Otsikko: Kipeänä
Kirjoittaja: Ara
Beta: Mustekehrääjä
Fandom: Supernatural
Ikäraja: K11
Tyylilaji: draama, applepie-life, AU
Henkilöt: Dean/Castiel, Balhtazar/Garth, Sam, Gabriel
Varoitukset: todella lievää väkivaltaa
Disclaimer: En omista hahmoja, leikin vain niillä.
A/N: Supernatural hahmoja arkielämässä – ei ole demonimetsästäjiä sen enempää kuin enkeleitäkään. Sam on noin 9-vuotias ja Dean on Castielin ja Garthin kanssa noin 18-vuotiaita. Balthazar on noin 20-vuotias.
*****
Dean heräsi yskintään ja kääntyi ovelle nähden Samin yskimässä suoraan ilmaan näyttäen surkealta.
"Oletko kunnossa?" Dean kysyi toiselta ja kapusi ylös sängystä tietäen jo vastauksen. Hän käveli Samin luokse ja kokeili tämän otsaa. Sam ei kyennyt sanomaan mitään yskiessään.
"Voi ei", Dean huokaisi toisen pudistaessa päätään hänen kysymykseensä.
"Tule. Viedään sinut sänkyyn", Dean sanoi huokaisten ja nosti pikkuveljensä syliinsä.
"Mutta ei nukuta", Sam sai sanottua, kun yskintä lakkasi.
"Tiedän. Mennään nyt vain", Dean hymähti toiselle ja vei toisen omaan huoneeseensa. Hän sulki makuuhuoneen oven, ettei Castiel heräisi. Olohuoneesta kuului tassutusta, joka seurasi Deania Samin huoneeseen.
Dean laski Samin sängylleen ja vilkaisi Pokémon-kelloa huomaten, että kello oli tuskin kuuttakaan. Hän kääntyi katsomaan, kun heidän koiransa hyppäsi Samin sängylle tuon jalkapäätyyn.
"Pistän sinulle elokuvan pyörimään, niin saadaan mitattua kuumeesi. Gabriel pitää sinulle myös seuraa, nähtävästi", Dean lupasi toiselle hymähtäen australianpaimenkoiralle, joka höristi korviaan kuullessaan nimensä.
"Viidakkokirja!" Sam huudahti heti hymyillen ja yskäisi. Dean hyssytteli Samin hiljaiseksi sanoen, että Castiel nukkui yhä, ja antoi kätensä käydä Samin hiuksissa ennen kuin pisti elokuvan pyörimään Samin huoneen televisiosta, johon tosin digiboxia ei ollut yhdistetty. Digiboxi pidettiin olohuoneessa kaikkien käytössä. Saatuaan elokuvan pyörimään Dean meni hakemaan kuumemittarin ja asettui Samin viereen makaamaan antaen toisen nojata hänen mahaansa, kun kuumemittari oli Samin kainalossa.
Dean huomasi itse olevan aivan liian väsynyt pysyäkseen hereillä kauaa, vaikka Samin pienet yskäisyt eivät olisi halunneet Deanin nukahtavan. Viiden minuutin päästä, kun hänen muistutus piippasi, hän hätkähti hereille nuokkumisesta.
"Okei, katsotaan lämpösi", Dean totesi huokaisten Samille ja otti varovasti toisen kainalosta kuumemittarin. Sam oli liian kiinnostunut elokuvasta, että olisi jaksanut välittää siitä, vaikka yskähti taas. Dean vilkaisi kuumemittaria ja huokaisi raskaasti, 38,6 astetta.
"Okei, pysyt tämän päivän kotona", Dean huokaisi.
"Jee!" Sam hymyili, yskähti ja rapsutti Gabrielia korvan juuresta. "Olen täällä Gabrielin kanssa katsomassa televisiota."
"Juuri niin. Castiel saa katsoa perääsi. Minun pitää mennä jossain vaiheessa töihin", Dean huokaisi.
"Kyllä Gabrielkin katsoo", Sam hymyili ja silitti koiraa, joka nuolaisi Samin kättä.
"Niin katsoo", Dean hymyili takaisin pojalle ja rapsutti hieman Gabrielin korvan takaa. Hän huokaisi väsyneenä ja vilkaisi kelloa. Hän voisi nukkua vielä tunnin ennen kuin pitäisi herätä. Dean luotti siihen, että Castiel heräisi herätyskelloon heidän huoneessaan ja tulisi herättämään hänet, joten hän antoi itsensä vajota takaisin uneen välittämättä Samin silloin tällöin tulevista yskähdyksistä.
