nominal: Tässäpä vastaus pohdintaasi
Kiitos kommentistasi!
Lunalotta: Bellatrixiin en oo itekään ihastunut, mutta hän oiva sivuhahmo
Kiitos kommentistasi!
Fredu: Heh eiks cliffhangerit ookkin kivoja! Jily ei kuulu munkaan lempiparituksiin, kuten ehkä huomaa siitä, miten mänttinä olen kuvannut Jamesin
Että Severus liittyy partioon ja paikallisiin marttoihin ja löytää sieltä itselleen sopivaa seuraa?
Pakko lainata tää kohta koska repesin ihan ääneen XD Hitsi, melkein tekee mieli kirjottaa loppu, jossa Severus liittyykin paikalliseen marttakerhoon, mutta valitettavasti se ei ihan sovi mun ideaan
Kiitos kommentistasi!
A/N: Ja vika osa! Kiitos kaikille jotka on seurannut ja kommannut :3 Tää oli jotenkin tosi helppo ja nopee jatkis kirjotettavaksi ja varmaan ainoa mun jatkiksista, jonka väliin ei ole jäänyt järkyttävää taukoa
Toivottavasti ootte tykänneet lukee tätä yhtä paljon kun mä oon tykänny kirjottaa tätä
Kymmenes luku Severus ei ollut tuntenut niin voimakasta puhdasta kauhua ja pelkoa sitten sen jälkeen, kun hän oli Pimeyden Lordin käskystä joutunut tappamaan ihmisen. Nyt kun hän tuijotti Lilyn kyynelten raidoittamia ja pelosta vääristyneitä kasvoja, hän palasi mielessään siihen hetkeen, jolloin jästinaisen kasvoilta oli paistanut samanlainen kauhu.
Sentään Lily näytti fyysisesti enimmäkseen haavoittumattomalta, vaikka tällä olikin pieni verta vuotava haava otsassaan ja suukapula suussaan. Hänet oli sidottu kiinni yhteen Severuksen ruokapöydän tuoleista, josta hän yritti vimmaisasti päästä irti. Puutuolin jalat kirskuivat lattiaa vastaan aiheuttaen kylmiä väreitä Severuksen iholle.
Severus sulki silmänsä kahdeksi sekunniksi pystyäkseen kokoamaan mielensä muurit takaisin ylös. Sade. Tihkusade oli muuttunut kaatosateeksi. Rännit tärisivät veden ryöpytessä niitä alas. Vesi kerääntyi lätäköihin talon nurkille. Severus avasi silmänsä ja katsoi Bellatrixiä.
”Mitä tämä tarkoittaa?” Severus kysyi tasaisella äänellä. Hän sai vain vaivoin pidettyä itsensä rauhallisena, jottei Bellatrix päässyt tunkeutumaan hänen mieleensä. Lily vingahti, mutta Severus ei kääntynyt katsomaan tätä. Severusta sattui fyysisesti, että hän ei pystynyt lohduttamaan rakastettuaan. Hänen kylmäkiskoisuutensa näytti kauhistuttavan Lilyä entisestään, mutta sille ei voinut nyt mitään, jos he halusivat selviytyä tästä. Hän tiesi mitä Lily saattoi ajatella: Oliko Severus vain vedättänyt häntä?
”Täytyy myöntää, minulle tuli kiire, kun palasitkin niin vikkelästi kotiin”, Bellatrix virnisteli ja asteli Lilyn luokse.
Severuksen sauvakäsi nytkähti. Hän melkein pelkäsi rikkovansa taikasauvansa, sillä niin kova hänen puristusotteensa oli. Miten Bellatrix oli löytänyt Lilyn? Severus oli aina ilmiintynyt Lilyn luokse, jotta varjostus ei ollut mahdollista. Kenties Bellatrix oli loitsinut Lilyyn tämän huomaamatta jäljitysloitsun silloin, kun hän oli nähnyt tämän Severuksen ovella?
Bellatrix siveli Lilyn poskea taikasauvallaan, saaden Lilyn nyyhkimään suukapulaa vasten. Severus puri kieltänsä. Hän ei ollut varma oliko Bellatrix saanut mitään selville Lilyn kautta, mutta hän ei uskaltanut alkaa sörkkimään Bellatrixin ajatuksia saadakseen sen selville. Bellatrix piti katseensa Severuksessa, joten olisi typerää yrittää hyökätä naista vastaan nyt. Piti odottaa oikeaa tilaisuutta.
”Bellatrix, mitä sinä oikein yrität? Minulla on suunnitelma hänen suhteensa.” Severus ärähti.
”Niinkö? No annapas tulla”, Bellatrix kehotti ja loitsi haavan Lilyn poskeen. Lily vinkaisi.
Severus nytkähti Lilyä kohti vaistonvaraisesti. Hän maistoi veren suussaan. ”Tarvitsen hänen apuaan loitsukirjan etsimisessä. Hän tuntee sen Ministeriön naisen, joka on laitettu etsimään kirjaa.”
Bellatrix tuijotti Severusta tuimasti ja käveli sitten takaisin hänen luokseen. ”Surkea suunnitelma, sillä satuin kuulemaan, että Ministeriö on jo saanut kirjan”, Bellatrix töksäytti. ”Nyt hänelle ei ainakaan ole mitään käyttöä”, hän jatkoi pilkallisesti. "Eikö olekin hyvä, että laitoin häneen jäljitystaian?"
”No juuri siksi minä tarvitsen Lilyn apua. En saa kirjaa käsiini ilman suhteita”, Severus selitti. Bellatrix vilkaisi häntä inhoavasti hänen mainittuaan Lilyn nimen.
”Tarkoitat kai kuraverinen? Ne eivät ole sen parempia kuin siat”, Bellatrix sanoi ja sylkäisi Lilyä kohti. Sylki lensi nuhruiselle matolle. Bellatrix kääntyi Severuksen puoleen liian nopeasti, jotta tämä olisi voinut tainnuttaa hänet. ”Jos kirja on ministeriöllä, sitä ei sieltä saa millään sinun suhteillasi!” Bellatrix kiljaisi ja täysin odottamatta hän lausui sanattoman kidutuskirouksen Severusta kohti.
Severus kaatui maahan kiemurtelemaan tuskissaan, mutta pakotti itsensä olemaan hiljaa. Bellatrix rakasti kärsivien ihmisten kiljumista. Severus yritti keskittyä sateen pauhuun, jota Bellatrixin kimeä nauru häiritsi. Bellatrix ei onneksi pitänyt kirousta yllä kauaa, sillä hänen kirouksensa oli enemmänkin varoitus kuin rangaistus. Olikohan Bellatrix käyttänyt kidutuskirousta Lilyynkin?
Kirouksen loputtua Severus hengitti hetken paikoillaan, yrittäen näyttää siltä, niin kuin olisi oppinut läksynsä. Bellatrixiä vastaan ei kannattanut kapinoida, jos tarkoituksena oli yrittää yllättää tämä. Severus nappasi lattialle pudonneen taikasauvansa käteensä ja nousi pystyyn hitaasti.
”Kirjan hankkiminen jää nyt niiden kontille, joilla on oikeita suhteita Ministeriöön”, Bellatrix sihahti. ”Pimeyden Lordi ei tule olemaan tyytyväinen.”
”Kerroitko hänelle jo?” Severus kysyi hiljaa, pää alas painettuna.
”Senhän sinä haluaisit tietää”, Bellatrix naurahti. Severus aavisteli, ettei Bellatrix ollut vielä tehnyt sitä, sillä muuten tämä olisi varmaan jo raahannut Severuksen Mestarin kartanoon. Bellatrix näytti uskovan Severuksen olevan antautunut, sillä hän käveli Severuksen ympäri hipoen kädellään tämän olkapäitä. ”Suorita sentään toinen tehtävistäsi, niin säästyt varmalta kuolemalta”, Bellatrix sihisi ja viittoi Lilyä päin.
Severus vilkaisi Lilyä. Lilyn pisamaiset kasvot olivat raidoittuneet kyynelvanoihin, jotka olivat kuljettaneet ripsiväriä poskille. Naisen rintalasta kohoili nopeaan tahtiin ja suukapulaa vasten kuului vaimeaa nyyhkytystä. Severus kuuli, miten Lilyn selän taakse sidotut kädet yrittivät repiä köysiä tuloksettomasti. Tai ehkä sormet repivät ihoa paniikinomaisesti, kun muu ei tepsinyt. Bellatrix oli varmasti käyttänyt loitsua, jolla köydet eivät avautuisi muuten kuin toisella loitsuilla.
Severus joutui käyttämään kaikki itsehillintänsä rippeet, jottei ryntäisi Lilyn luokse.
”Tätähän sinun pitäisi haluta, eikö?” Bellatrix pilkkasi ja kiersi Severuksen selän taakse, jotta hän pysyi laskemaan leukansa tämän olkapäälle. ”Etkö sinä vihaakin tuota kuraveristä? Kauhean huomionkipeä ja ärsyttävä, lirkuttelee tiensä niiden ihmisten luokse, joita voi käyttää hyväkseen. Niin juuri, minä katsoin sinun mielesi sisälle”, Bellatrix ilkkui Lilylle. Tai Severukselle, hän ei voinut olla varma, sillä hän ei nähnyt Bellatrixin kasvoja.
