Title:Itsekkyys on kaunista
Author: Kuolotar
Genre: Angst ja Draama
Rating: K11
Fandom: Nälkäpeli
Paritus:Katniss/Gale
Vastuuvapaus: Kaikki minkä voi tunnistaa kuuluvan Collinsille kuuluu hänelle, minä vain leikin hänen upeilla luomuksillaan. En saa tästä mitään rahallista korvausta.
Varoitus: Ruman sanan käyttöä
A/N: Ensimmäistä kertaa Gale/Katniss paritus.
***
Aurinko nousi hitaasti marraskuiselle taivaalle, ilma oli kirpeä ja sai jokaisen elävän olennon hengityksen höyryämään. Valo lisääntyi hitaasti auringon nousun myötä ja hämärä varjoineen sai väistyä sen tieltä. Taivas värjääntyi tummanharmaasta kirkkaan siniseksi, pienet pilvet lipuivat pitkin vaalentuvaa taivasta. Sää oli mitä loistavin metsästykselle.
Katniss istui kannolla ja odotti Galen saapumista, hän antoi katseensa kierrellä ympäristössä. Hyvä metsästäjä oli aina valppaana, oli paikka sitten metsä tai koti. Nyt oli sunnuntai ja Galen ainoa vapaapäivä, joten oli heidän ainoa mahdollisuutensa päästä viettämään aikaa yhdessä. Samalla lailla, kuin ennen viimeisintä elonkerjuu juhlaa, josta oli alkanut Katnissin matka helvettiin ja takaisin. Metsä oli turvapaikka ja elinkeinonlähde, se oli piilopaikka vain Katnissille ja Galelle. Niin se kaikki oli silloin, kun asiat olivat olleet paremmin. Peli oli murtanut heidän väliltään, jotain minkä olisi pitänyt olla särkymätöntä. Toisinaan niinä öinä, jolloin Katniss heräsi painajaisistaan huutaen. Hän istui valveilla haaveillen, siitä miten asiat olisivat, jos Primin nimi ei olisi ilmestynyt valintapallosta.
”Haaveetko vai painajaisetko vievät tällä kertaa ajatuksesi muualle Catnip” Gale kysyi Katnissin takaa, Katniss käännähti ja katsoi Galea pitkään sanomatta mitään. He vain tuijottivat toisiaan totisina ja yrittivät lukea ilmeistä mitä toinen mahtoi, sillä hetkellä ajatella. He olivat tunteneet toisensa jo hyvän aikaa, mutta silti he olivat toisilleen arvoituksia ainakin ajatuksiltaan.
”Mietin miten kaikki olisi toisin, jos Primin nimeä ei olisi vedetty” Katniss kertoi hieman kähähtävällä äänellä. Gale katsoi tutkivasti Katnissia, punniten miten hänen kannattaisi vastata. Katniss ei usein puhunut kokemuksistaan pelissä eikä hän koskaan leikitellyt ajatuksilla, jotka jossittelivat menneitä tapahtumia. Katniss oli päästä varpaisiin realisti, ellei jopa pessimisti. Nälkäpeli oli kuitenkin saanut hänet muuttumaan monella tapaa, sen Gale oli pistänyt merkille ensimmäisenä. Toisena hän oli pistänyt merkille sen, että Katnissin oli hyvin vaikea myöntää sitä itselleen.
”Kaikki olisi toisin, jos et olisi rakastanut Primiä niin paljon” Gale vastasi värittömällä äänellä lopulta. Katniss mulkaisi välittömästi Galea rumimmalla ilmeellään, hänen kasvonsa alkoivat oitis punottaa suuttumuksesta. Katniss puristi kätensä nyrkkiin, hänen koko kehonsa tärisi suuttumuksesta.
”Tuollaista ei sanota ääneen missään tilanteessa” Katniss sihahtaa hampaidensa välistä. Hän nousi vauhdilla ylös kannolta ja lähti harppomaan raivoissaan eteenpäin.
