Nimi: Ee mikkään donkkailija
Fandom: Kuroko no Basuke/Finfanfun
Genre: muka hauska
Hahmo(t): Junpei Hyuuga/Odo
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: KnB:n tekijöille kunniaa ja minulle hatunnostot hauskuudesta, eiku - ♥
A/N: Minä haaveilin koripalloharrastuksesta ja urasta natiaisena, mutta minä olin kuulemma liian lyhyt, enkä koskaan osoittanut kovin hurjia lahjoja lajissa (tai alkanut edes harrastaa sitä).
Toki, ystävät sanoivat minun voivan juosta muiden pelaajien jalkojen välistä aina korille asti, mutta... Ei mennä siihen! Tämä osallistuu
Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle -haasteeseen, jota toivoin ihan vain Hyuugan takia, koska kapteeni Hyuuga (eli Junpei). ♥♥ Tyrkätään myös Ficlet300 sanalla
23.Huonoin ainakin.
On muuten harvinaisen vaikea parodisoida
itseään, mutta tässä on pala teinivuosien Odoa ilman räjähdyksiä ja sen sellaisia sekä mukana tietennii myös rakasta savvoo. ♥ Hyuuga on varmaan ihan OoC, mutta ei anneta sen haitata, vaikka olisin halunnut saada vähän paremmin hahmosta irti.
Junpei on siis etunimi, mutta sarjassa puhutaan useammin Hyuugasta kuin Junpeistä, mutta tahdoin tässä
savolaesittain suomalaisittain käyttää etunimeä tai jotain sellaista kai ajattelin. Kuva
Hyuugasta eli Seirinin lukion koripallojoukkueen kapteenista! ♥
Ps. Tuolla alempana
Larjus kommentoi, että minun ja Hyuugan The Biisi olkoon Nylon Beatin
Viimeinen (linkki vie Youtubeen) ja oli ihan pakko laittaa se tähän aloitusviestiinkin, koska !! itkunauran tälle liikaa.
♥
Spoiler: "Biisin lyriikat" • näytä
Hei sä auton kaadoit taas
kun ootin suudelmaas
sua aina jännittää
Katson sua kun kentälle sä meet
ja oman maalin teet
et osaa enempää
Kerto:
Sä oot sellainen
kaikki tietää sen
Sä oot viimeinen
sua jättäis en
Sä oot köyhinkin
heikkoluontoisin
mutta kuitenkin
sinut tahtoisin
Hei me juhliin lähdetään
et pääse sisäänkään
kun katsot portsariin
Ja mä tiedän niin
sä et oo niin kuin muut
taas myöhässä sä tuut
kun eksyit kaupunkiin
Kerto x5
EE MIKKÄÄN DONKKAILIJA
"Sun pelitaktiikassa on vielä
jonkun verran hiomista", Junpei sanoi ja yritti välttää hampaiden kiristelyä. Junpei yritti olla kohtelias tytölle, jonka valkku oli päättänyt noin vain ottaa mukaan
poikien joukkueseen. Valkun päähänpistoista ei tuntunut ottavan koskaan selvää. Junpei myös uskoi, että valkun pettämätön pelaajasilmä oli tullut sokeaksi.
"Vae niin? Jännä." Odo vaikutti hölmistyneeltä, mutta lopulta vain kohautti olkapäitään kuin ilmaistakseen, että eihän sille mitään voi. Sattuuhan näitä, ja Junpei mietti, ketä kohta sattuisi. Pelaajana Odo oli toivoton tapaus, eikä siihen olkien kohauttelu auttanut.
"Sä olet myös... sanotaanko, ettei sun rakenteella oikein onnistu, tuota... donkkailu?" Junpein teki mieli luovuttaa, mutta valkku antaisi hänelle läksytyksen ellei hän edes yrittäisi olla kapteeni tälle... Odolle. Odo oli lyhyenläntä ja donkkauksista ei tarvinnut edes haaveilla. Eikä pahemmin muistakaan koreista. Junpei oli jättänyt toivonsa syöttämisen varaan, mutta Odosta ei ollut Kurokoksi.
"Voehan se olla niin, mutta ee kaekki voe olla mittään hongankolistelijoita." Odo pyöritteli silmiään ja poimi lattialta koripallon. Odon silmissä kipinöi, mutta Junpei vain huokaisi. Valkun päähänpistoista tämä oli kaikista oudoin.
*
Odo ei tuntunut oppivan koripalloa millään, mutta sen sijaan Junpei oppi, että ainakin Odolla oli intohimoa. Koripalloon ja Junpein
ärsyttämiseen nimittäin. Miksi tyttö ei ollut voinut valita vaikka karatea? Kömpelöhän Odo olisi varmaan siinäkin…
"Hei kapu, millonkoha tuota piäsen iha oekeeseen ottelluun? Hei kapu, joko tällä kertoo? Kapu, kuuleppas siitä ottelusta..." kuului joka toinen sekunti, mikä sai Junpein lähes hulluuden partaalle. Odo näytti pitävän siitä, kun Junpein toinen puoli paljastui, eikä hän kursaillut sen esiin saamiseksi.
"Kapu hei..? Kapu! Kapu, mulla ois yks juttu... Kapu..?"
*
Kapteenin roolissa Junpei yritti parhaansa, mutta valkku soimasi häntä jatkuvasti siitä, että Odo istui enemmän vaihtopenkillä kuin koski koko saamarin koripalloon. Osittain pallon puute johtui yksinkertaisesti siitä, ettei Odolla yksinkertaisesti pysynyt pallo käsissään yrityksistä huolimatta. Se karkaili useammin kuin Kuroko heitti ohi korista.
Jossain kohtaa Junpei kuitenkin alkoi pitämään palavasta intohimosta, jääräpäisyydestä ja siitä oudosta huumorista, joka ei muistuttanut Shun Izukin surkeita sanaleikkejä. Odon huumorissa oli jotain kieroa, mitä hän itse sanoi murteista mahtavimmaksi.
Kuka hitto sanoo tosissaan
voe tokkiisa, kun heittää huti? "
Anna kaekkes vuan elä periks", Odo viisasteli usein, eikä se enää ärsyttänyt Junpeita niin paljon. Hän huomasi kerran omastakin suusta karkaavan "voe tokkiisa", minkä jälkeen hänen teki mieli pestä suunsa saippualla.
Kun Odo sitten hymyssä suin sanoi kerran, että hän
piti Junpeista, Junpein pelisukat pyörivät jaloissa. Eikä Junpei osannut sanoa siihen mitään. Odolla kuitenkin oli tapana puhua enemmän kuin ajatteli ja Junpein ei oikeastaan tarvinnutkaan sanoa mitään. Lopulta Junpei kuitenkin vastasi silmiin asti yltävään hymyyn ja huomasi, että hänkin piti Odosta.
"Suatanpa lopettoo koriksen", Odo totesi, kun Junpei ensi kertaa oli myöntänyt omat tunteensa. Junpei ei tiennyt, mitä ajatella… Odo oli surkea koriksessa, ehkä surkein kaikista, mutta silti. Kentällä olisi tyhjää ja hiljaista ilman Odoa. Junpei odotti, oliko toinen tosissaan.
Lopulta Odo lopetti koripallon, mutta… jotain muuta tuli sen tilalle, eikä Junpeita oikeastaan haitannut, ettei hän ollut enää kapu tälle omituiselle tytölle. Hän oli jotain enemmän.
