Riverdale: Rakas ja kultainen Polly | sallittu | angst

[Neiti Syksy]

Author: Neiti Syksy
Fandom: Riverdale (2016 televisio-ohjelma)
Rating: sallittu
Characters: Betty Cooper
Genre: Angstiin tämä kai menee, lisää A/N:ssä
Warnings: Sekava kerronta, seksuaalinen väkivalta lähinnä hyvin heikosti rivien välistä
Disclaimer: En omista mitään oikeuksia Riverdaleen, en niin sarjakuvaan enkä tähän televisio-ohjelmaankaan. En saa tästä rahaa.

A/N: Minua vähän ärsytti ja raivostutti (veljeni on myynyt pleikkarin!) ja sitten purin tätä ärtymystä tekstiin. Tämä siis ehkä vähän spoilaa jaksoa kolme, koska käsittelee Bettyn muutosta siksi mustaperuukkiseksi ja vähän järjiltään olevaksi. Olen itse kokenut Pollyn tähän asti ainakin hitusen itsekkäänä, mutta koska vielä mitään ei tiedetä joten tämä on kai vähän huono huomio mutta paistaa tekstiiin... Lisäksi tykkään spekuloida, mitä tässä mahtaa tulevaisuudessa tapahtua, enkä malta odottaa tämän päiväistä jaksoa! (tai huomispäivän, koska USA). Anyways, toivottavasti joku tykkää tästä. :> Ai niin! Hyvää ystävänpäivää Blujille, hitusen myöhässä. <3 Olet kyllä sellainen potkija uusiin fandomeihin että... Tykkään sinusta silti!

Lupaan pyhästi kirjoittaa myöhemmin vähän jotain enemmän järjellistä tekstiä, minun ärtymykseni nyt vain halusi tulla ulos näin.
Osallistuu Vuosi raapalehtien sekä myös Multifandom III !

***************************************

Rakas ja kultainen Polly

(100)
Hän oli todistanut sen kaiken.

Sisarensa ensi-ihastumisen, punastelut ja hempeän vaaleanpunaisen huulikiillon vaihtumisen tulipunaiseen huulipunaan. Hän oli jopa itse auttanut keksimään uusia valkoisia valheita, suojellakseen sisartansa vanhempien kurilta. Polly kävi puolestani kirjastossa, olen pahoillani etten maininnut aiemmin. Hänestä tuli vanhempien silmissä huolimaton. Sellainen ihminen, joka tarvitsi enemmän kuria ja vähemmän vapaa-aikaa.

Hän. Naapurin ihana, viaton ja kiltti tyttö. Oli nähnyt ja kuullut liikaa sisarensa elämästä, unelmasta. Unelma, joka lopulta oli vain peliä. Peliä sille toiselle.

Hän oli likainen. Kuinka hyvä sisko hän olikaan? Avatessaan silmänsä kirvelevät kyyneleet tulvivat. Puna suttuna poskella.

Hän oli todistanut sen kaiken, eikä tehnyt mitään (vieläkään).

*

(100)
Hän ei ollut nähnyt siskoaan viikkoihin. Vai kuukausiin. Ei niitä voinut laskea, kun vain ahdisti. Rakas ja kultainen Polly. Hän itse halusi olla kuin isosiskonsa. Yhtä voimakas ja tietoinen itsestään, koska niinhän oli vain oikein.

Ennen kuin Polly oli värjännyt ja nirhannut hiuksensa, sisko oli leikkinyt ajatuksella Archiesta. Hänen Archiesta. Koska Betty-kulta, sinusta ei ole siihen kuitenkaan. Eikä varmaan olekaan, ei nyt ei koskaan. Mikä hänessä on pielessä.

Hän tutkaili kasvojensa muotoa (oikein sydämelliset) pyyhkien suttujäljen pois poskelta. Ehkä, jos hän tekisi pienen kauneusmerkin. Ehkä sitten. Kauneus on katoavaista, kultaseni. Niin hänen äitinsä oli sanonut, silittäen sileää poskea.

Hah. Hah.

*

(100)
Betty nousi kampauspöydän tuoliltaan huterin jaloin. Hänellä oli vähän heikko olo, nuoren tytön pää huusi POLLY! yhä uudestaan ja uudestaan. Aivan. Niin sen pitikin mennä. Hänen pitäisi kostaa kaikki vääryys Pollyn hyväksi, antaa valta sille puolelle hänestä, joka oli lähimpänä Pollya.

Musta peruukki loi kontrastin punasiin huuliin. Huulet vapisivat, kun Betty yritti siistiä vasenta nurkkaa. Hän pystyisi tähän. Miksi ei pystyisi.

