otsikko: Anteeksi, ikuisesti
Paritus: ei ole sellaista tässä
Ikäraja: S // Kristen korjasi ikärajan Finin sääntöjen mukaiseksi
Tyylilaji: kuolema ja muistokirjoitus
Varoitukset no se kuolema/itsemurha
Anteeksi – Ikuisesti
Tänään siitä tulee tasan vuosi. Nyt olen oppinut elämään tämän asian kanssa. Vai voinko enää sanoa että elän, sillä periaatteessahan minä olen jo kuollut?
Silloin en ymmärtänyt enää mitään. Se kaikki vain tapahtui. Olisiko minun pitänyt valita vuosi sitten toinen tie? Kaduin sitä kauan ja kadun sitä yhä edelleen. Sinä halusit monesti pelastaa minut, mutta minä en halunnut pelastua.
Pyydän sitä nyt anteeksi. Tämä ei ollut tarkoitukseni. Halusin vain helpottaa sinun elämääsi, mutta siinä näköjään en onnistunut. Pahensin vain tilannetta. No jätinhän sentään sinulle hyvästit.
Olen nähnyt sinut monesti itkevän vieressäni. Sinä vain pahennat oloani.
Se mitä tein, luulin todella että auttaisin niin kaikkia, mutta tosissaan en auttanut ketään. En edes itseäni, vaikka niin halusinkin.
Tein maailman kamalimman asian ja kadun, mutta sitähän minä en voi enää korjata. Ei kukaan voi.
Tämä asia on nyt ikuista ja teidän pitää elää sen kanssa. Kumpa te tietäisitte mitä koin tuolloin. Kumpa voisin kertoa teille mitä nyt tunnen. Silti minä toivon, että voisitte antaa anteeksi. Näen kiven, katson sitä surullisena. Lasket kiven viereen kauniin kukkasen.
Suljen silmäni ja tunnen kuoleman. Tunnen sen mitä tapahtui vuosi sitten. Sen minkä minä annoin tapahtua.
Luulin, että en enää voi tuntea iloa, surua tai vihaa. Mutta mikään ei ole muuttunut, vain se, että olen poissa sieltä.
Laskeudun hiljaa alas maahan. Tiedän, että kukaan ei voi nähdä minua. Näen teidät kaikki vierelläni. Tuijotatte tuota kylmää kiveä jossa lukee:
”IKUISESTI SINUA KAIVATEN!”
”IKUISESTI SINUA RAKASTAEN!”
”AINA SYDÄMISSÄMME, OMA PIENI VALOMME!”
Siinä lukee myös minun nimeni. Tunnen kyyneleen putoavan silmistäni. Näen teidän kasvonne, ne kaikki katsovat minua ja vielä viimeisen kerran minä kuulen sanat:
”Rakastamme sinua ikuisesti Marie!”
