Nuku taas kotiin || (S, general, raapale, oneshot)

[Chikyro]

alaotsikko: (S, general, raapale, oneshot)

Title: Nuku taas kotiin
Author: Chikyro
Fandom: HP
Disclaimer: En omista Harrya, en Lupinia, en Bellatrixia enkä Siriusta. En Luna Lovekivaa enkä tämän äitiäkään, kaikki hahmot ovat Rowlingin käsialaa, minä vain pikkuisen heitä lainailen. En tee rahaa enkä tahdo kenellekään mitään ikävyyksiä.
Rating: S
Genre: oneshot, raapale, general
@ hetki jälkeen Siriuksen kuoleman
Summary: Harryn on vaikeaa jatkaa elämäänsä kummisedän täysin yllättävän poismenon jälkeen, mutta helpoiten selviää ajattelemalla, että he kohtaavat vielä joskus – että Sirius nukkui vain takaisin kotiinsa.
Inspirated by: Yö – Sininen planeetta
A/N: Okei, en hallitse raapaleita enkä niiden kirjoittamista, mutta siltikään tämä ei suostunut jatkumaan enää piiruakaan. Kirjoitin hetken mielijohteesta tuossa muutama yö takaperin, yritin purkaa kammottavaa nostalgiakohtaustani sanoin, ja tällainen siitä nyt tuli. Sijoittuu hetkeen jälkeen Siriuksen kuoleman.
Ficci on tasan 100 sanaa pitkä, jos ei lasketa mukaan otsikkoa eikä lopun lyriikkasiteerausta,  jonka otin mukaan vain, koska pidän kappaleesta vaikkei se edustakaan tyyliä, jota yleensä kuuntelen, mutta ennen kaikkea siinä on kauniit, kuvaavat sanat.
Täytyy myöntää, että itse olen vollottanut niin moneen otteeseen Siriuksen kuolemalle, että tuli sitä kai tätäkin kirjoittaessa tippa linssiin.:')


Ja Lupin kietoi käsivartensa hänen ympärilleen, aikuisen miehen käsivarret, ja hänen otteensa oli tiukka eikä hän laskenut Harrya irti; Harrya, jota hän oli aina suojellut parhaansa mukaan ja jota hänen edesmennyt ystävänsä oli suojellut vain kuollakseen lopussa, ja koko maailma heidän ympärillään pysähtyi. Bellatrix Lestrangen nauru kaikui, mahtava holvikaari kylpi siinä, ja kaksi miestä, aikuinen ja toinen niin kovasti isäänsä muistuttava nuorukainen, seisoivat sylikkäin ja tuska melkein repi rikki heidän sydämensä, raastoi ne osiin, ja juuri silloin he molemmat halusivat lakata muistamasta.
            
Mutta kuten Luna Lovekivan äiti aikoinaan totesi: kadotetut tavarat palaavat aina takaisin. Lopussa, oli se onnellinen tai ei.

Nuku, suuri maailma
Nuku, sininen yön avaruus
Samassa unessa
sininen planeetta
Valvokoon se jumala,
jonka viha on kuin rakkaus

THE END.

[Luthien]

Pidin! <3
Olit saanut tähän hyvin tunnetta.
Sorry, en saa itsestäni mitään parempaa irti yhdeksältä kouluaamuna

[Ansku-Ransku]

Luin sattumanvaraisesti ficcejä sieltä ja täältä, kommentoin sitten tätä.

Tämä oli oikein kaunis, kun ei kuvailtu miten Sirius kaatui hitaasti holvikaareen ja niin eespäin. Odotin kuitenkin jotain tuskallisen dramaattista huutoa tähän (En tarkoita Bellan naurua), mutta ei se ehkä sittenkään olisi tähän sopinut.
Tässä oli sellainen seesteisen kaunis ja jotenkin... tyhjä... tyhjä tunnelma, kuten kuoleman jälkeen varmaankin on. Pientä epäuskoa tästä kyllä mielestäni jäi puuttumaan, mutta se onkin sitten vain minun mielipiteeni.

Alun
''Ja Lupin kietoi käsivartensa hänen ympärilleen,....''
Hämää minun kummallisen tyhjää päätäni. Tiedän, että 'hänellä' tarkoitetaan Harrya, mutta jokin siinä hämää, kun teksti kuitenkin, minun mielestäni, on jotenkin kummallisella tavalla Remuksen  näkökulmasta (/en tarkoita minäkertojaa, tajusitko? Tuskin, olen sekavassa mielentilassa nyt.)


Loppu oli oikein kaunis, muistutti upeasti myös sitä, kuinka loppu ei kuitenkaan ole aina se ''Ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti...'' Maailmassa on pahuutta, ei kaikille suoda onnellista loppua. Se 'tavarat' sana jäi kaihertamaan, kun kyllähän Lunan äiti niin taisi sanoa, mutta vähän sitä ennen puhuttiin osista eikä tavaroista. Kaunis lause viimeiseksi ja sopivakin, mutta jokin jäi vaivaamaan. Mutten kyllä myöskään keksi parempaa loppua tälle.

Onneksi et muuten tunkenut tähän vuorosanoja, ne olisivat rikkoneet ficin pinnan kuin pisara, joka tippuu tyyneen veteen.

Vaikka sanoin tätä tyhjäksi vähän aikaisemmin, niin tässä on tunnetta, tyhjällä tarkoitan enemmänkin loppuvaikutelmaa, tulee tyhjä olo, kuin olisi menettänyt jonkun itselleen rakkaan henkilön. Mutta niinhän tässä käy.
Hivenen lyhyt kyllä, mutta venyttäminen ei olisi tässä onnistunut, eikä sitä tarvitakaan, tämä on kaunis näin.

Ihania yksityiskohtia muuten tuo Bellan nauru ja muukin.

En ole aivan varma, mitä hait, mutta minusta tuntuu, että onnistuit.

[Chikyro]

Oi, kommentteja, minäpä tulen kiittelemään.:3

Luthien: Kiitos paljon, kun luit ja jätit kommenttiakin.<3 Mukavaa, että pidit.

Ansku-Ransku: Kiitos kaunis myös sulle rakentavasta palautteesta.<3 Raapaleisiin harvoin saa semmosta, olen siis otettu. Hyvä, kun huomautit tosta alusta - mä tosiaan taisin pitää vähän turhan itsestäänselvänä sitä, että se on just Harry, jonka ympärille se kietoo käsivartensa. Jees, "tavarat" saattoi kans olla hiukan epäsopiva, mä kun mietin siihen tuskastuttavan kauan jotain parempaa sanaa, mutten sitten millään keksinyt ja lykkäsin sen siihen. Tämä nyt oli vain tällainen, hömppä raapale, aluksi kaavailin jotain vähän pidempääkin muttei se sitten tuosta mihinkään jatkunutkaan...

KIITOS paljon teille molemmille. <: