillessaan makeaa viiniä ja katsellessaan hymyillen tuoretta vaimoaan lepuuttamassa päätään hänen olkaansa vasten, ei mies pysty kiistämään etteikö sormus olisi ollut täydellinen valinta.

Viini ja huoneen lämpö turruttavat Rumplestiltskinin ajatuksia, mutta näkijän lahja ei suostu jättämään miehen mieltä rauhaan: hän aistii jonkin jäätävän lähestyvän, mutta talvelta se ei kuitenkaan tunnu.

*

”Hei, joku lähetti sinulle kirjeen.”

Sairaalasängyllä istuva Belle kohottaa katseensa naistenlehdestä ja luo uteliaan katseen huoneen ovella kävelykeppiinsä nojaavaan herra Goldiin, ennen kuin vastaa: ”Miksi joku laittaisi minun kirjeeni sinun postilaatikkoosi - oh!”

Belle punastuu ja Rumplestiltskin ojentaa kirjeen naiselle hymyillen surullisena kohdatessaan siniset silmät. ”Tiedän, että sinä et pysty muistamaan, mutta totuus on se, että ihmiset ajattelevat meitä yhä parina.”

Belle asettaa kirjeen pöydälle hammasharjansa ja hiusharjansa viereen, tarttuu miehen käteen ja kuiskaa: ”Olen pahoillani.”

*

Mies on pukeutunut uuteen, tummaan pukuun, jonka takin napinläpeen on kiinnitetty valkoinen keikarinkukka, ja näyttää hermostuneelta. Ketterät sormet rummuttavat tahtia toisiinsa ja mies vilkaisee neljännen kerran Archien hihan alta pilkottavaa rannekelloa, ollen aikeissa lausua ääneen jotain tyylikkäästi myöhässä olemisesta, mutta hänen aikeensa keskeytyy kun kaksikon läheltä alkaa kuulua hiljaista puhetta. Isä taluttaa vaaleaan pukeutuneen morsiamen metsän varjoista keskelle aukiota, pysähtyy ja sulkee pienen tyttönsä halaukseen viimeisen kerran, ennen kuin ojentaa siron käden odottavalle sulhaselle ja nyökkää hiljaisen hyväksymisensä.

*

”Tämä on sinun syytäsi!” Rumplestiltskin raivoaa peilille, jonka peitteenä ollut verho lojuu nyt lattialla mytyssä.

”Olisit voinut löytää tiesi onnellisuuteen, jos olisit vain kyennyt uskomaan, että tästä maailmasta löytyy joku, joka voi rakastaa sinua”, Belle huokaa surullisena. Sanat sytyttävät uuden raivon, jota Rumplestiltskin ei pysty tyynnyttämään, vaikka näkee tuskan ja pelon vääristävän toisen kauniita kasvoja. Bellen iho on kuolonkalpea.

*

Taivas säkenöi purppuraa heidän tavatessaan ensimmäisen kerran, loimuaa läikehtien Avonlean yllä, kun koputus ravisuttaa linnan ovea. Kun muiden huoneessa olijoiden huomio kiinnittyy ovelle, Rumplestiltskinin katse kiertää huoneessa pysähtyen nuoren naisen kuulaaseen ihoon ja sillä hetkellä hän tietää, mitä haluaa.

Isän vastustelut vaimenevat viimein askelten kaikotessa, kun hirviö suuntaa takaisin synkkään kotilinnaansa virnistellen tyytyväisenä, koska hän rakastaa kun he sanovat ”mitä tahansa”, käsivarsi kiedottuna löysästi uuden matkamuistonsa vyötäisille.

