Nimi: Lempiväreistä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: slash, fluffy, romantiikka
Paritus: Eeli/Tino
Haasteet: Ficlet 300 159. Turkoosi ja Vuosi raapalehtien V
A/N: Oo, tää on niin omaperäistä :'D mutta no joo. Pikkufaktat on kivoja. Ja sit pienet cameot kanssa mukana tuolla, koska lol, olen kirjoittaja ja jumalasta seuraava (not really)
LempiväreistäMun lempiväri on tummanturkoosi. Se ei näy ulospäin mitenkään eikä se tule mun mieleen edes kysyttäessä. Mulla on vaan yks huppari sitä väriä eikä kukaan ole tainnut koskaan edes kysyä. Ala-astejuttuja. Who cares. Se ei muutenkaan ole sellainen juttu, joka jäisi ihmisten mieleen.
Eeli on poikkeus. Jostain syystä se tietää, vaikka en muista, että olisin kertonut siitä sille. Tänäänkin sillä on tummanturkoosi pipo, joka näyttää tosi kivalta sen vaaleita hiuksia vasten.
Festaritunnelma saa sen harmaat silmät loistamaan ja nautin, miten Eelin kroppa tärisee, kun se nauraa. Me istutaan piirissä puolituttujen kanssa, mä Eelin sylissä selkä sen rintakehää vasten ja sen illan ainutlaatuisuus on tarttunut kiinni jokaiseen meistä.
Eeli juttelee vapaammin kuin yleensä, se on ottanut pari olutta, mutta on tässä muutakin. Se on tämä ilmapiiri, fiilis, johon jokainen osallistuja antaa osansa. Tässä piirissä se on erityisen rento ja tuttavallinen. Kaikki otetaan vastaan, mitään ei torjuta. Ei ole homoja tai heteroita, on vaan ihmisiä.
Me ollaan puhuttu yhteiskunnallisista asioista, Disney-elokuvista, myötähäpeän hetkistä ja villeistä salaliittoteorioista. Meillä on myös ollut kaikenlaisia pikkufaktakierroksia. Nyt vuorossa on lempivärit. Muistan omani vaan Eelin pipon ansiosta, mutta me ollaan tyyliin vikoja, jotka sanoo. Sieltä ehtii tulla luumunpunainen goottitytöltä ja harmaanvioletti vieressä istuvalta partaäijältä.
”Sinisen kaikki sävyt”, ruutupaitainen tyttö sanoo huulillaan hymy, johon on helppo vastata.
”Fusku!” ympärillä huudetaan leikkimielisesti. Tyttö nauraa, mutta ei tarkenna.
”Kylmä liila”, kertoo vieressä istuva pinkkitukkainen tyttö, jolla on silmärajaukset ja kukkakuvioinen mekko. Luonnehdinnan tarkkuudelle nyökkäillään. Jotkut vaan osaavat erotella värit taitavammin kuin toiset. Mulle määritelmä kuitenkin jää vähän hämäräksi.
Mun vuoron tullessa sanon vaan tummanturkoosi ja havainnollistaakseen mun sanomaa Eeli napauttaa pipoaan ja saa aikaan nauruntyrskähdyksiä. Sitä ei tarvitsekaan sen kummemmin selittää.
”Entä sun?” sinisiä sävyjä kannattanut tyttö huikkaa ja näprää tennareidensa nauhoja uteliaan näköisenä. Katsahdan Eeliin ja tajuan, ettei se tiedä tai muista omaansa.
”Öö, ei mulla taida olla”, se sanoo pahoitellen.
”On sulla”, mä keskeytän, ”se on punaoranssi.”
Eelin hämmennys sulaa lämmöksi ja tiedän vastanneeni oikein.
”Niin on”, Eeli vahvistaa, mutta ei enää katso muita, mua vaan. Se hyväilee mun niskaa ja hymyilee. ”Mistä sä tiesit?”
”Siitä, miten säkin tiedät mun”, vastaan.
Eeli suutelee mua ja se maistuu turkoosilta.