Amnesia: Nyktofobia (K-11)

[Talviomena]

Ficin nimi: Nyktofobia
Kirjoittaja: Talviomena
Fandom: Amnesia: The Dark Descent
Genre: kauhu
Ikäraja: K-11
Päähenkilö: Daniel


A/N: Lähinnä treenausmielessä kirjoitettu lyhyehkö kauhunkuvaus, tarkoituksena kuvata Danielin pimeänpelkoa (nyktofobiaa) ja murenevaa mielenterveyttä viinikellarin kätköissä.


Sammuvan lyhdyn lohduton sihahdus jätti Danielin haparoimaan pimeään. Kädet täristen kuin horkassa, pakokauhu silmissään hän hivuttautui eteenpäin kylmää seinänvierttä pitkin, ympärilleen villieläimen tavoin vilkuillen, kunnes tunsi pimeää varovaisesti harovien sormenpäidensä koskettavan hiomatonta puupintaa. Pikainen hapuilu ja intensiivinen siristely osoittivat kohteen kolmen laatikon pinoksi, ja henkeään paniikinomaisesti haukkoen Daniel painautui vasten laatikoita, työnsi sentti kerrallaan raskasta puuta, kunnes sai aikaan tarpeeksi suuren kolon laatikoiden ja seinän väliin ryömiäkseen sinne piiloon.

Polvet tiukasti koukussa, kylki seinään päin Daniel nojasi päänsä viinikellarin nurkkaa vasten ja hiveli kylmillä käsillään kasvojaan ja huuliaan ja puri sormiaan hillitäkseen niiden vapinaa. Miksi hän edes tuli tänne? Hakemaan kemikaaleja, hän muistutti itseään silmänsä tiukasti sulkien, tarvitsen niitä. Tarvitsen niitä päästäkseni sen... aineen ohi.

Miksi hän edes yritti edetä syvemmälle linnaan? Miksei hän heti heittänyt tuolia yhteen aulan korkeista ikkunoista ja paennut kun vielä pystyi? Daniel ei kyennyt muodostamaan mielessään yhden yhtä järkiperäistä oikeutusta päätöksilleen, mutta silti jokin pakotti hänen jalkansa liikkeelle, pakotti hänen kätensä täyttämään öljyä lyhtyyn, pakotti hänet keskittymään ainoastaan seuraavan oven avaamiseen – ja sen sulkemiseen, ennen kuin mikään seuraisi häntä siitä.


Varjo seuraa sinua.


Hän oli nähnyt sen.


Minkä?


Jonkin...


Hän kuuli sen kaikkialla. Edes hänen aivojaan rapauttava rapina ei estänyt häntä kuulemasta sen laahustavia askeleita. Sen repeytyneestä, kielettömästä kurkusta kohoava urina kantautui seinien läpi, se raahasi jalkojaan hänen perässään vain metrejä hänen takanaan. Daniel oli varma, että jos hän kääntyisi katsomaan, hän näkisi sen liskomaisten silmien tuijottavan häntä laatikoiden yläpuolelta.

Rapinaa. Narskutusta. Olivatko ne hänen omat hampaansa? Hiljaisia urahduksia. Saattoivat kyllä olla kaukaisia huutojakin, tai hänen uikutustaan.

Aivan kuin torakoita olisi kipitellyt hänen ihollaan, livahtanut sisään hänen korvistaan ja täyttänyt hänen näkökenttänsä ympäriinsä vipeltävänä parvena. Vaistomaisesti Daniel haroi päänsä sivuja ja peitti korvansa, tuijottaen silmät selällään tukahduttavaa pimeyttä.


En voi jäädä tänne, Daniel hoki mielessään. En voi jäädä tänne. Täytyy jatkaa... Täytyy päästä pois... Täytyy löytää kemikaalit... Täytyy tehdä seos... Täytyy... Voi Luoja!


Täytyy jatkaa eteenpäin.

[Sokerisiipi]

Jännää, amnesia-ficci! Itse en ole pelistä pelannut muuta kuin vähän kökköä demoversiota, koska ei minusta olisi siihen :--D Sen sijaan olen katsellut youtubesta reaktio- ja gameplayvideoita, koska minusta ei ole mitään sen hauskempaa kuin katsoa ja kuunnella, kun aikuiset miehet huutavat ja kirkuvat tätä peliä pelatessaan :'D

Tässä oli kyllä hyvin intensiivinen tunnelma ja Danielin kauhu on selvästi aistittavissa. Etenkin tuo sormien pureminen on mun mielestä hyvä esimerkki siitä, että Daniel on ihan psykoosin partaalla (ellei ole sitä jo)

Daniel ei kyennyt muodostamaan mielessään yhden yhtä järkiperäistä oikeutusta päätöksilleen, mutta silti jokin pakotti hänen jalkansa liikkeelle, pakotti hänen kätensä täyttämään öljyä lyhtyyn, pakotti hänet keskittymään ainoastaan seuraavan oven avaamiseen.