Castiel heräsi herätyskellon ääneen ja painoi sen pois, kun ei kuullut Deanin tekevän sitä, tajuten samalla, olevansa yksin sängyssä.
"Dean?" Castiel kutsui toista ja nousi sängystä pelkissä boksereissaan. Hän lähti makuuhuoneesta muuhun asuntoon kuullen Samin huoneesta elokuvan ääniä ja yskintää.
"Sammy?" Castiel kutsui toista ja lähti kävelemään kohti huonetta. Saavuttuaan huoneen ovelle hän hymähti nähdessään Deanin nukkuvan Samin sängyssä.
”Huomenta, Sammy”, Castiel hymähti hieman pojalle, joka katsoi elokuvaa, joka oli aika pian loppumassa.
”Huomenta, Cas!” Sam hymyili ja yskähti.
”Miten Dean on tänne päätynyt?” Castiel kysyi tullen sängyn luokse pian.
”Se tuli ottaa kuumetta multa”, Sam vastasi hymyillen. Castiel räpäytti silmiään. ”Oletko kipeä?”
”Ainakin Dean sanoi, että olen kotona tänään. Ja jotain susta”, Sammy sanoi yskähtäen. Castiel nyökkäsi toiselle ja meni toiselle puolelle sänkyä ravistaen hieman Deania.
”Dean, herätys”, Castiel herätteli toista ja antoi sormiensa mennä toisen hiuksien läpi ja hyväillä toisen hiuksia samalla.
”Mmh... Cas?” Dean kutsui toista heräillessään.
”Sinun pitää lähteä puolen tunnin kuluttua töihin”, Castiel hymähti hieman ja suukotti Deania tuon huulille saaden toisen vastaamaan siihen.
”Voit varmaan jäädä Sammyn seuraksi täksi päiväksi?” Dean kuiskasi.
”Totta kai voin”, Castiel lupasi toiselle.
Sam katseli elokuvia koko päivän. Viidakkokirja oli loppunut, kun Dean oli lähtenyt töihin, ja Sam pisti seuraavan elokuvan, 101 dalmatialaista, pyörimään. Sen jälkeen hän oli hetken tylsistynyt ennen kuin nappasi kännykkänsä esiin. Hän oli myös juonut kuumaa mehua ja kaakaota välillä, että yskä oli helpottunut aika paljon aamusta.
Mulla on tylsää, isoveli.
Kesti melkein viisitoista minuuttia ennen kuin Dean vastasi.
Katso elokuvaa?
Katsoin juuri. Haluan tehdä jotain hauskaa.
Castiel on siellä seuranasi. Kysy häneltä?
Hän on tylsä.
Sinun täytyy nyt vain kestää siellä hänen kanssaan. Olen töissä.
Olet tylsä.
Olen töissä, että saan pidettyä meillä katon pään päällä ja ruokaa.
Sam heitti kännykkänsä sängylleen ja meni olohuoneeseen, jossa Castiel oli lukemassa kirjaa. Poika juoksi sohvalle ja hyppäsi siihen.
”Cas! Mulla on tylsää!” Sam huudahti.
”Elokuva loppui vai? Etkö jaksa taas uutta?” Castiel hymähti.
”En tällä kertaa. Mulla on nälkä”, Sam valitti.
”Okei, sitten. Mennään tekemään ruokaa sinulle”, Castiel hymyili ja nousi laittaen kirjansa sivuun. ”Mitä haluat syödä?”
”Pizzaa!” Sam huusi innoissaan. Castiel nyrpisti nenäänsä muistellen, ettei heillä ollut sitä, eikä hän ollut innokas menemään ulos kauppaan. Dean oli aina käynyt kaupassa. Pizzaa ei löytynyt.
”Olisiko jotain muuta? Voin pyytää Deania tuomaan illaksi pizzaa, jos käy?” Castiel kysyi. Sam näytti surkealta hetken aikaa, kun oli tullut toisen perässä keittiöön. Castiel oli melkein murtua käymään kaupassa, kun Sam suostui iltapizzaan.
”Okei, kävisikö pasta? Ketsupilla?” Castiel ehdotti tietäen, että tarvikkeet olivat kotona.
”Joo!” Sam huusi innoissaan ja juoksi halaamaan Castielin jalkoja. ”Olet ihana.”
Castiel vain hymyili ja alkoi laittaa ruokaa heille. Odotellessaan sen valmistumista Castiel tekstasi Deanille pizzasta ja veljelleen Balthazarille, jos toinen voisi viedä Gabrielin päiväkävelylle. Hän veisi itse muttei uskaltanut jättää Samia yksin kotiin, ja Gabriel tarvitsisi kunnon kävelyreissun.