”On kyllä melkoisen ällöttävää, että olet maannut
tuon kanssa, mutta kenties Pimeyden Lordi antaa sinulle syntisi anteeksi, jos tapat hänet”, Bellatrix totesi. ”Meillä kaikilla on fetissimme. Valitettavasti et ole ainoa joka saa mielihyvää noista”, Bellatrix tuhahti. ”Vaikkakin jätit homman puoliteihin. Suorita nyt viimeinen vaihe.”
Mitä muuta Bellatrix mahtoi tietää? Sen, että Severus rakasti Lilyä? Ei, siinä tapauksessa hän olisi jo kuollut. Mustat kiharat tunkivat Severuksen silmään, mutta hän ei saanut itseään työnnettyä Bellatrixiä pois. Hän oli jäätynyt tuijottamaan Lilyn pelonsekaisia ja kyynelehtiviä silmiä, jotka huusivat selitystä ja apua.
Severus sai syyttää tästä vain itseään. Heidän olisi pitänyt lähteä ensimmäisen tilaisuuden tullessa.
”Hän vain säälii sinua, Severus”, Bellatrix huokaisi pitkittyneenä. ”Hän on kanssasi, koska ei uskalla olla yksin. Hän on takertuvainen fletkumato, joka matelee pesästä toiseen edellisen tuhottuaan.”
Severus tuijotti Lilyä, mutta ei osannut lukea tämän ilmettä kaiken sen paniikin takaa. Lily oli kyllä kovin riippuvainen ihmisistä. Halusi aina mieluummin olla jonkun kanssa kuin yksin... Ei, Bellatrix yritti vain manipuloida häntä. Ainoa keino, millä hän saisi Lilyn ajatukset nyt selville olisi käyttää lukitilistä.
Sitä hän ei tekisi.
”Tapa hänet tai kohtaa Pimeyden Lordin raivo”, Bellatrix murisi ja työnsi Severusta selästä kärsimättömänä. ”Muistat kai oppisi? Muistat kai, miten tapetaan?” Bellatrix kuiskasi Severuksen korvaa vasten, mutta ei tarpeeksi hiljaa.
Ei Lilyn kuullen, Severuksen teki mieli rukoilla, mutta oli liian myöhäistä. Lily oli kuullut.
Bellatrix siveli Severuksen poskea etusormensa syrjällä. ”Muistatko sen saastaisen jästin katseen, kun hän oli armosi vallassa”, nainen lirkutteli. ”Muistatko sen voiman tunteen, kun se anoi armoa? Muistatko, miten hyvältä tuntui nähdä se kuolleena maassa?”
Ei. Ei Severus muistanut, sillä hän oli tuntenut vain yökötystä. Hän oli tuntenut kauhua ja syyllisyyttä, mutta oli pakottanut kasvoilleen sadistin hymyn, jottei olisi ollut seuraava lattialla. Hän ei ollut nukkunut sen jälkeisenä yönä, vaan oli vain tuijottanut peilistä takaisin katsovaa hirviötä. Jos hän tappaisi Lilyn, hän ei voisi nukkua koko loppuelämänsä aikana.
Mutta jos hän ei tappaisi Lilyä, hänellä ei olisi loppuelämää.
Severusta alkoi vihastuttamaan ja turhauttamaan, että hän oli edes päätynyt tähän tilanteeseen. Tietysti hän syytti itseään, mutta oli se myös pitkälti Lilyn syy, sillä hän oli tuntenut olonsa kovin yksinäiseksi Lilyn käännyttyä häntä vastaan. Lily oli kuin olikin hypännyt Potterin kaulaan heti, kun Severus oli tehnyt virheen. Lily ei osannut olla yksin, koska tämän ei ollut ikinä tarvinnut. Lilyllä oli ollut rakastava perhe ja tämä oli tutustunut Severukseen jo ennen koulun alkua. Lily oli alkanut kaveeraamaan Jamesin kanssa jo hieman ennen Lilyn ja Severuksen välirikkoa. Ehkä Lily olikin odotellut pitemmän aikaa, että voisi vaihtaa Severuksen Jamesiin.
Oliko ollut vain sattumaa, että Lily oli äskettäin vaihtanut Jamesin Severukseen niin helposti? Samana päivänä Lily oli antanut Jamesille aamusuukon ja Severukselle iltasuukon.
Bellatrix alkoi käydä kärsimättömäksi. ”Tee se! Tämän helpommaksi en sitä sinulle tee”, nainen uhkasi. ”Kiitä onneasi, ettei Pimeyden Lordi ole täällä, sillä hän saattaisi epäillä luotettavuuttasi.”
Lily oli alkanut hyppimään tuolissaan vimmaisasti itkien. Ei Lily ollut niin täydellinen kuin Severus oli luullut.
Severus kohotti taikasauvaansa. Käsi vapisi. Bellatrix kiljaisi innoissaan ja hyppäsi muutaman askeleen päähän Severuksesta.
”Avada kevadra”, nainen innosti ja löi käsiään yhteen hyppiessään. ”Sinä tunnet ne sanat!”