”Katniss, Catnip odota olen pahoillani, minun ei olisi pitänyt sanoa noin” Gale huusi Katnissille, joka harppoo raivoissaan eteenpäin ripeällä vauhdilla. Katniss ei kuuntele Galen huutoa, sillä hän näki silmissään vain punaista.Harpottuaan ja kuljettuaan raivoissaan reilun matkan Katniss pysähtyi, hän oli puhissut koko kävely matkan mutta ei väsymyksestä vaan kiukusta. Hän hengitti hitaasti ulos ja sisään. Prim oli kutsunut pienenä toimintaa vihan ulos puhaltamiseksi. Katniss kuuli hitaiden askelten lähestyvän, Gale tuli hiljaa perässä ja antoi näin hänelle aikaa rauhoittua.
”Anteeksi Catnip” Gale sanoi kauempaa uudelleen. Hänen sävynsä oli oikeasti pahoitteleva ja Katniss tiesi hänen katuvan sanojaan.
”Älä enää ikinä sano noin ja minä ehkä voin antaa sinulle anteeksi ajan myötä” Katniss sanoi tylyllä äänellä, katsomatta kuitenkaan Galeen.
”Sovittu, lähdetäänkö katsomaan, jos saisimme kauempaa riistaa. Olet todennäköisesti säikyttänyt kaikki elukat lähi alueelta pois” Gale totesi tyynesti ja harppoi nyt Katnissin rinnalle.
Katniss ja Gale lähtivät kulkemaan yhä syvemmälle metsään. He eivät hetkeen puhuneet mitään vaan tarkkailivat vain ympäristöä havaitakseen saaliin. Gale silmäili välillä salaa Katnissia, jotta voisi lukea tämän ilmeitä. Aika kului eikä saalista tuntunut löytyvän, Gale alkoi pohtia pitäisikö heidän laittaa ansoja ja tulla tarkastamaan ne myöhemmin.
”En pääse sitä pakoon” Katniss sanoi hiljaisella äänellä joka ei sopinut hänelle. Gale pysähtyi ja käänsi katseensa Katnissiin. Hän avautui harvoin kokemuksistaan pelissä mutta kamerat olivat välittäneet Galelle vuosien varrella tarpeeksi tietoa siitä maanpäällisestä helvetistä.
”Peli ja areena hiipivät mieleeni erityisesti silloin kun minulla on tilaisuus ajatella tai sulkea silmäni” Katniss jatkaa puhettaan tavalla joka kertoo siitä että hän on halunnut puhua asiasta jo kauan mutta ei ole tiennyt miten.
Gale puri huultaan, hän oli toki nähnyt kaikenlaista kun oli katsonut peli’ vuosien varrella mutta hän ei osannut samalla lailla samaistua tapahtumiin kuin vaikkapa Haymitch tai peeta. He olivat olleet itsekin areenalla joten he osaisivat varmasti keskustella asiasta paljon paremmin tai antaa tukensa Katnissille.
”Katniss sinä selviydyit takaisin helvetistä. Sinä olit se, joka veti pisimmän korren, yritä löytää tasapaino elämässäsi vaikka se voi viedäkin aikaa” Gale sanoi painokkaasti. Hän halusi saada Katnissin pois muistoistaan, takaisin tähän hetkeen. Miten kovasti hän halusi auttaa Katnissia pääsemään irti Capitolin otteesta. Katniss käänsi päätään ja soi harvoin nähdyn hymyn Galelle, tämä hymy oli surullinen ja muistutti enemmänkin irvistystä mutta Gale otti sen lämmöllä vastaan.
”Minä olin itsekäs ja sen vuoksi minä selviydyin” Katniss totesi tasaisella äänellä. Hän alkoi taas kuulostaa omalta itseltään. ”Itsekkäänä minä vein muilta toivon ja otin sen kaiken itselleni” hän jatkoi syyttävällä sävyllä.
”Siinä tapauksessa itsekkyys on kaunista” Gale vastasi yksinkertaisesti, hän siirtyi Katnissin vierelle ja halasi häntä varovasti.” Loppujen lopuksi Nälkäpeli tekee kaikista ihmisistä itsekkäitä” Gale kuiskasi halauksen lomasta Katnissille. Katniss tunsi saavansa lohtua Galelta, juuri sitä lohtua hän tarvitsi, jotta hän pystyisi pitämään itsensä kasassa.
”Ja ilman itsekkyyttä, en olisi saanut sinua takaisin” Hän lisäsi hetken kuluttua, kuiskaten tämänkin viesti Katnissin korvaan. Se oli hänen tunnustuksensa, hänen tapansa kertoa rakkaudesta.