Syötyään ruokansa Sam hyvästeli Gabrielin ulos. Balthazar oli päässyt tulemaan yhdessä poikaystävänsä Garthin kanssa viemään Gabrielin ulos. Gabrielin ollessa ulkona Castiel joutui uhraamaan itsensä pojan seuraksi pelaamaan Harry Potter -lautapeliä. Peli oli juuri loppunut ja oli kestänyt melkein tunnin, kun ovikello soi. Castiel meni avaamaan oven ja sai Gabrielin juuri kiinni ennen kuin tuo ryntäisi sisään. Castiel päästi Gabrielin sisään puhdistettuaan pyyhkeeseen koiran tassut, jotka olivat olleet mutaiset.
"Kiitos, isoveli", Castiel kiitti hymyillen tuolta.
"Joo, älä soita vähään aikaan samoilla asioilla", Balthazar huokaisi saaden pikkuveljensä kääntymään katsomaan häneen kysyvästi.
"Hän kaatoi Garthin järveen", Balthazar huokaisi. "Ei siinä, hän on ihan innoissaan kokemuksestaan, mutta odottaa autossa, että päästään kotiin lämmittelemään."
"Voi ei. Anteeksi", Castiel pyyteli anteeksi.
"Kyllä tuo tuosta", Balthazar naurahti ja hymyili Samille, joka oli ilmestynyt Castielin taakse Gabrielin kanssa.
"Paha koira", Balthazar totesi osoittaen koiraa ja hymähti. "Parane pian, Sammy."
"Kiitos, Balthy", Sam hymyili ja halasi Gabrielia ja katsoi Balthazarin menoa Castielin toivottaessa veljensä perään, että kaksikko pysyisi terveenä myös.
Castiel kääntyi huokaisten Samin ja Gabrielin puoleen. ”Okei, pesulle sitten. Gabriel on liian likainen, että saisi hypätä sängyn tai sohvan päälle.”
Sam hymyili ja meni auttamaan Castielia Gabrielin pesemisessä, vaikkei hän juurikaan auttanut. Lähinnä oli vieressä, kun Castiel pesi Gabrielin kauttaaltaan. Lopulta Castiel sai Gabrielin pestyä ja päästi tuon Samin seuraksi sänkyyn katomaan taas yhtä elokuvaa, Viisi legendaa.
Castiel tuli noin parin ja puolen tunnin päästä vilkaisemaan Samia, joka oli nukahtanut sänkyynsä saatuaan toisen elokuvan pyörimään. Castiel ei osannut käyttää dvd-laitetta, joten antoi elokuvan pyöriä, paitsi sai laitettua ääntä hiljaisemmalle. Hän huokaisi hymähtäen ja antoi sormiensa hyväillä hieman Samin hiuksia. Gabriel, joka nukkui pää Samin mahan päällä, heräsi ja kohotti päänsä katsoen Castielia.
”Pidä hänestä huolta”, Castiel kuiskasi. Gabriel päästi pienen haukahduksen, joka tuskin kuului, ennen kuin laski päänsä takaisin Samin syliin. Haukahdus oli kuin varmistus, että todellakin pitäisi huolta ystävästään. Castiel veti verhot takaisin ikkunoiden eteen ennen kuin lähti huoneesta antaen Samin nukkua rauhassa.
Muutaman tunnin kuluttua, Samin edelleen nukkuessa, Castielin kännykkä pärähti soimaan. Castiel kiirehti vastaamaan pian puheluun nopeasti, ettei herättäisi Samia. Hän kuuli kumminkin Gabrielin tassuttelevan olohuoneeseen hypättyään alas.
”Hei, rakas”, Castiel kuuli Deanin äänen puhelimessa ja hymyili. ”Hei. Miten työpäivä meni?”
”Hyvin. Miten siellä?” Dean kysyi.
”Sam nukkuu. Balthy ja Garth tulivat viemään päivällä Gabrielin ulos”, Castiel kertoi.
”Aa, hyvä. Vien sen iltalenkille, kun tulen kotiin, mutta käyn nyt kaupassa. Katsotko, mitä kaikkea sieltä puuttuu?” Dean kysyi toiselta.
”Mmh... maito on aika lopussa, Sam joi paljon kaakaota. Leipääkään ei ole paljoa”, Castiel osasi sanoa suoraan muistillaan ja meni keittiöön vilkaisten jääkaappiin. ”Sun olut on lopussa.” Castiel luetteli vielä muutaman ruokatuotteen, mitä he tarvitsisivat. ”Niin, ja keksit ovat myös ihan lopussa. Sam ei tule pitämään, kun tajuaa, että on syönyt kaikki.”