Severus vilkaisi nopeasti Bellatrixin kuvottavaa innostusta ja käänsi sitten katseensa Lilyyn. Lily oli lopettanut tempomisen ja tuijotti nyt Severusta silmät kauhusta ja epäuskosta pyöreinä.
Severus nielaisi ja sulki silmänsä hetkeksi. Viha. Tunne viha. Tappokirous ei toimi, jos sitä ei tarkoita. Pitää vihata.
Severus antoi mielensä palata niihin kaikkiin hetkiin, jolloin isä oli huutanut hänelle ja äiti oli katsonut inhoten. Hän antoi mielensä käydä läpi ne hetket, jolloin häntä oli nöyryytetty koulussa, haukuttu rasvaletiksi ja ruikuliksi. Silti muisto viimeisestä tappokerrasta kummitteli taustalla lietsoen pelkoa.
Hän oli vannonut itselleen, ettei tappaisi enää. Nyt hänen oli kuitenkin tehtävä se.
”Avada kedavra”, Severus sanoi, mutta kääntyi viime tavulla osoittamaan Bellatrixiä. Bellatrix lensi kirjahyllyä vasten lattialle.Kirjat ropisivat naisen päälle äänekkäästi. Severus tiesi, ettei loitsu ollut toiminut, sillä hän ei ollut edelliselläkään kerralla onnistunut siinä ensimmäisellä yrityksellä. Kenties hän oli silti voittanut itselleen hieman aikaa saadakseen Lily ulos talosta.
Severus syöksyi Lilyn luokse ja taikoi siteet auki. Severus otti vapisevan, shokin takia hädin tuskin kävelemään pystyvän naisen syleilyynsä ja alkoi raahaamaan tätä ovea kohti. Kirjahyllyä vasten paiskautunut Bellatrix alkoi liikahdella.
”Juokse! Äkkiä, hae aurorit”, Severus kiirehti sanomaan Lilylle ja työnsi hänet eteiseen. Hän vilkaisi taaksensa Bellatrixin suuntaan. Tämä kiljaisi juuri korviahuumaavasti. ”Minä pidättelen häntä.”
”Severus”, Lily kuiskasi itku kurkussa. Severus vilkaisi kyynelisiä karamelliomenanvihreitä silmiä ja tiesi tehneensä oikean päätöksen. Lily ei näyttänyt niinkään pelkäävän Severusta, vaan pelkäävän hänen puolestaan. Tätä naista Severus rakasti. Tämän naisen puolesta Severus oli valmis kuolemaan. Severus suuteli naista pikaisesti, hieman liian kovaa ja hätäisesti kiireen takia. ”Severus, minä-” nainen aloitti, mutta Severus työnsi hänet irti itsestään.
”Mene!” Severus huusi ja kääntyi oviaukon suojaksi. Hän kuuli Lilyn epävarmojen askeleiden suuntaavan ovelle päin.
”Petturi!” pystyyn kömpinyt Bellatrix kiljui ja loitsi kidutuskirouksen. Severus loihti suojelusloitsun, jonka Bellatrixin kirous rikkoi. Severus oli kuitenkin onnistunut, sillä eteisen ovi kävi. Lily oli turvassa. Millään muulla ei ollut enää väliä.
Tietenkään Lily ei ollut täydellinen. Ei Severuskaan ollut. Ei kukaan ollut.
”Saastainen kuraveristen rakastaja!” Bellatrix kiljui ampuen kirouksia kävellessään lähemmäs. ”Verenpetturi!”
Severus yritti luikahtaa oviaukosta eteiseen, mutta jokin Bellatrixin kirouksista osui Severusta päähän, iskien hänet seinää vasten ja vieden häneltä kuulon. Kipu oli sanoin kuvaamaton. Aivan kuin hänen päänsä olisi haljennut kahtia. Sentään Bellatrixin petturi -huudot viimein vaimenivat.
Severus tiesi, ettei hänellä olisi mitään mahdollisuuksia Bellatrixiä vastaan. Kipu lamaannutti hänet niin, ettei hän saanut yhtäkään loitsua mieleensä. Silti hän nosti taikasauvansa, niin kuin se auttaisi jotain ilman loitsua. Kivun sumentamin silmin hän pystyi juuri erottamaan Bellatrixin sanat tämän huulilta, vaikka ei sanoja kuullutkaan.
Avada Kedavra.Vihreä valo. Kipu oli poissa.
Severus liukui seinänvierustaa pitkin hitaasti kohti lattiaa hiljaisuuden laulaessa hänet ikuiseen uneen.
A/N2: Anteeksi
Tälle ei ollut ikinä tulossa onnellista loppua, ne on yliarvostettuja :] Toivottavasti tykkäsitte tarinasta silti (vaikka ette ehkä lopusta)