Kirjoittaja Aihe: Bartimeus: Kaiken se kestää, max. K-11, raapaleita 7/7 (7.9.2014)  (Luettu 2853 kertaa)

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: max. K-11
Genre: humour, drama
Fandom: Bartimeus-trilogia
Paritus: toistaiseksi paritukseton
Vastuuvapaus: Kaikki kunnia hahmoista, miljööstä ja canonista ylipäätään Jonathan Stroudille, enkä minä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
Varoitukset: Eikai tässä ole muuta varoitettavaa kuin erittäin sarkastinen ja nokkava henkiolento
Tiivistelmä: Kun avasin linnunsilmäni, ne laajentuivat järkytyksestä. Se saamarin kakara ei ollutkaan kuollut!

A/N: Olin ajatellut jo muutaman päivän, että osallistun spurttiraapalehaasteen seuraavalle kierrokselle, ja kun sanalista julkaistiin ja sain idean, niin pakkohan se oli sitten tunkeutua mukaan. En oikeestaan missään vaiheessa ajatellut, että tääkin fandom vois olla sellainen, josta voisi oikeasti keksiä ficin, jossa on jotain uutta. Mutta mitä ilmeisimmin voi.

Kirjat lukeneet tuntevat alaviitteiden tarinan ennestään, mutta mainittakoon mahdollisille uusille fandomia tuntemattomille lukijoille, että trilogiassa osa luvuista kerrotaan Bartimeus-djinnin näkökulmasta minämuodossa, ja aina välillä kyseinen hahmo haluaa lisätä jotain, mitä ei oikein voi ilmaista suluissa tai on muuten osittain out of concept, tai mahdollisesti vain järjettömän sarkastista tai nokkavaa. Nämä kohdat on merkitty numeroin alaviitteisiin sivun alalaitaan.

Näitä pätkiä raapalemuodossa on odotettavissa yhteensä seitsemän, ehkä enemmänkin, mikäli innostun Spurtin jälkeen kirjoittamaan näitä vielä lisää (ja mikäli lukijoita on). Tämä ensimmäinen sai siis inspiraationsa sanasta kyyhkynen.

Teksti osallistuu siis haasteisiin Spurttiraapale ja Genrehaaste (genrenä humour).



Kaiken se kestää

Jälleennäkeminen (300 sanaa, ikäraja K-11)

Tuttu tunne kiristi ja väänsi vatsanpohjassani, tai siis siellä, mikä oletettavasti oli vatsaani. Toisessa paikassa ei ollut ollenkaan fyysisiä olomuotoja, joten oli oikeastaan vaikea sanoa, tuntuiko se tunne vatsassa vai ehkä jossain vähemmän jalossa muussa ruumiinosassa. Periaatteesta vastustin kutsua hetken aikaa, koska olin saanut levätä vasta ihan liian vähän aikaa. Jokaisen maagin kutsu tuntuu erilaiselta, ja koska tämä nimenomainen oli tutun ja turvallisen tuntuinen, annoin kuitenkin nopeasti periksi. Vaikka olikin suunnattoman hämmentävä kysymys, miksi Kitty oli kutsunut minua uudestaan jo nyt vaikka sopimuksemme oli kyllä minun osaltani pitänyt1, olin silti iloinen siitä, että pääsisin taas näkemään hänet. Hän oli vähän kuin Ptolemaios, hänen kanssaan saattoi kuluttaa tuntikausia vain jutellen. Ja sitäpaitsi hänkin oli seurannut minua omille kotikonnuilleni.

Materialisoituessani tarkistin luonnollisesti viisikannat - sekä minun, että Kittyn viisikannassa oli sotkettu reunaan pieni kolo, jonka kautta pääsisin syömään hänet vaikka heti halutessani. Luottamuksenosoitus, jonka Kitty soi minulle joka kerta manatessaan minut eteensä. Turvallisuuden tunne täytti mieleni ja valitsin muodokseni tällä kertaa yksinkertaisen valkean kyyhkysen. Tulen ja ilman djinninä linnut olivat minulle hyvin läheisiä lentämistaitoineen, eikä muodon valitsemisella oikeastaan ollut sen suurempaa merkitystä kuin sen mukavuus minulle.