*

Gold kohottaa kävelykeppinsä uuteen lyöntiin Laceyn katsellessa vierestä vino hymy huulillaan: nainen selvästi nauttii näystä, kun mies viimein näyttää hänelle todellisen luontonsa. Gold kääntyy katsomaan Laceytä huohottaen kevyesti ja nainen takertuu miehen solmioon, eikä Gold yritä riuhtoa itseään vapaaksi otteesta, vaikka pieni hänen päässään niin käskeekin. Tumman Cadillacin metallinen runko tuntuu kylmältä Goldin selkää vasten, mutta tunne pyyhkiytyy miehen mielestä välittömästi, kun Lacey runnoo suudelman hänen huulilleen ja Gold kietoo kätensä naisen ympärille kuin peläten jonkun herättävän hänet fantasiastaan.

Huolimatta siitä, että Lacey on ja ei ole Belle, Rumplestiltskin sulkee silmänsä ja antaa itsensä uppoutua syvemmälle suudelmaan.

*

Kun lyijynraskaat jalat astuivat pakon sanelemina väreilevän rajan ylitse, Rumplestiltskin tunsi magian pakenevan suonistaan samalla kun kaikki parisataa elinvuotta kasaantuivat hänen harteilleen, eikä vaurioitunut polvi jaksanut kannatella taakkaa enää; mies putosi polvilleen ja tunsi hukkuvansa pimeyteen. Belle – hänen kaunis Bellensä – joka oli luvannut ikuisuuden, ei nähnyt enää miestä hirviön takana, ja nyt hän oli menettänyt kaiken: Baen, Bellen, voiman, itsensäkin, ollen rajan tällä puolella täysin joukkoon sopimaton; kuin virhe Bellen suosikkikirjan täydellisessä kielessä.

Tie Rumplestiltskinin ympärillä oli autio, eikä mies pystynyt toivomaan muuta, kuin että joku herättäisi hänet pitkään jatkuneesta painajaisesta; että Belle astuisi esiin varjoista, lähettäisi hänelle suukon hymyillen, auttaisi ylös asfaltilta ja taluttaisi kotiin, ja he eläisivät elämänsä onnellisina loppuun saakka – mutta hän, Rumplestiltskin, on hirviö, paha, ja pahuuteen langenneet eivät koskaan saa onnellisia loppujaan. Se on ikiaikainen marmoriin kaiverrettu totuus, eikä Rumplestiltskinillä ollut enää voimaa taistella sitä vastaan.


Jälkipuhe:

Spoiler: näytä

Mun ei alun perin pitänyt osallistua 12+ virkettä -haasteeseen, mutta sanalistaa vilkuiltuani eräs idea, tämä kyseinen teksti siis, jäi kummittelemaan mieleeni, ja lopulta minun oli aivan pakko kirjoittaa sen ulos päästäni. Ja olen iloinen, että tulin näin tehneeksi, sillä teksti syntyi yllättävän helposti - ellei oteta huomioon sitä, että välillä jäin pohdiskelemaan sanojen ja sanontojen käännöksiä, kun mokomat pyörivät mielessäni vain englanniksi. Mä en ole noin puolentoista vuoden aikana kirjoittanut fiktiota suomeksi paljoa paskaakaan; toivottavasti se ei aivan lemahda tästä lävitse!

Teksti siis sijoittuu neljännen kauden Winter Finaleen, siihen hetkeen kun Rumplestiltskin ylittää townlinen. Kursivoidut preesenssissä kirjoitetut pätkät ovat muistoja, jotka soljuvat hänen päässään sillä hetkellä, kun hänen jalkansa ylittävät rajan. Tekstin nimeksi piti alunperin tulla "Muistoja rajan toiselta puolen", mutta koin sen liiaksi tekstiä spoilaavaksi, joten hetken pohdiskelun jälkeen päädyin pelkkään "Rajan toiselta puolen", koska se pitää sisällään sekä muistot rajan toiselta puolen, että ajatukset rajan vastakkaiselta puolelta. (+ Rakastuin isoon R-kirjaimeen tuossa fontissa, kun käytin Rumbellea työotsikkona ja halusin säilyttää tuon R-kirjaimen myös varsinaisessa otsikossa.)

Kommentit = ♥.

