Fandom: One Piece
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa tämän kirjoittamisesta mitään muuta kuin iloisen mielen.
Otsikko: Valaslautailua
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Luffy/Zoro
Ikäraja: K-11
Genre: draama, huumori, hitu fluffiakin
Summary: "Tämä on valaslautailua!"
A/N: Pitäisi kirjoittaa HeHen tavoitetekstejä, joten totta kai sitten kirjoitan täysin randomia One Piece -häröilyä. Jotenkin tyypillistä toimintaa multa. Mutta olipas kiva kirjoittaa tätä, oli miten oli. <3 Tykkään tästä parista ihan liikaa. Älyttömät otsikot -haasteeseen vol. 3, mistä siis otsikko. Olen ihan varma siitä, että valaslautailu on jotain tämäntapaista toimintaa, lulz.
Valaslautailua
Aallot keinuttivat Going Merryä lempeästi sen purjehtiessa heikossa myötätuulessa kohti seuraavaa määränpäätään, jolla Zoro ei vaivannut mieltään. Navigoiminen oli Namin ongelma, ei hänen. Jos he törmäisivät merihirviöihin tai vihollisiin, se olisi hänen ongelmansa.
Toistaiseksi näkyvissä ei ollut mitään sellaista, minkä voisi luokitella Zoron ongelmaksi, joten hän torkkui kannella selkä reelinkiä vasten ja katanat sylissä. Sää oli liian kaunis ja aurinkoinen, se teki uniseksi väkisin. Luffyn, Usoppin ja Chopperin riemunkiljahdukset laivan perästä sekoittuivat yllä kaartelevien merilintujen huutoihin ja muuttuivat pelkäksi rentouttavaksi taustahälyksi, johon kiinnitti yhtä vähän huomiota kuin aaltojen läiskähtelyyn vasten laivan runkoa.
Zoro näki unta opettajastaan, joka hymyili kuin tietäisi jokaisen salaisuuden maailmassa ja sanoi, että hyvän miekkamiehen oli oltava joka hetki valppaana – ja parhaan vielä sitäkin enemmän. "Kuuntele", opettaja sanoi ja kohotti sormen huulilleen hiljaisuuden merkiksi. Zoro kuunteli.
"Mitä ihmettä te oikein teette?"
Sanjin kysymys sai Zoron havahtumaan sen verran, että raotti silmiään. Pervokokki oli näköjään tullut ulos polttamaan yhden loputtomista tupakoistaan lounaan valmistelun lomassa ja nojaili nyt kaiteeseen katsellen kohti laivan perää.
"Tämä on valaslautailua!" Usopp vastasi ylpeänä kuin olisi keksinyt sen itse. Luultavasti olikin.
"Valaslautailua!" Chopper säesti iloisesti.
"Tämä mahtava urheilulaji, jonka keksin juuri äsken –" Usopp paasasi.
Tiesinhän minä, että se oli hänen ideansa.
"– soveltuu urheille, miehekkäistä miehekkäimmille miehille, merten sankareille, jotka ovat halukkaita uhmaamaan luontoa –"
"Aha", Sanji keskeytti ikävystyneeseen sävyyn. "Tehkää mitä haluatte. Mutta minä en pelasta häntä, jos ja kun hän putoaa mereen. Minulla on lounas valmistettavana." Hän viskasi tumpin mereen ja palasi kapyysiin.
Hän?
Pahan aavistuksen vallassa Zoro nousi jaloilleen ja katsoi itsekin laivan perään sekä heidän vanaveteensä. Hän hieraisi silmiään ja kirosi hiljaa.
Selvä. Tuo siis oli valaslautailua. Hänen olisi pitänyt arvata.
Going Merry oli näköjään jo jonkin aikaa seilannut suuren valasparven keskellä, ja Zoron olisi ehkä pitänyt oivaltaa jotain siitä miten äänekkäitä laineet olivat olleet. Valaat uiskentelivat seurallisesti aivan heidän vierellään ja silloin tällöin iloisen hypyn ja sukelluksen aiheuttama aalto keinautti laivaa tavallista rajummin. Valaslautailu tarkoitti näillä aalloilla surffailua jonkin sellaisen päällä, mikä näytti laivasta irrotetulta ovelta ja minkä ei Zoron järjen mukaan olisi pitänyt kellua.
Luffy tasapainoili aalloilla keikkuvalla ovella ja piteli toisella kädellään reelinkiin kiinnitetystä köydestä. Hän hymyili naurettavan leveästi ja riemukkaasti, ja sen ilmeen näkeminen aiheutti Zorolle aivan typerän lämpöisen olon. Joka ikinen kerta.
"Hoi! Zoroooo!" Luffy hihkui Zoron huomatessaan ja heilutti kättään valtavassa kaaressa. Tietenkin se sattui olemaan se käsi, jolla Luffy oli köyttä pidellyt, ja hän päästi siitä epähuomiossa irti.
Zoro huokasi raskaasti. "Älä putoa mereen."
"En tietenkään! Katso, olen tässä hyvä – !" Luffy nousi seisomaan käsillään ja hänen sandaalinsa heiluivat ilmassa koomisesti.