Kun avasin linnunsilmäni, ne laajentuivat järkytyksestä. Se saamarin kakara ei ollutkaan kuollut! Eikä siinä kaikki! Se vain seisoi tyynen rauhallisesti kun minä olisin voinut karata viisikannastani, rellestää pitkin kaupunkia ja huudella hänen syntymänimeään jokaiselle vastaantulevalle ihmiselle ja henkiolennolle, tuhota parlamenttitalon ja lopuksi syödä hänet.

Siitäkin huolimatta, että houkutus kaikkeen edellä mainitsemaani oli hyvin suuri, päätin toimia hyvin harkitusti. Olihan meillä kuitenkin ihan omanlainen side pojan kanssa ja hän oli ikäänkuin osoittanut luottamuksensa minua kohtaan. Oli minun vuoroni.

“Heipä hei, Nathaniel!” lausahdin pirteästi samalla kun muutin muotoani kyyhkysestä Ptolemaiokseen. Nathaniel kiristeli hampaitaan, mutta hengitti syvään, varmaankin estääkseen itseään sanomasta mitään tyhmää. Naurahdin.



1Tottapuhuen minulla ei tainnut olla vaihtoehtoja. Koska en päässyt Toisesta paikasta pois ilman maagia.
« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 23:32:17 kirjoittanut Kaapo »
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Ikäraja: S
Genre: humour, drama
Paritus: toistaiseksi paritukseton

A/N: Lisää tätä sarjaa teille! Pieni toive, että jos tätä lukee ja tykkää, niin puumerkkinsä saan jättää, jotta tiedän, löytyykö tälle tekstille täältä lukijoita ollenkaan :3 Päivän sanana kallis, jonka tulkitsin itse tällä kertaa kallisarvoisena.




Uusia ulottuvuuksia (300 sanaa, ikäraja S)

“Bartimeus”, Nathaniel lausahti jäykän muodollisesti ja katsoin häntä kulmaani kohottaen.

“Eikö sinulla ole minulle muuta sanottavaa? Kuten vaikka, ‘Oi suuri ja hieno Bartimeus, kiitos kun pelastit kallisarvoisen henkeni!’ tai ‘Onpa mahtavaa, että olet yhä hengissä ja pelastit minutkin siinä samalla!’, eikö? Hmph”, tuhahdin omille sanoilleni ja ristin käsivarteni haastavasti rinnalleni. Tiesin, kuinka paljon Ptolemaioksen hahmossa esittäytyminen ärsytti Nathanielia, joka ei tuntenut tarinaa sen takana.

Nathaniel pysyi hiljaa ja tuijotti minua käytöksestäni huolimatta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuin en olisi voinut astua ulos viisikannastani ja tuhota häntä. Vilkuilin ympärilleni ja yritin ottaa selvää siitä, missä mahtaisimme tällä kertaa olla. Seinät näyttivät uhkaavasti siltä, että ne kaatuisivat jos niitä koskettaisi.

“Voi pikku-Nathaniel, tasosi on kyllä laskenut huomattavasti. Ennen asuit hienossa kartanossa, luulisi että ah-niin-mahtavan urotekosi jälkeen sinulle olisi rakennettu palatsi”, totesin erittäin, erittäin sarkastiseen äänensävyyn. No, tottahan se tietysti oli, että olimme ehkä pojan kanssa pelastaneet ainakin suurimman osan Lontoota, mutta mielestäni minäkin olisin ansainnut jonkinlaista kunnioitusta. Maageja kunnioitettiin ihan liikaa.

“Bartimeus, ole hiljaa ja kuuntele käskyni”, Nathaniel sai vihdoin sanat ulos suustaan. Hommahan alkoi käydä mielenkiintoiseksi! Salamana katseeni oli kääntynyt takaisin Nathanieliin ja suupieleni levenivät virnistykseen.