Ps. Jos joku kokee palavaa halua keskustella kyseisestä sarjasta, niin minut saa ehdottomasti juttuseuraksi yksärin välityksellä! ^^

[Crys]

Oi, tää oli ihana! Rakastan Rumbelle -paritusta (Ja Rumplestiltskiniä <3) Täällä on aivan liian OUAT ficcejä (varsinkin Rumbelle ficcejä), joten tämä oli iloinen yllätys, kiitos tästä!

”Olisit voinut löytää tiesi onnellisuuteen, jos olisit vain kyennyt uskomaan, että tästä maailmasta löytyy joku, joka voi rakastaa sinua”, Belle huokaa surullisena

Tuli heti mieleen se jakso missä Belle sano tän ja se on mielestäni yksi parhaimmista Rumbelle kohdista :3

hirviö suuntaa takaisin synkkään kotilinnaansa virnistellen tyytyväisenä, koska hän rakastaa kun he sanovat ”mitä tahansa”, käsivarsi kiedottuna löysästi uuden matkamuistonsa vyötäisille.

Tää on tosi osuva kuvaus Rumplestiltskinistä

Noi muistokohdat ois ehkä voinu olla pitempiä, mutta vaikea sanoa mitään oikeasti rakentavaa, koska tää oli niin hyvä

[ruttotohtori]

You freaking witch, oot ihan kanala!! Et kertonut mitään ja nyt tää on täällä ihan yhtäkkii enkä mä pieni plööt osannut varautua ollenkaan?? Rumbellea, Finissä, siis... Ei tapahdu koskaan! *_* Okei, yritän tässä toipuilla äkkishokista ja tÄSTÄ FICISTÄ ja kirjottaa jotain järkevää. Vaikka as if pystyisin, tajuatko ollenkaan kuinka julma tää ficci on? Oon jo virittäytynyt siihen että ei tarvitse lukea angstia, ikinä, kun tumblrissakin kaikki on ihan fluffijee, ja sit... Sit... No me gusta. ;_;

Mut siis, olihan tää järjettömän hyvä. En tiiä oonko koskaan lukenut sulta mitään, mutta kerta se on ensimmäinenkin ja damn, this shit fine as fuck. Oot noi sanat saanut ihan täydellisesti mahdutettua ja jokaisesta kohtauksesta tuli se oikea tunnelmansa. God, en ees tiiä, mut oot järkkyhyvä kirjottaja, ehk pari inasen tökkivää kohtaa oli mut en ees muista niitä enää joten hahah. Lopputulos on vaan loistava, enkä viitti ees alottaa kuinka täydellisesti oot kirjottanu mun Rumple vaavan. Kaikki se epävarmuus ja itseinho ja sit se smugginess yhistettynä ja eroteltuna ja idk, se ei kuitenkaa oo mikään iisein hahmo siirtää paperille jotenka. Peukut pystyyn ja näin.

hirviö suuntaa takaisin synkkään kotilinnaansa virnistellen tyytyväisenä, koska hän rakastaa kun he sanovat ”mitä tahansa”, käsivarsi kiedottuna löysästi uuden matkamuistonsa vyötäisille.

SIIS MATKAMUISTO RUMPLE OOT KAUHEE :---D Mut siis, osuva ku mikä koska sitähän Belle aluks oli. Ei se ollu mitää rakkautta ensisilmäyksellä vaan enempiki uu nätti tyttö kiva koriste. Tykkäsin muutenki kui kaikki kohtaukset tässä ficissä oli otettu sarjasta, mut olit lisänny niihin vaa omaa syvyyttä. Yleensä vähä karttelen sellasii ratkasui ku ne voi niiin helposti mennä toistamiseks ja tällee, mut sä olit onnistunut että hyvä hyvä jee. Ja heheh, etenki toi Golden Lace -pusu, hihih, eihän sitä sarjassa näytetty, mutta!! Reilua kyllä ruveta kutemaan siinä puolikuoliaaks hakatun miesparan vieressä...