Betty oli nyt uusi versio itsestään. Vähän parempi, vähän julmempi. Pollyn pahoinpitely sattui häneenkin. Bettyyn sattui nähdä viimeiset muistikuvat Pollysta. Kesämekossa, yrittäen päästä karkuun. Hoitajia, jotka olivat tulleet pelastamaan hänet pahuudelta.

Hän tekisi tämän sisarelleen. Koska Polly ansaitsi enemmän.

[Parris]

Ensinnä ihan massiiviset kiitokset siitä, että lähdit kirjoittamaan Riverdalesta - se on tainnut jäädä ehkä vähän piiloon Netflixin uumeniin, mutta aivan ihanaa, että olet sen löytänyt ja vielä suostuit yhden hullun ja pöhkön yllytyksiin ficcaamisesta! Uusien fandomien tuleminen Finiin on aina ihana asia, koska välillä HP ja originaalit nielaisevat aika suuren huomion pienemmiltä fandomeilta. Siitä siis erityisesti jo isotisot kiitokset! <3

Betty on kyllä jännä hahmo, koska kolmosjakson perusteella hänestä ei oikein saakaan otetta. On vain kauhea kasa teorioita eri suuntiin - sinun tässä esittämät asiat kuulostavat ihan järkeviltä. Vähän siinä omassa fanonissa Bettystä on myös juuri tuollaista syvää sisarusrakkautta, välittämistä, mikä tuntuu kauhean loogiselta tosiaan. Jotenkin sarjan alusta sai ekassa rapsussa esiintyvän tunnelman Bettystä: vähän sellainen sivustaseuraaja, joka näkee kaiken muttei ehkä uskalla oikein tehdä mitään. (Veronica sitten myöhemmin muutti tätä asiaa, sanoisin.) Toisaalta rapsussa nousee esiin myös sellainen puoli Bettystä, joka tuntuu ihan yhtä järjenmukaiselta: Bettyn ja Pollyn äiti on niin älyttömän tarkka täydellisen imagon säilyttämisessä, että Betty yrittääkin juuri säilyttää pintapuolisesti kaiken niin eheänä kuin mahdollista, ettei saa äitinsä raivoa niskaan. Mammakultahan ei sarjassa tähän mennessä ole ollut mikään kovin kiltti hahmo!

Tuo ajatus Archiehen liittyen tokassa rapsussa on aika kauhea! Betty parka, muutenkin hänellä on ollut vaikeuksia tunnustaa tunteitaan välillä hieman tahdittomalla punapäänaapurilleen, niin sitten vielä siskokin yrittäisi vokotella tätä aivan Bettyn nenän edestä? Jasonin vaikutus Pollyyn on ehdottomasti ollut suuri, joten on oikeasti kiinnostava nähdä, mihin Jasonin kuoleman olosuhteet lopulta johdattelevat. Tykkään otsikkoonkin poimitusta "rakas ja kultainen Polly" -ilmauksesta - sarjassahan ei oikeastaan ole (muistaakseni ainakaan, korjaa vaan jos menee väärin!) kerrottu paljoa Pollysta ennen Jasonia, joten olisi kiinnostava tietää, olikohan Polly Bettyn tavoin täydellinen tyttö. Ilmaus toimii siis hienon ironisena vääristymänä; ihanaa!

Viimeisessä raapaleessa ollaan sitten B&V:n (ihana kaksikko btw, yksi suosikkikaveruuksistani missään sarjassa hetkeen) kostoretken äärellä. Tykkään etenkin siitä, kuinka nostat esiin Bettyn mahdolliset mielenterveysongelmat. Mitäköhän hänellä mahtaa olla meneillään, kun kuitenkin niin radikaalista kävi lopulta Chuckin kimppuun? Suosikkikohtani tästä rapsusta - ja varmaan koko rykäyksestä - oli tuo "Betty oli nyt uusi versio itsestään. Vähän parempi, vähän julmempi."; eihän Betty kuitenkaan aiemmin ole ollut mitenkään erityisen julman oloinen, niin on jännä, kuinka paljon vaikutusta Jasonin kuolemalla ja Veronican saapumisella oli Riverdalen sisäiseen dynamiikkaan. Sama kappale nostaa esiin taas myös sen, kuinka tärkeä Polly oli Bettylle - ja kuinka paljon tietysti Pollyn menettäminen sattui. Eipä ihmekään, jos Betty meni asiasta vähän sekaisin!

