Nimi - EntropiaaKirjoittaja - BristeIkäraja - K-11Pairing - Ron Weasley/Hermione GrangerDisclaimer - Esiintyvät hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. En saa rahallista korvausta.Haasteet - RANDOM10 vol. 2
Entropiaa
Vanhanaikainen kirjoituskone lojui yksinäisenä ja unohdettuna pöydällä, jonka päällinen muistutti enemmänkin kaaosta kuin taikaministeriön palkkaaman kääntäjän työpöytää.
Entropia, se oli sana, jonka Hermione oli lukenut jästien korkeakoulujen fysiikan oppikirjasta aivan huvikseen silkasta oppimisen mielenkiinnosta. Käsite ilmaisi epäjärjestyksen määrää jonkinlaisessa systeemissä, ja Hermione oli varma, että hänen työpöytänsä entropia oli kasvanut puolen vuoden aikana äärettömiin lukuihin. Puolen vuoden aikana hän ei ollut saanut käännettyä yhtäkään muinaista riimua nykykielelle Siuntio Silosäkeen tarinoista niin kuin häneltä oli pyydetty, vaan sininen ja rispaantunut kirja lojui etukansi alaspäin vasten pöytää. Alaspäin siksi, että Hermionesta tuntui kuin kirja olisi tuijottanut häntä vihaisen vaativasti joka kerta, kun hän käveli välinpitämättömästi sen ohi.
Pöydän epäjärjestys oli myös levittäytynyt muuallekin asuntoon; keittiössä lojuivat ainakin viimeisen kuukauden tiskit, eikä Hermione ollut jaksanut avata pöllöpostin tuomia kirjeitä. Suurin osa niistä oli Harrylta ja Ginnyltä, jotka huolestuneina kyselivät hänen jaksamistaan, mutta nainen ei halunnut vastata. Hän ei jaksanut katsella Harryn ja Ginnyn onnellista ja onnistunutta parisuhdetta.
Syy siihen oli Hermionen ja Ronin suhde, joka oli toinen systeemi, jonka entropia oli kasvanut suuriin mittakaavoihin. Puoli vuotta sitten Ron oli ilmoittanut, ettei ollut enää halukas jatkamaan yhteiseloa Hermionen kanssa. Takana oli ollut Ronin kahden viikon mittainen ryyppyputki, josta mies ei itse muistanut mitään, joten sen tapahtumat jäivät pelkästään arvailujen ja mielikuvituksen varaan. Hermionelle ero ei tullut yllätyksenä, sillä olivathan he riidelleet jatkuvalla syötöllä eikä Tylypahkan taistelun aikaisesta rakkaudesta ollut tietoakaan. Ronin päätös kuitenkin musersi Hermionen totaalisesti. Oli lähes varmaa, että jos nainen olisi nyt mennyt jästilääkärin vastaanotolle, niin diagnoosi olisi ollut masennus. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä, sillä oli liian väsynyt ja jaksamaton liikkumaan mihinkään asunnostaan.
Ahdistusta ei myöskään helpottanut taikaministeriön jatkuvat muistutukset siitä, että käännöksen täytyisi olla valmis muutaman viikon päästä. Sen kunniaksi Hermione hapuili nytkin käsiinsä puoliksi tyhjennetyn viskipullon ja joi suoraan pullon suusta muutaman kulauksen. Sen turvin hän jaksaisi taas huomiseen.