Kun lyijynraskaat jalat astuivat pakon sanelemina väreilevän rajan ylitse, Rumplestiltskin tunsi magian pakenevan suonistaan samalla kun kaikki parisataa elinvuotta kasaantuivat hänen harteilleen

Voin fyysisesti pahoin, ei, en olis halunnut ajatella tätä, vaikka jossain vaiheessa tajusin että kyllähän se sieltä tulee. Ihanasti puettu sanoihin, mut no, you know, aih. Mun pikku vaava ihan yksin, enkä ees alota siitä kui paljon mua sattuu kattella sen taaperrusta sen rikkinäisen jalan kanssa, nyyh, haluaisin vain ottaa sen syliin ja paijata. ;_;

Apua, en tiiä oonko ikinä kirjottanu näin luokatonta kommenttia, mut siis en vaan osaa sanoa mitään järkevämpää. Nyt se FEEEELS-kortti tähän ja ehkä vähä kirjainsekamelskaa (ksjasiskanjaisisus ole hyvä) ja tota, suuuuuuuret kiitokset tästä ihanasta, ja vinkvink jos koskaan inspiroidut tästä fandomista kirjottamaan niin tääl on yksi hyyyvin innokas lukija. Oot mahtava. <3

[Herkkuoone]

Kirjoitin jo yhden vastausviestin melkein täysin valmiiksi, mutta se otti ja katosi kuin tuhka tuuleen, kun erehdyin lahopäisyyttäni painamaan esikatselua kommentin roikuttua pari päivää välilehtimeressäni ja Fini ilahdutti kauniilla virhe-tekstillä. Noh, ei auta itkeminen, joten uudestaan!

Crysted: Huu, kiitos kommentista, kiva löytää Finistä muitakin OUAT-faneja, joihin ei ole aiemmin törmännyt. ^^ Olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että Finissä on ihan liian vähän OUAT-ficcejä ja Rumbelleä varsinkin!! Tämän ficin lisäksi taitaa olla ehkä kaksi muuta tekstiä (joista toinen on muuten mun tekeleeni vuoden 2013 joulukalenterissa) kyseisellä parituksella? Hmm... Tilanteessa on selkeästi paljon parantamisen varaa!

Olisin itsekin voinut lukea/kirjoittaa noista muistokohdista pidemmät, mutta 12+ virkettä -haasteen tiukan virkemäärän (26 virkettä, koska käytin ylimääräisen bonusvirkkeen myös) vuoksi se ei kuitenkaan ollut mitenkään mahdollista. :/ Tiedän, olisin voinut unohtaa tuon haasteen pelkäksi inspiraatioksi, mutta en lopulta halunnut luopua siitä, kun tykkäsin ajatuksesta pitää nuo muistokohdat lyhyinä. Kiitos kommentistasi! : )


plööt: Hähähähähäh - tai siis ups. :--D Tää ficci on julma, I agree, mutta mun oli pakko kirjoittaa se! Tää on mun virallinen Winter Finale ylitsepääsy -fic. ;_; Joo, ei todellakaan ihan sitä tavallisinta settiä tällä parituksella; voisin väittää tän kuuluvan Rumbelle-ficcipiireissä hyvin epätavalliseen kastiin, koska noh, se on a.) angstia ja b.) ns. suora päällekirjoitus sarjan tapahtumille ilman AUta. Okei, joo huijasin, onhan tässä pari kohtausta AUta (kaksi ensimmäistä ja Golden Lace), jotka eivät ole suoraan sarjasta, mutta ne voi helposti nähdä jatkona sarjassa nähdyille kohtauksille ja niin pois päin. Kiva kuulla, että tykkäilit miten puin Rumplen paperille, se on kyllä vaikea hahmo kirjoitettavaksi, koska kerrokset, kerrokset. ^^ Ja meh, huojentavaa kuulla, että tökkivät kohdat eivät suuremmin jääneet kaihertamaan mieltä, sillä on kieltämättä muutama kohta, jotka olisin halunnut kirjoittaa vähän toisella tavalla, mutta noh, mennyt mikä mennyt. :-D