“Toivottavasti pikkuherra muistaa, että on mokannut viisikannan piirtämisessä. Et voi käskyttää minua. Vai mahtoiko se sittenkin olla vahinko? Etkö huomannut virhettäsi?” vastasin piikittelevästi Nathanielin sanoihin. Oikeastaan se ei edes voinut olla vahinko, sillä viisikannasta oli huolellisesti jätetty pieni pätkä kokonaan piirtämättä. Yksikään itseään kunnioittava maagikko ei tekisi sellaista virhettä, ja vielä vähemmän Nathaniel, joka oli olevinaan aina niin täydellinen.

“Bartimeus, minä yritän osoittaa luottamukseni sinuun”, Nathaniel lausahti hetken hiljaisuuden jälkeen. Oho. Olin kyllä odottanut jotain tällaista, mutta en suoraa tunnustusta. Kaipa se hetki, kun olin ollut hallinnut hänen vartaloaan, oli muuttanut jotain. Tai ehkä olin onnistunut naksauttamaan jotain hänen aivoissaan1.



1Jos näin olisi käynyt, se olisi toki täysin sattumanvarainen vahinko.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Ikäraja: S
Genre: humour, drama
Paritus: toistaiseksi paritukseton

A/N: Lisää tekstiä pukkaa, tänään vähän lyhyempi pätkä, koska tähän sopi minun mielestäni juuri sopivasti pelkkä yksi pieni käänne. Enemmänkin toki olisin voinut kirjoittaa, mutta en malttanut olla jättämättä tätä tuohon kohtaan.




Palveluksessanne (100 sanaa, ikäraja S)

No totta puhuen olin ehkä hieman vaikuttunut Nathanielista. Ihan vain vähän. Hän taisi nimittäin ihan tosissaan luottaa minuun, sillä jo yksinään se, että tunsin hänen syntymänimensä ja hän silti kutsui minut palvelukseensa, oli iso asia. Vielä isompi asia oli se valta, jonka hän minulle antoi rikkomalla viisikannan. Ei tainnut olla helppoa antautua moiseen vaaraan.

Annoin hartioideni lysähtää teatraalisesti ja kumarsin Nathanielille kuten palvelijat entisaikaan kumartelivat isännilleen.

“Bartimeus Suuri, palveluksessanne”, totesin tuhahtaen mahdollisimman kuuluvasti. Kai sitä voisi sitten jotain tuon poikasen eteen tehdä. Ellei se olisi jotain vaarallista, vaikka hyvin suuresti epäilin, että Nathaniel olisi kyvytön antamaan minulle vaaratonta tehtävää.
« Viimeksi muokattu: 04.09.2014 13:19:49 kirjoittanut Lauchuo »
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Ikäraja: S
Genre: humour, drama
Paritus: toistaiseksi paritukseton

A/N: Päivän sanana loputon, joka sopi tähän kohtaan kyllä erittäin hyvin. Eipä tästä kai muuta sanottavaa, paitsi että nauttikaa!




Loputon juoksu (150 sanaa, ikäraja S)

“Noniin, hienoa, olemme vihdoinkin samaa mieltä. Olet tainnut aikuistua, Bartimeus”, Nathaniel myhäili omahyväisesti samalla kun minä puuskahdin mahdollisimman halveksuvasti. Vai että minä aikuistunut! Olin niin vanha, ettei minun tarvinnut enää aikuistua. Jätin toteamuksen omaan arvoonsa ja jäin odottamaan ohjeitani.

“Ihmettelet varmaan, miksen ole nauttimassa yrttijalkakylvystä ja täydellisesti haudutetusta teestä?” Nathaniel jatkoi selitystään. Käänsin katseeni häneen huoneen kattoparruista. Nyökkäsin jopa pienesti, tämähän alkoi mennä mielenkiintoiseksi.

“Kukaan ei tiedä minun olevan elossa. Minulla on vihollisia”, Nathaniel tokaisi, enkä yhtäkkiä voinut enää pidätellä nauruani. Purskahdin mitä parhaimpaan hihitykseen ja jouduin pitelemään vatsaani taittuessani melkein kaksinkerroin. Kun pääsin lopulta nousemaan, Nathanielin ilme oli todellakin näkemisen arvoinen. Purskahdin nauruun uudestaan.