En tiedä, oletko tietoisesti harkinnut tätä kohtausta sillä tavoin, kun minä sen tulkitsin, mutta minusta tässä vihjataan upeasti neljänteen seinään eli Danielia ohjaavaan pelaajaan. Koska luulisi jätkän nyt oikeasti hyppäävän vaikka ikkunasta, kun se Morsohirviö partioi käytävillä, mutta Daniel on pelihahmo, hänellä ei ole päätöksenvaltaa, sillä pelaaja pakottaa hänet käymään läpi kyseisen helvetin. Tämä toi oman karmivan elementtinsä tähän tarinaan, kiittelen.

Olit kuvaillut hirviötä uskottavasti ja tavoittanut sen tunnelman, mikä pelissä on, että hirviö on ihan perässä. Rapina, narskutus ja torakat olivat oiva psykologinen lisä. Tykkäsin kyllä siitä, miten olit tämän toteuttanut ja harjoituksena hyvin onnistunut :>

[Sanderra]

Nyt löytyi sellainen fandom, josta en ole aiemmin nähnyt ensimmäistäkään ficciä; nimen vilahtaessa ohi oli pakko avata tää ja tarkistaa, onko kyse samaisesta pelistä. Tää kyllä palautti keväällä läpikäymäni playthrough:n elävästi mieleen 
Tämä seuraa hienosti pelin kulkua, tuo Danielin pakottava tarve jatkaa pakenemista, ja mieltä hitaasti rikkova kauhu, jotka iskevät pelaajaan, ja tässä lukijaan, on selkeästi esillä. Tässä vaiheessa Danielin ajatusmaailma alkaa jo olla palasina... Ja juuri tuo Sokerisiiven mainitsema (mahdollinen) pelaajan päätösvalta on aika pelottava oivallus. Daniel -tai kukaan muukaan- (itse asiassa musta tuntuu, että pelaaja itsekään) ei todellakaan halua jatkaa eteenpäin, mutta jokin pakottaa ottamaan ne seuraavat askeleet syvemmälle siihen järjettömyyteen. Voiko sanoa, että Daniel on karmivasti IC?
Pelistä poimitut ajatuspätkät ovat myös toimiva lisä.

Kiitos lukukokemuksesta c:

[Talviomena]

Uuh, en odottanut tähän näin nopeasti kommentteja! :-D Kiitos hirmuisesti kummallekin kommentoijalle, ootte ihquja <3

Seriously, itse olin aiemmin bongannut Finistä haulla tasan kaksi Amnesia-ficciä, mutta koska molemmat keskittyivät Alexanderiin ja joista toinen oli joululaulu, niin ajattelin, että Danielinkin on jo aika päästä parrasvaloihin.

Sokerisiipi, heh, pidän itsekin ihan samanlaista meteliä pelatessani tätä, pelkästään demoon meni Steamin mukaan 101 minuuttia, joista suurin osa kaapissa istuen. Sittemmin olen kyllä pelannut itse pelin läpi kerran ja nyt aloitin alusta (mistä inspiraatio tähän tulikin). Rapina, narskutus ja torakatkin ovat suoraan pelistä, kun Danielilla kerran on tällaisissa tilanteissa tapana alkaa hallusinoimaan ääniä, hahmoja ja tapahtumia sekä höpöttelemään itsekseen. Yritin vähän niinkuin tuoda esille sitä, ettei Daniel-poloinen oikein tiedä, tulevatko kaikki äänet jostain muualta vai metelöikö se itse siellä nurkassa.

En ainakaan tietoisesti viitannut pelaajaan, enemmänkin Danielin alitajuiseen syyllisyydentunteeseen ja kostonhimoon (tai tosiaan siihen karuun tosiseikkaan, että minnekään muualle kuin syvemmälle linnaan ei pääse ja linnassa partioi Morsohirviö), mutta jos sen kokee tuovan tarinaan ylimääräistä häiritsevyyttä, niin voihan sen toki niinkin ajatella. xD Ihan toimiva tulkinta, sanoisin.