SIIS MATKAMUISTO RUMPLE OOT KAUHEE :---D

ANTEEKS, MULLA JA RUMPLELLA OLI HAUSKAA :---D Mut kiva kuulla, että tykkäsit tästä ajatuksesta; tää on ehdottomasti mun oma henk. koht. lemppari tässä tekstissä! Mulle tää kohta on myös koko tekstin sydän, sillä "matkamuisto" oli se sana, johon mun katse lopulta pysähtyi tuota sanalistaa lukiessani ja tuo kohtaus välähti mun päähän ja koko teksti rakentui sitten siihen ympärille + samaan aikaan tuo "matkamuisto" on viittaus neloskauden Winter Finaleen, koska Rumple käyttää tota sanaa Rumbelle-takaumassa :p.

FEELS-kortti ja kirjainsekamelska ovat yhdistelmänä loistava lopetus loistavalle kommentille! Kiitos kovasti muru, oot mahtava säkin <3 !!! Ja tota... Mulla on nyt jotain neljä OUAT-tekstiä työn alla (kaks Reginaa, yks Rumbelle ja yks Hook) mutta saa nähdä milloin saan taas aikaan :---D

[Chuuko]

Uuu, oon kohta lukenu jokaisen Olipa kerran -fikin joka löytyy finistä. Pidin tässä suunnattomasti siitä, että käytät Rumplestiltskinistä koko nimeä, eikä lyhennelmää. Ihan vaan koska Rumple on kamala. 

Rajanylityskohtaus oli kyllä jäätävä. Niin sarjassa kun tässäkin. Itkin, kun Belle ja Mr.Gold meni naimisiin. Hetken jo luulin, että nyt ne saavat onnellisen loppunsa. Samaten Robin Hoodin ja Ilkeän kuningattaren kohdalla. Mutta ei! Rajan ylitys on niin lopullista, että järisyttää. Huh. En kestä. Bellen usko mieheen on ollut niin tajuttoman vahva ja horjumaton lähes koko ajan, ja nyt se on lopullisesti pirstaleina. Uaaah.

Valitsit todella osuvat muistelukohdat tähän. Nää kattaa kyllä hyvin koko kaksikon suhteen matkan. Ja loppu oli todella väkevä. Paitsi että viimeinen lause ei oikeasti taida pitää paikkansa. Eiköhän se keksi keinon tulla takaisin, ja mä jo vähän pelkään Bellen puolesta!

Mutta kaiken kaikkiaan, loistavaa tekstiä. Kiitos tästä!

[LillaMyy]

Siis ei herramunjee, mitä tekstiä! O_O Kun tässä vielä ajattelee sitä, mitä sanoit jälkipuheessa, ettet ole noin puoleentoista vuoteen kirjoittanut suomeksi fiktiota JA sitä, että tämä osallistuu 12+ virkettä -haasteeseen, niin no, riittääkö, jos sanon että en olisi uskonut kumpaakaan, jos eivät ne olisi selkeästi lukeneet tuolla! Koska siis, mä olen aivan täydellisen sanaton tämän tekstin edessä. My mind is just completely blown away! Kyllä mä nyt kuitenkin jotain aion saada räävityksi kasaan, vaikkei siitä välttämättä mitään kovin loogista tulekaan!