“Jotkut ajattelevat, että koko se episodi oli minun syytäni.”

Nauruni loppui kuin seinään. Sitten tyrskähdin vielä kerran, mutten uskaltanut sanoa sanaakaan. Tottapuhuenhan kaikki oli alunperin Nathanielin syytä. Poikaraukka ei tainnut tajuta sitä.

Nathaniel näytti saaneensa itsensä loputtomaan oravanpyörään, jossa vihollisista ei ollut puutetta.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Ikäraja: K-11
Genre: humour, drama
Varoitukset: maininta tappamisesta
Paritus: toistaiseksi paritukseton

A/N: Sain sentään jotain tekstiä oksennettua ulos tänäänkin, vaikka tuntuu, että nää menee koko ajan vaan huonommaks ja huonommaks... Ei vissiin oo oikeen raapaleet meikän alaa joten pitänee kirjoittaa niitä enemmän!




Tehtävänanto (150 sanaa, ikäraja K-11)

Naputtelin ikävystyneenä toisen käteni kyynärpäätä. Nathaniel oli tuskastuttavan hidas ja dramaattinen kertoessaan tulevasta tehtävästäni ja kärsivällisyyteni alkoi pikkuhiljaa olla lopussa.

“Voitaisiinko käydä jo asiaan? Kenet eliminoin? Veri suonissani virtaa jo kuumana halusta tappaa!” hihittelin itsekseni hienolle puheelleni. Mitä todennäköisimmin kyse olisi joka tapauksessa loppujen lopuksi Nathanielin vihollisen eliminoimisesta.

“Ensinnäkin, sinulla ei ole suonia joissa virtaisi verta. Eikä tällä kertaa kukaan kuole”, Nathanial armeliaasti vastasi minulle. Tyrskähdin taas. No ainakin pojalle oli jossain välissä ilmestynyt huumorintajua. Meidän tehtävissämme joku menetti aina henkensä.

“Tehtäväsi on vakoilla tätä miestä, ottaa selville hänen nimensä, päivärutiininsa ja motivaationsa vakoilla minua”, Nathaniel kaivoi takkinsa taskusta valokuvan jota näytti minulle. Kuvassa oli jotain etäisesti hyvin tuttua, mutten saanut selville kuka siinä oli. Kohautin olkiani. Helppo homma, kunhan vain löytäisin hänet. Eikä sen pitäisi olla kaltaiselleni djinnille kovin vaikeaa.

“Selvä homma pomo!” totesin ykskantaan ja annoin itseni haihtua savuksi ilmaan ennen kuin lehahdin pilvenä ulos lasittomasta ikkunasta.
« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 23:32:52 kirjoittanut Kaapo »
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Ikäraja: S
Genre: humour, drama
Paritus: toistaiseksi paritukseton

A/N: Tokavika näistä, ainakin nyt tähän mennessä. Tässä hypätään jo vähän eteenpäin, ja sen verran voin spoilata, että vikassa osassa mahdollisesti jonkinlaista toimintaa!




Vahtivuoro (200 sanaa, ikäraja S)

Minulla ei ollut aavistustakaan, miten olin sinne päätynyt, mutta istuin kyyhkysenä puussa jonkinlaisen vuoren rinteellä vahtimassa erään luolan tapaisen suuaukkoa. Nathanielin vakoilijasta saamani vihjeet olivat johdattaneet minut tänne, vaikka en tiennyt yhtään, mitä tästä koko hommasta tulisi. Tuossa luolassa pitäisi asua jonkinlainen erakko, mutta arvelin, että hän saattoi ehkä olla kuollut ja ruumis saattoi tällä hetkellä mädäntyä jossain luolan nurkassa, sillä hän ei ollut liikahtanutkaan ulos viimeiseen kolmeen päivään kun olin ollut vahdissa.