Zorosta tuntui kuin hän katsoisi pöydältä putoavaa juomalasia, jota oli myöhäistä pelastaa. Aika hidastui ennen räsähdystä, joka tapahtuisi väistämättä.
Luffy hymyili entistäkin leveämmin, suupielet venyivät kirjaimellisesti korviin saakka.
"Luffy –" Zoro aloitti.
Lautaa lähimmäisenä ollut valas sukelsi.
"Jihuu!" Luffy hihkaisi, kun ovi kohosi aallonharjalle. Sitten se keikahti, ja Luffy molskahti veteen typertyneen vinkaisun säestyksellä.
Minä NIIN tiesin, että tämä tapahtuisi.
Zoro ei tuhlannut aikaa eikä ilmaa enempään manailuun, vaan loikkasi partaan yli Luffyn perään. Merivesi oli hyytävän kylmää aurinkoisesta säästä huolimatta ja suola kirveli silmissä, mutta hän kauhoi kohti Luffya joka upposi kuin ankkuri pystymättä estämään sitä mitenkään.
Valo väheni nopeasti Zoron sukeltaessa syvemmälle ja kylmyys imeytyi luihin. Lopulta hän tavoitti Luffyn ranteen, joka kylmänä, märkänä ja kumisena tuntui yhtä elottomalta kuin puutarhankasteluletku. Hän potki kohti pintaa hinaten Luffyn hervotonta painoa perässään ja hapenpuute sai mustat täplät tanssimaan näkökentässä.
Ikuisuudelta tuntuneen hetken kuluttua heidän päänsä vihdoin pulpahtivat taas pintaan. Luffy yski puoli Grand Linea keuhkoistaan ja roikkui Zorossa kuin jättiläismustekala. Usopp viskasi heille köyden, ja lopulta he kiipesivät voipuneina kannelle.
"Kiitti, Zoro", Luffy sanoi pystyessään taas puhumaan. "Luulin että olisin vainaa!" Hän nauroi kuin se olisi ollut päivän paras vitsi.
"Senkin typerys", Zoro murahti, vaikka olikin liian helpottunut ollakseen todella vihainen. "Mikä ihme sai sinut hölmöilemään noin? Se on liian vaarallista, et osaa uida!"
"No, se oli hauskaa."
"Luffy!"
"Se oli!" Luffy laittoi käsivartensa puuskaan ja näytti loukkaantuneelta. "Sitä paitsi minulla oli tylsää, kun sinä vain nukuit!"
"Olisit sitten herättänyt!"
"Minä yritin! Mutta oletko ikinä yrittänyt herättää itseäsi? Se on mahdotonta! Sinä nukut kuin tukki!" Luffy pysähtyi hetkeksi ja hieroi leukaansa. "Miten tukit oikeastaan nukkuvat?"
Zoro purskahti nauruun.
"Oli joka tapauksessa tylsää", Luffy ilmoitti ja näytti äkkiä murjottavalta viisivuotiaalta.
"Olisit voinut hukkua."
"Enkä olisi. Tiedän, että pelastaisit minut ennen kuin hukkuisin."
Hemmetti. Luffy oli yksinkertaisesti liian suloinen, Zoron olisi aivan pakko rutistaa häntä juuri nyt. Zoro ojensi kätensä –
Ja jähmettyi, kun myrsky asteli kannen halki korkosandaalit kopsahdellen. Namin yllä riippui synkeä aura ja hän puristi ClimaTactiaan valmiina mätkimään sillä jotakuta. "Missä kylpyhuoneen ovi on?"
Zoro, Luffy, Chopper ja Usopp osoittivat kaikki pienenevää pistettä, joka kellui meressä valaiden vesisuihkujen keskellä.
"Vai niin." Nami hymyili suloisesti ja katsoi vuorollaan kaikkia neljää. "Kenen syytä on se, että ovemme kelluu meressä?"
Zoro, Luffy ja Chopper osoittivat kaikki Usoppia.
Nami iski syyllistä ClimaTactilla päähän ja ryhtyi vaatimaan Usoppilta maksua siitä tuskasta, ettei hän nyt voinut nauttia iltapäiväkylvystään. Zoro ja Luffy hiipivät paikalta ja piiloutuivat ruumaan – Namin äkäinen läksytys seurasi heitä ja sai korvat soimaan matkan päästäkin.
Ruuman pimeydessä Luffy painautui tiukasti Zoroa vasten. Likomärät vaatteet liimautuivat ihoon ja saivat heidät tärisemään.
"Ehkä valaslautailu on liian vaarallista", Luffy myönsi. "Ainakin kylpyhuoneen ovella ja Namin kylpyaikaan."
"Minähän sanoin. No, mitä sinä olisit halunnut tehdä silloin, kun et saanut minua hereille?"
"Olla kanssasi."
Luffy oli liian suloinen. Zoro veti tämän tiukemmin itseään vasten ja suukotti kylmiä huulia. "Ollaan sitten. Tiedätkö, ensin meidän pitäisi riisua nämä märät vaatteet..."
Luffy auttoi innokkaasti ja Zoron oli myönnettävä, että valaslautailussa oli sittenkin jotain hyvää. Se antoi tekosyyn lämmitellä Luffyn kanssa parhaalla mahdollisella tavalla.