Kiitokset näistä, oikein antoisia ja ajatuksia herättäviä. Ihanaa oikeasti, että viitsit kirjoittaa Riverdalesta - toivotaan, että sarjakin tarjoaa hyvää ficcausmateriaalia jatkossa. Kiitokset vielä, pus <3

[Arte]

Reipas Syksy kun jaksaa kirjoitella aina uusista fandomeista! ♥

Olipa kyllä kiva lukea tää pieni pätkä, etenkin siksi kun on itse katsonut nyt kaikki ilmestyneet jaksot ja yrittää sitten verrata tämän ficin tapahtumia ja fiiliksiä nykytilanteeseen, mitä sarjassa on paljastettu. Niin totta, että siinä kiristysuhkailu-playbook-kohtauksessa olisi kyllä niin ajatellut, että Pollyn hiukset olisivat olleet just tuollaiset polkat ja mustat! Ehkä vähän hassua, ettei niin oikeasti tapahtunut, koska miksi muuten Betty olisi esiintynyt niin kuiin esiintyi?

Uah, tässä tyttöjen äiti on yhtä kamala kuin oikeastikin. Karmiva hahmo - uskoo varmasti välittävänsä lapsistaan mutta se käytös on kyllä melkoista! Huh.

Kirjoita lisää näistä! (: Erityisesti sellainen Betty/Veronica voisi tehdä hyvää, eikös?

[Neiti Syksy]

Voi kiitos Bluji suuresti kommentistasi. <3 En osaa tähän enää mitään vastata kun olin ihan häkeltynyt, että jaksoit kommentoida (vaikka ei olisi ollut edes tarviiskaan!!). Tästä tekstistä on tosiaan jo aikaa ja moniin spekulointeihini voidaan pistää ruksi päälle! Kuitenkin jeejee voi että. <3 (huomaatko kuinka osaan vastata saamiini kommentteihini?? tykkäsin siis kovasti pus <3)

Ja sinä senkin Arte! Sydän nousi kurkkuun kun joku nosti näin vanhan tekstin. Tai no, vanhan ja vanhan, mutta nyt kun on uudet jaksot jo nähty niin tämä tuntuu todella kaukaiselta ja vanhalta. Oi voi, olet kyllä aika. <3 Nyt kun tätä miettii näin kaukaisesti katsottuna, niin jotenkin alkupään jaksot muutenkin tuntuvat enemmän irrallisilta ja jotenkin mystisimmiltä kuin nyt. Nooh.. Äh. En osaa sanoa mitään, ku haluaisin sinut kietoa halaukseen! <3 Sinäkin Brutukseni voisit kirjoittaa tästä.


Kiitoksia kommenteista vielä! <3

- Syksy

[Herkkuoone]

Muistan lukeneeni tämän jo aiemmin keväällä, mutta koska oon saamaton, en näköjään jättänyt minkäänlaista puumerkkiä – mutta jos nyt menis paremmin, kun nappasin tän Kommenttikampanjan merkeissä, kun Multifandom-haastetta siellä tarjottiin.

Ihan ekana haluun sanoa, että voi jee, mikä fandom! Hyvä sinä, kun korkkasit uuden fandomin ja hyvä Bluji Ronen, olet paras yllyttämään <3 Toisekseen, voi jee, mikä teksti! Siitä on vierähtänyt jo aika kauan, kun oon viimeksi tätä sarjaa katellu ja oon kattonu kaikkee muuta tässä välissä, niin yksityiskohdat ovat kyllä sekoittunu ja unohtunu lahjakkaasti. Siitä huolimatta oli jotenkin tosi helppoa päästä tähän sisälle ja onnistuit kyllä hyvin muistuttamaan, mistä tykkäsin tässä sarjassa.

Bettyn ja Pollyn suhde toisiinsa sekä oikeastaan koko perheen kemia&dynamiikka (niiden äiti… se hahmo on saanu mun niskavillat pystyyn ekasta jaksosta alkaen, iuh) on tosi jännittävä tutkailunkohde ja oot kyllä onnistuneesti sitä tässä tuonut esiin. Ja vielä tosi sarjauskollisesti! Nää tapahtumat on helppo nähdä luontaisena ja loogisena osana/jatkumona sarjalle ja tässä on kyllä tosi paljon munkin Betty-fanonille olennaisia osasia.

Tykkäsin myös kovin siitä, miten olit rakentanu tän! Tykkäsin kovasti siitä, että olit käyttäny kursivointia perinteisen dialogin sijaan, sulkuja, vaillinaisia lauseita ja kaikkea muuta kivaa (Hänen Archiesta. & Hah. Hah. <33)! Toi kolmas pätkä on ehkä kokonaisuudessaan mun suosikki, sillä se jotenki pysäytti. Jätti ajattelemaan.
 
Kiitos tästä, ehkä mun pitää alkaa maratoonaamaan tätä(kin) sarjaa uudelleen Oot ihana, lisää tätä, kiitos <3
- Herkku.