Yhtäkkiä aistini terävöityivät. Kuulin luolasta jonkinlaista rapinaa ja havahduin välittömästi transsinkaltaisesta tilasta, johon olin vajonnut tylsyyksissäni. Jotain tapahtui! Odotin innolla, että näkisin luolasta ulos astuvan miehen, jonka pitäisi olla tarkalleen samannäköinen kuin mies siinä valokuvassa, jota Nathaniel oli minulle näyttänyt.

Minun ei tarvinnut odottaa kauaa, kun mies astui jo ulos. Ja hän oli samannäköinen. Siristin linnunsilmiäni ja yritin saada selvää siitä, miksi mies näytti jo alunperinkin niin kovin tutulta. Ensimmäinen taso ei antanut minkäänlaisia vihjeitä miehen henkilöllisyydestä, joten kävin läpi tasoja nähdäkseni jos hänessä oli jotain outoa muilla tasoilla.

Viidennestä tasosta ylöspäin hän oli jotain aivan muuta kuin ihminen. Koko pieni linnunvartaloni värähti.

Faquarl.

Sätin itseäni tyhmyydestäni, minun olisi pitänyt tunnistaa se kokki, vaikka joitain piirteitä olikin muutettu eikä asu ollut sama. Taisin olla pulassa.

Taas.
« Viimeksi muokattu: 07.09.2014 19:32:01 kirjoittanut Lauchuo »
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Ikäraja: S
Genre: humour, drama
Paritus: toistaiseksi paritukseton

A/N: Noniin, viimeinen raapale tältä erää. Saattaa olla, että tämä tarina jäi vähänniinkuin kesken, mutta en oikeastaan ajatellutkaan ihan loppuun asti saada tämän viikon aikana. Ehkä joskus myös jatkan tätä, vaikkakin jos tälle fandomille ei ole edes lukijoita täällä, niin en kyllä tiedä riittääkö innostusta kirjoittamiseenkaan, jos näitä kukaan ei ole lukemassa.




Varjostus (300 sanaa, ikäraja S)

Lehahdin puusta nopeasti ylöspäin ja etsin sopivaa pakoreittiä, mieluiten sellaista paikkaa jossa voisin samalla tarkastella Faquarlin liikkeitä ja seurata häntä huomaamatta. Paras tapa sellaiseen olisi ehkä muuttaa muotoa joksikin pienemmäksi, jotta hänen olisi vaikeampi havaita minua eikä hän ehkä katsoisi uudestaan muilla tasoilla. Räpyttelin siipiäni niin, että katosin kallionkielekkeen taakse ja kun olin varma, ettei Faquarl voisi nähdä minua, muutuin aina niin käytännölliseksi kärpäseksi. En tiennyt elikö niitä näin korkealla, tuskin, mutta sellaisena olisi helppoa ja nopeaa liikkua eikä minua välttämättä huomaisi varjostaessani. Toivottavasti.

Nousin hitaasti takaisin kallionkielekkeen oikealle puolelle nähdäkseni kuinka Faquarl katseli tarkkaavaisesti ympärilleen ennen kuin lähti kipuamaan alas vuorelta. Minulle tuli kiire lähteä hänen peräänsä, koska en ainakaan toistaiseksi näkyvällä paikalla ollessani uskaltanut lentää vaan minun piti tyytyä tepastelemaan pienillä kärpäsenjaloillani.

Kävellessäni sätin itseäni. Luulin, että olimme onnistuneet aikoinaan tuhoamaan sekä Jaborin että Faquarlin, mutta mitä ilmeisimmin ainakin toinen heistä oli selvinnyt sittenkin hengissä. En siis voinut enää olettaa, että Jabor olisi sittenkään kuollut.

Onnistuin seuraamaan Faquarlia alas kylään, jossa hän astui sisään runsain suojataioin varustettuun taloon. En ehtinyt päästä sisään sen hetken aikana kun ovi oli auki, joten jouduin kyhjöttämään viereisen talon räystäällä useamman tunnin ajan, kunnes Faquarl vihdoin suvaitsi astua ulos. Suoja- ja hälytystaikoja oli useammilla tasoilla, joten kyseessä oli oltava joku erittäin voimallinen maagi. Esanssini hytisi sitä ajatellessani. Voimakkaista maageista ei koskaan seurannut mitään hyvää, kuten jo turhankin useaan otteeseen oli huomattu.