”Okei, kiitos”, Dean sanoi puhelimen toisesta päästä. ”Taidan kadota kauppaan nyt. Tulen tunnin sisällä sinne. Herätätkö Samin? Sillä on varmaan kova nälkä, niin anna jotain pientä välipalaa, ei paljoa.”
Castiel nyökkäsi ensin ennen kuin muisti, ettei Dean nähnyt häntä. ”Joo, annan.”
”Kiitos. Nähdään pian”, Dean sanoi ennen kuin nousi autosta ja sulki puhelun mennen kauppaan.
Kun Dean tuli kotiin, hän kuuli Samin olleen hankalana, kun ei saanut keksejä välipalaksi. Huokaisten Dean veti ulko-oven kiinni perässään.
”KEKSIÄ!” Sam huusi venyttäen viimeistä vokaalia ja juoksi eteiseen rynnäten väsyneen Deanin luokse halaten tuon jalkaa ja yskähti.
”Rauhoitu, pikkuveli”, Dean huokaisi ja ojensi vastaan tulleelle Castielille kauppakassin. ”Pistä pizzat vuorotellen uuniin ja anna hänelle pari keksiä, kun on rauhoittunut ja juonut kupillisen kuumaa mehua.”
”Varmasti”, Castiel lupasi. Dean kutsui Gabrielin luokseen ja laittoi koiralle kaulapannan, joka oli aina kiinni hihnassa. Dean avasi ulko-oven ja katosi ulos Gabrielin kanssa. Hänestä tuntui, että Sam oli tartuttanut hänet jo aamulla, koska hänellä ei ollut mitenkään hyvä olo koko päivänä. Töissäkin oli ollut hieman huono olo.
Dean ei kävellyt kovin pitkää lenkkiä vaan lähinnä koiratarhalle, jossa antoi Gabrielin leikkiä Charlien kanssa, joka oli Jon, Deanin pikkuserkun, koira.
Dean saapui takaisin kotiin, kun toinen pizza otettiin uunista ja ensimmäinen oli jo syöty yhtä neljännestä lukuun ottamatta. Gabriel juoksi ruokakuppinsa luokse, joka oli täyttynyt koiran ollessa ulkona.
"Oletko kunnossa?" Castiel kysyi Deanin ottaessa viimeisen palan ensimmäisestä pizzasta istuutuen pyöreän pöydän ääreen. "Et näytä kovin hyvinvoivalta."
"Sammy taisi tartuttaa minut", Dean huokaisi saaden Sammylta naurahduksen.
"Ei ole hauskaa", Dean äännähti.
”Hyvällä tuurilla se on vain ohimenevä huono olo”, Castiel lohdutti Deania.
”Toivottavasti”, Dean hymyili Castielille.
Ruuan jälkeen kolmikko meni television ääreen katsomaan elokuvaa, joka sopi kaikille, Leijonakuningasta. Dean huomasi nojautuvansa Castieliin kunnolla ollen oikeasti väsynyt ja huonovointinen. Sitä mukaa, kun hän painautui rentona Castielia vasten, toisen sormet alkoivat näperrellä hänen hiuksiaan rauhoittavasti.
”Nuku vain, jos siltä tuntuu”, Castiel hymyili Deanille ja suukotti toisen hiuksia.
”Mmh...” Dean äännähti väsyneenä ja antoi lopulta väsymykselle vallan, niin että nukahti Castielia vasten. Elokuvan jälkeen kello oli sen verran, että Castiel antoi Deanin nukkua, vaikka Gabriel halusi vielä ulos. Sammy oli nukahtanut toiselle puolelle sohvaa nojaten Deanin jalkoihin, joten Castiel uskalsi jättää veljekset nukkumaan ja meni vähin äänin eteiseen, jonne kohta Gabriel tassutteli. Castiel mahdollisimman hiljaa varmisti, että kaikki oli mukana ja laittoi Gabrielin hihnaan ennen kuin meni ulos ja sulki oven takanaan.
Sam hätkähti hereille, kun ovi kävi ja kuului tassutusta, joka oli suuntamassa keittiöön. Pettyneen näköisenä Gabriel katsoi Castielia, kun toinen tuli keittiöön perässä antamaan Gabrielille palan koiransuklaata pyydettyään tuota tekemään pari temppua. Saatuaan herkkunsa Gabriel tassutteli sitten Samin luokse kerjäämään huomiota. Saatuaan ruuan hautumaan Castiel meni olohuoneen puolelle suukottamaan Deania otsaan herätellen tuon vähitellen.
