Vain pimeydessä hän tunsi (Bellatrix, S, raapale)

[hymykuoppa]

Title: Vain pimeydessä hän tunsi
Genre: angst
Author: hymykuoppa
Oikolukija: luvlikewinter, kiitos!
Paring: Bellatrix
Raiting: S
Summary: Rinnassa karjuvalla tyhjyydellä oli nimi.
A/N: Olen tykästynyt kirjoittamaan Bellatrixista raapaleita, joten mennään tällä tutulla tyylillä eteenpäin. Eli perus hymykuoppaa I guess. Ja ei, en enää jaksa olla edelläkävijä.

Vain pimeydessä hän tunsi

Vain yön kylmässä syleilyssä hänen sydämensä kuumotti kiivaasti, hakkasi syvällä sisimmissä rytmikkäästi. Hiljaisuuden mitättömät äänet saivat hänet tuntemaan, kuulemaan säröilyn rinnassaan.

Tyhjyys.

Ammottava aukko hänen sydämessään näytti olemassaolonsa, ilmoitti kaipaavansa jotain. Mutta vain yön hämärissä, kun kukaan ei ollut vieressä näkemässä – kuulemassa kaipuuta.

Rakkaus?

Ei hän rakkautta kaivannut, vaan jotain paljon enemmän. Jotain, mikä saisi hänet jatkamaan eteenpäin, kurkottamaan kohti tähtiä. Jahtaamaan unelmiaan, saavuttamaan jotain, mitä ei koskaan voisi saada.

Kaikkivaltias.

Hän ei kaivannut Pimeyden Lordia rinnalleen, hän ei halunnut jäädä toisen varjoon. Nainen halusi olla arvovaltainen johtaja, jota kaikki palvoisivat. Pelkäisivät.

Rinnassa karjuvalla tyhjyydellä oli nimi.

Se oli kunnianhimo.

[Arctic Heath]

Tutkin tässä tekstejä, jotka ovat vielä vailla kommenttia, ja tämä pisti silmääni. Itse asiassa yllätyin, että tämä on tällä osastolla - itselleni ei tullut ollenkaan angst-fiilistä. Pätkä on kaunis ja mielenkiintoinen tilannekuvaus. Itseäni jäi mietityttämään, johtaako tämä hetki johonkin suurempaan tai ylipäätänsä mitä tämän hetken jälkeen tulee tapahtumaan. Mutta kieltämättä mielenkiintoinen tulkinta Bellatrixista, joka ei kaipaa Voldemortia rinnalleen. Tämän kaltaiset tekstit - joissa Bellatrix ei seiso viimeiseen saakka Voldemortin rinnalla - eivät taida edustaa tekstien valtavirtaa, joten oli mielenkiintoista nähdä Bellatrixista tällainenkin puoli.

Kiitos viihdyttävästä lukuhetkestä!