Faquarl ei tehnyt muuta sen mielenkiintoisempaa kuin ilmeisesti täydenteli ruokavarastojaan1 ja palasi sitten takaisin ylös vuoren rinteen luolaansa. En olettanut näkeväni sinä päivänä enää mitään mielenkiintoista, joten suuntasin kurssini kohti Nathanielin kotitaloa, tai siis sitä hädin tuskin taloksi kutsuttavaa röttelöä, jossa hän asusti.

Nathaniel ei todellakaan ilahtuisi näistä uutisista.

Olin todellakin pulassa.



1Kuten tiedätte, meidän henkiolentojen ei tarvitse alentua syömään ihmisten ruokaa, joten kenties kyse oli vain syvälle pinttyneestä tavasta kokata.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Aaaaahaaa, miksi olen missannut, että joku on ficcannut Bartimeus-trilogiasta, koska aaaaaa, se oli ehkä jotain niin loistavaa tekstiä silloin joskus kun luin sitä! :D Just ne Bartimeuksen lisähuomiot oli jotain niin loistavaa, koska muistan hajoilleeni niille pariinkin otteeseen. Muutenkin koko sarja oli muistini mukaan huumorin riemuvoitto, joten palan halusta päästä käsiksi sun Bartimeus-tarinaasi! ;)

Aaaa, hitto, sain ihan vasta aloitettua ja nauran jo nyt itseni kipeäksi. Jokin vähemmän jalo muu ruumiinosa... xDDD Jotenkin hämmentävää, että ensin Bartimeus sanoi Kittyn mananneen hänet ja että tämä oli jättänyt viisikannan pikkaisen auki ja sitten yhtäkkiä paikalla onkin Nathaniel. Vai kenties Nathaniel ja Kitty molemmat? Toivottavasti tämä selkenee seuraavan rapsun myötä, koska nyt olen virallisesti yhtä isoa kysymysmerkkiä tämän suhteen.

Sama meno jatkuu näköjään täälläkin, koska edelleen olet onnistunut varsin hienosti pitämään djinnin varsin omanlaisenaan (miten ihmeessä tuo olisi muuten tarkoitus lausua, näin ihan btw, menee kieli solmuun jo pelkästä ajatuksestakin :D). Nyt myös selvisi tämä Kitty/Nathaniel-solmu, ainakin oletettavasti, koska oletan, että Bartimeus luuli Kittyn kutsuneen häntä, mutta sitten se olikin Nathaniel... mikä ei kyllä selitä sitä, että Bartimeus tunsi sen olevan Kittyn kutsu... Hmm... Mielenkiintoista.

Aaaaaa, Bartimeus älä tapa mua nauruun, jookos kookos? :D Hitsit, oikeasti, pitäisi varmaan lainata se koko trilogia uudestaan kirjastosta ihan vain sen takia, että pääsisi nauramaan uudemman kerran näille kaikille Bartimeuksen sanailuille sun muille, koska oikeasti ne ovat vain jotain niin upeaa, ettei mitään rajaa! Pisteet myös siitä kotiin, että sä olet onnistunut säilyttämään Bartimeuksen varsin samanlaisena kuin mikä hän/se? oli kirjoissa.

Hitsit kun en muista siitä trilogiasta juuri mitään, niin en nyt sitten osaa reagoida tähän sarjaan oikealla tavalla, koska en muista, mitä sellaista siellä tapahtui, mihin tuo 'koko episodi' Loputtomassa juoksussa voisi viitata. Mutta kuitenkin kuulostaa mielenkiintoiselta, etenkin kun sillä saatiin Bartimeuskin jopa hiljaiseksi ainakin vähäksi aikaa.

