Kirjoittaja Aihe: Kohtaloa voi vain siirtää | K-11 | raapale  (Luettu 2230 kertaa)

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Kohtaloa voi vain siirtää | K-11 | raapale
« : 13.12.2015 19:09:26 »
Ficin nimi: Kohtaloa voi vain siirtää (eikä sitäkään loputtomiin)
Kirjoittaja: chitaur
Ikäraja: K-11
Tyylilaji/Genre: angst, kai
Varoitukset: itsemurhaan viittaaminen
Yhteenveto: Ööh. Elämä ei ole aina helppoa?
A/N: Miksi mä julkaisen tän? Oikeastaan ensimmäinen teksti suomenkieliselle kirjoitusfoorumille, jota en toivottavasti tule poistamaan. En pidä tekstieni julkaisusta, ja oikeastaan en tule luultavasti pitkään aikaan julkaisemaan mitään muuta. Teksti on todella kesy, kai tämä ikäraja on oikea.  Jonkunlainen kommentointi olisi ihan tervetullutta, vaikka vihaisitkin tätä, sisällöstä välittämättä kommentti saa aina päivän kulumaan paremmin.

Teksti syntyi todella nopeasti, siinä ei kauaa nokka tuhissut. Toivottavasti se ei kuitenkaan vaikuta sellaiselta viiden minuutin projektilta, joka se oli. Idea tästä on ollut mielessä pidempään, mutta tämän kijoittaminen raapaleena oli vähän eri juttu, poikkesi suunnitelmasta.

~~~~~~~~~~~~

Menneisyys ei päästä ketään kahleistaan. Se pakottaa muistamaan. Tosin vain sen, minkä haluaisi unohtaa.

”Ja sä odotat tässä”, vannottaa lastenhoitaja viisivuotiaalle. Lastenhoitajan kadottua viisivuotias ryntää ulos leikkikentältä kohti kauhuja.

”Sä olet epäonnistunut. Ihme ettet tapa itseäsi”, karjuu äiti. Poika lentää ulos talosta. Lähtee armeijaan tapattamaan itsensä.

”Hei, älä anna mun kuolla!” huutaa toveri miinakentällä.

”En”, hän vastaa, tietäen valehtelevansa.

Poika selvisi sodasta, jota hän lähti käymään vapaaehtoisesti, tappaakseen itsensä. Nyt nuorella on kaksi arpea muistona tuskasta.

”Sä et ole epäonnistunut”, tuo nainen valon pimeään.

Kuusikymmentä vuotta onnellisuutta. Sitten nainen on poissa. On aika sille, mitä mies ennen niin toivoi. Kuolemalle.
« Viimeksi muokattu: 12.02.2016 22:31:19 kirjoittanut chitaur »

Lily-Rose

  • ***
  • Viestejä: 836
Vs: Kohtaloa voi vain siirtää | K-11 | raapale
« Vastaus #1 : 21.12.2015 15:57:08 »
Kommenttikampanjasta hyvää iltapäivää ja ihanaa joulun odotusta! :)

 Nappasin tän tekstin sun listauksesta, koska, no, nimi kuulosti kivalta ja tykkäsin tosta ajatuksesta, että kohtaloaan voi siirtää. Oot tosi taitavasti saanut aikaan tässä monen vuoden tapahtumat kertoen vain pääpiirteisesti, taito, mitä itse en ole koskaan oppinut, tuppaan aina selittämään ja kertomaan yksityiskohtaisesti.

 

”Sä olet epäonnistunut. Ihme ettet tapa itseäsi”, karjuu äiti. Poika lentää ulos talosta. Lähtee armeijaan tapattamaan itsensä.

”Michael, älä anna mun kuolla!” huutaa toveri miinakentällä. ”En”, hän vastaa, tietäen valehtelevansa.
Tossa taitaa olla ajatusvirhe, koska aikaisemmat vuorokeskustelut on laitettu nätisti uudelle riville, mutta tässä viimeinen keskustelu on yhteen putkeen.

 
Poika selvisi sodasta, jota hän lähti käymään vapaaehtoisesti, tappaakseen itsensä. Nyt nuorella on kaksi arpea muistona tuskasta.

”Sä et ole epäonnistunut”, tuo nainen valon pimeään.

Kuusikymmentä vuotta onnellisuutta. Sitten nainen on poissa. On aika sille, mitä mies ennen niin toivoi. Kuolemalle.
Tää loppu oli musta tosi taitavasti rakennettu ja ympyrä sulkeutuu kivasti! :)
 
 Ei muuta kuin tsemppiä kirjoittamiseen ja toivottavasti uskallat pian julkaista lisää tekstejäsi täällä, meitsi on ainakin innokas lukija :) Hyvää joulua!

<3: Lily
"Niin kauan kuin sinä hengität - sinä taistelet."
- The Revenant
Pääset listaukseeni tästä

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Vs: Kohtaloa voi vain siirtää | K-11 | raapale
« Vastaus #2 : 29.12.2015 16:44:07 »
Lily-Rose, kiitokset kommentista <3 Täytyypä tuo ajatusvihre korjailla.

Kiva että oli sun mielestä onnistunut ficci, ehkä mä onnistun jotain muutakin julkaisemaan täällä :D

ibi

  • ***
  • Viestejä: 195
  • He cannot see beyond his own desire!
Vs: Kohtaloa voi vain siirtää | K-11 | raapale
« Vastaus #3 : 31.12.2015 13:35:32 »
Kommenttikampanjasta moikka!

Lyhyt mutta ytimekäs tarina. Mietin, kun katsoin viestiäsi, että mikähän tämä on ja mitä sisältää näin lyhyt pätkä tarinaa. Mulle tuli ihan kylmät väreet kun teksti eteni, ihan kun oisin jotenki säikähtänyt. Kuten tässä aikasemmin Lily-Rose mainitsi taitavasti olet saanut ajan kulumaan ilman kummempia kuvailuja. Tajusi oikein hyvin että hahmon elämä menee eteenpäin.

Mulle tulee mieleen tästä, miten joku todella masentunut henkilö näkee elämänsä tai siis miten joku sellainen henkilö kertois juuri nämä kokemukset psykiatrille, kun häneltä kysytään miksi olet masentunut. Tarinan päähenkilö muistaa itseään mollattavan ja haukuttavan luuseriksi ja ilmeisesti trauma on lähtöisin jo tarhasta.

Tarinasta välittyy kuitenki toivo, sillä lopussa käy ilmi, että päähenkilö on ainakin jo 60-vuotias ja hänellä oli jokin syy elää, vaikka halusikin tappaa itsensä. Koen että tarinan teema olisi "älä ikinä luovuta, vielä on toivoa tms". Elämä ei tosiaan ole helppoa, mutta siinä on myös jotain kaunista. Pistit kyllä ajattelemaan. Kiitos tästä tarinasta.

En osaa kirjoitusvirheistä tai jostain kieliopista mtn sanoa taikka siihen yleensä edes kiinnitä huomiota.

Kiitos ja kuittaus.

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Vs: Kohtaloa voi vain siirtää | K-11 | raapale
« Vastaus #4 : 17.01.2016 09:39:18 »
ibi, ihana taas kuulla, että teksti on pistänyt ajattelemaan. Alun perinhän tämä oli suurimmaksi osaksi ihan pelkkää tajunnnvirtaa, jota sitten muokkailin muutamasta kohdasta, että ulkopuolinenkin siitä voisi jotakin ymmärtää. Yritin nyt tähän koota jotakin kunnon vastaust, mutta ei tähän kommenttiisi ole muuta järkevää sanottavaa kuin kommentoinnista kiittäminen.