Aluksi luulin noiden muistojen kulkevan kronologisessa järjestyksessä, kunnes pääsin loppuun ja luin jälkipuheesi, jolloin palasin lukemaan tämän uudestaan ja ymmärsin niiden olevan vain pätkiä sieltä täältä täysin sekalaisessa järjestyksessä. Tuolla loppupuolella, kun Rumplestiltskin luettelee kaikkea, mitä hän on menettänyt ja siellä lukee sana voima, niin täytyy kyllä sanoa, että ensimmäinen ajatus tuosta oli 'may the force be with you' jostain kumman syystä, mutta no, itse seuraan OUaT:ia pelkästään enkuksi ilman mitään käännöksiä, niin en todellakaan tiedä, miten nämä magia-asiat yms. on käännetty suomeksi. Anygays, olet kyllä todella hyvin onnistunut pitämään sekä Rumplestiltskinin että Bellen (ja Laceyn) erittäin IC:inä, vaikka voisin kuvitella, ettei eräs pieni hirviö olekaan niin kovin helppo kirjoitettavaksi, koska hän on niin järkyttävän monisyinen hahmo! Kiitoksia siis tästä ja pahoittelut kommentin sekavuudesta, syytä itseäsi, mitäs kirjoitit liian upean ficcin, että poloisella kommentoijalla menee pasmat sekaisin!

[Herkkuoone]

Chuuchuu: Ooooh, sinuakin näkee pitkästä aikaa! <3 Ja vielä tämän ihanan fandomin parissa. :> Mä oon kyllä aivan samaa mieltä siitä mitä sanoit: tää rajanylitys on aivan jäätävä niin Rumbellen kuin Outlaw Queeninkin kohdalla. Itse asiassa mulle toi neloskauden Winter Finale meni ensimmäisellä kerralla niin syvälle luihin ja ytimiin, että jouduin pari kertaa pausettamaan jakson, koska itkin niin paljon, etten nähnyt eteeni, lol : D

Kiva, että muistelut maistuivat! Noita kohtia valitessani ja tekstiä suunnitellessani halusin nimenomaan väläytellä pieniä maistiaisia sieltä täältä ja pyrkiä kattamaan mahdollisimman hyvin Rumbellen koko matkan ensikohtaamisesta rajanylitykseen saakka. Kuten sinä, minäkään en missään vaiheessa uskonut, että tuo viimeinen virkkeeni pitäisi paikkaansa. Halusin sisällyttää tuon "eikä Rumplestiltskinillä ollut enää voimaa taistella sitä vastaan" -kohdan tekstiin nimenomaan sen sisällään pitämän kaksoismerkityksen/ajatusleikin vuoksi: toisaalta sen voi lukea niin, että Rumple ei enää jaksa/pysty/kykene taistelemaan kohtaloaan ("villains don't get happy endings") vastaan, mutta toisaalta se on myös viittaus rajanylitykseen, siirtymiseen kuolevaisten maailmaan ja Dark Onen powerin menettämiseen sen myötä. :p


Myy: Jos sinulla meni pasmat sekaisin ficin kanssa, niin minulla menee kyllä tällaisen kommentin jälkeen: kiitos aivan kamalasti ihanista sanoistasi! Olin alunperin todella epäileväinen tämän tekstin kanssa, joten tuollaiset ylisanat tuntuvat ihanilta; hienoa on myös se, että epäröintini ja kirjoitustaukoni ei näy ulkopuolisen silmiin, eikä haasteeseen osallistuminenkaan ole silmiin pistävää. :>

Haha, miten ihana mielleyhtymä - kieltämättä "voima" on sellainen sana, josta ensimmäisenä mieleen nousee väistämättömästi Star Wars ja tuo sitaatti. Minäkään en sarjaa suomeksi seuraa, ja jouduinkin pitkään miettimään, että millä sanalla (valta/voima) saisin parhaiten "power"in kuvattua ja päädyin lopulta "voimaan" juurikin tuon Chuukolle selittämäni ajatusleikin myötä. Ihana kuulla myös, että hahmot vaikuttivat IC:ltä; kieltämättä Rumple ei ole kauhean yksinkertainen hahmo kirjoittaa monien kerrostensa vuoksi, mutta toisaalta se antaa myös kirjoittajalle oivallisen vapauden valita, millaisen näkökulman hänen tarkasteluunsa valitsee. : )


Kiitos vielä teille molemmille ♥