Eikä tällä kertaa kukaan kuole”, Nathanial armeliaasti vastasi minulle.
Vitosessa Nathanielista oli vahingossa muuttunut Nathanial.
Bartimeuksen tehtävä vaikuttaa kyllä varsin helpolta, mutta nyt nouseekin sitten esiin kysymys, että minkä takia tällaisen pikkujutun takia pitää manata koko djinni edes esiin. Eikö olisi vain kaikkien kannalta helpompaa, jos Nathaniel vakoilisi sitä miestä itse? Säästyisipäs ainakin aikaa ja vaivaa siinä samalla.

No selvisihän ilmeisesti sekin, miksi Nathaniel manasi Bartimeuksen näennäisen helppoa tehtävää varten esiin, vaikken muistakaan kuka/mikä Faquarl oli... Haahaa, Wiki pelastaa aina, kun on pulassa nimien kanssa, selvisi taas sekin, miksi Bartimeus olettaa heti ensimmäisenä olevansa pulassa. Varmaan vähemmästäkin tuollaisessa tilanteessa, kun nemesis tulee yhtäkkiä ihan puskista vastaan, kun ei ole osannut odottaa sitä. Toivottavasti tästä pinteestä selvitään vielä! (:

Nyt täytyy kyllä sanoa, että jos sulla on minkäänlaista inspiraatiota saada tätä tarinaa lopetukseen, niin mä olen kyllä ainakin täällä lukemassa näitä (etenkin sitten, kun saan sen trilogian luettua uudestaan!). Toimiihan tämä sinälleen ihan näinkin, koska nyt voi itse lukijana sitten soveltaa sen lopetuksen tuonne, mutta olisi ihan mielenkiintoista lukea se sun versiosi tästä loppuun. (: Jotenkin tykkään hirveästi tästä fandomista, koska se on niin erilaista magiaa, mihin olen tottunut muissa fantasiakirjoissa, kun taikomista varten pitää manata jotain otuksia toiselta puolelta ja sitten on kaikki esanssit, djinni-nimitykset yms. ja aaaa, osaisinpa itsekin keksiä noin omalaatuisen taikomistavan omaan fantasiatarinaani! :D Ohops, ajauduin sivuraiteille... Niin, siis oli tarkoituksena sanoa vielä, että jatko olisi todellakin arvostettua, koska Bartimeukselle (ja Nathanielille) ei voi koskaan nauraa liikaa! :D

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Muffini100

  • ***
  • Viestejä: 18
  • They say I´m crazy. I think I´m free.
Ei juma....
Kyllä taas lujaa menee...
Oon lukenu kaikki Bartimeus - ficit minkä oon löytäny enkuks ja luin sitten ne kirjatkin vielä kerran päälle...
Ja kesti taas kyllä hetki tajuta, että näitä voisi olla vielä FFF:ssä...
Ei multa voi odottaa raskasta aivotyöskentelyä.... Jos jatkat, niin ainakin yksi lukija tiedossa....
 ;D Niin.. Bartimeusmainen (se on sana!) tapa kirjoittaa, että mulla on täällä pissat housuissa...
Oon tehnyt koulussa aika varmasti MILJOONA kirjaesitelmää, eikä EDELLENKÄÄN kukaan o tajunnut vinkkiä, ja lukenut näitä Jumalan tekemiä kirjoja.. Sääli, omapahan on menetyksensä....
Purskautin kyllä kokikset suoraan tietsikan näytölle, kun näin että Hakuun oli tullut tuloksia sanalla bartimeus...
Kirjoitusvirheitä en löytänyt kyllä... Jep, en löytänyt. Ihanaa, virheetöntä tekstiä...
Jonathan Stroudkin ois ylpee...
On kyllä outoa, kun oon kirjoittanut Bartimeuksen jo hetken aikaa Bartimaeuksena, niin kuin se alunperin kirjoitetaan, niin tuli sellanen kohta, että:
Eikös ton pitäis olla Bartimaeus. Päänsärky.
Muutaman raapaleen oon ittekkin Bartimeus - trilogiaan tehnyt, tosin enkuks. Ja puolet niistäkin julkaisematta.
Mutta joo, ihana, jatka!!!  ;D ;D ;D

-Muffini100
"If you don´t stand for something, you´ll fall for nothing. At least that´s what they said to me."

Until the very end.