”Et saa kohta yöllä unta, kulta”, Castiel hymähti.
”Mmh”, Dean mumisi.
”Mikä olo?” Castiel kysyi antaen sormiensa vaellella Deanin hiuksissa.
”Parempi”, Dean hymyili ja nousi istumaan.
”Taitaa olla stressin aiheuttamaa huonoa oloa vain. Sinun täytyy vain levätä”, Castiel hymähti Deanille. Dean hymyili ja haukotteli. ”Pitäisikö Gabriel viedä vielä ulos?”
”Vein sen jo. Älä huoli siitä. Otat ihan rauhallisesti ja menet aikaisin nukkumaan, niin jaksat mennä huomenna töihin”, Castiel käski.
”Annatko sinä minulle käskyjä?” Dean virnuili edelleen väsyneenä.
”Mitä, jos annankin?” Castiel virnisti ja suukotti Deania otsalle. Dean huokaisi helpotuksesta, kun saattoi olla rauhassa hetken ja nojasi taas Castieliin, joka oli istahtanut hänen viereensä.
”Olet suloinen, kun käsket minua”, Dean mumisi.
”Pitäisikö minun tehdä sitä useammin?” Castiel virnisti laskeutuen istumaan Deanin viereen toisen noustessa istumaan, mutta nojasi päänsä toisen olkaan.
”Välillä – et aina. Et todellakaan aina”, Dean naurahti.
Gabriel tassutteli syömään keittiöön, ja Dean käski Samia mittaamaan kuumeensa. Sam haki kuumemittarin ja tuli Deanin toiselle puolelle pistäen päänsä veljensä syliin pitäen kuumemittaria kainalossaan. Dean silitteli Samin hiuksia hajamielisesti katsellen välillä kelloa. Viiden minuutin päästä Dean totesi, että Samin lämpö oli laskemassa, mutta veljen pitäisi jäädä koulusta kyllä seuraavaksikin päiväksi kotiin.
”Uusi elokuva?” Sam ehdotti aika innokkaasti ja yskähti. Dean naurahti ja pörrötti veljensä hiuksia.
”Kuumaa mehua ainakin”, Dean sanoi ja vilkaisi kelloa. ”Lyhyestä päästä sitten, ja sen jälkeen nukkumaan, okei?”
Sam nyrpisti nenäänsä ennen kuin myöntyi. ”Okei... Kaksin karkuteillä tällä kertaa.”
Sam oli kadonnut katsomaan elokuvaa Gabrielin kanssa omaan huoneeseensa juotuaan kuumaa mehua. Dean oli antanut veljelleen pari keksiä iltapalan jälkiruuaksi. Sam oli pessyt hampaansakin jo valmiiksi, joten oli valmis nukkumaan heti elokuvan jälkeen.
Dean joi teetä olohuoneessa nojaten Castieliin heidän katsoessaan illan uutisia. Dean tunsi Castielin sormet hiuksissaan rauhoittavina, vaikka samalla halusi painautua toista vasten kiihkeämmin muttei viitsinyt jo ihan sen takia, että hänellä oli hieman huono olo.
Uutisten loputtua Castiel huomasi Deanin nuokkuvan häntä vastaan.
”Hei, Dean”, Castiel herätteli toista hymyillen toisen räpytellessä silmiään.
”Sinun pitäisi mennä nukkumaan oikeasti”, Castiel sanoi.
”Mmh...” Dean äännähti. ”Joo. Mutta ensin Sammyn.”
”Anna minun hoitaa hänen nukkumaan meno. Kyllä minä sen osaan”, Castiel vakuutti ja suukotti Deania otsaan. Dean hymähti ja sulki hetkeksi silmänsä. ”Okei.”
Dean raahautui makuuhuoneeseensa ja lysähti sängylleen vedettyään housunsa ja päällispaidat pois päältään. T-paidan hän jätti päälleen. Lähes heti lysähdettyään sängylleen hän nukahti.
Castiel vei Deanin teekupin asianpesukoneeseen ja siivosi hieman paikkoja ennen kuin meni Sammyn huoneeseen huomaten toisen nukahtaneen sänkyynsä kesken elokuvan. Castiel huokaisi ja sulki television napista, jonka Sam oli näyttänyt aikaisemmin hänelle päivällä. Gabriel kohotti päätään katsoen Castielia.
”Ihan rauhassa, poika”, Castiel hymähti ja taputti Gabrielia päähän ennen kuin veti peiton paremmin Samin päälle.
Deanin ja hänen makuuhuoneessa Castiel hymähti ja veti peiton Deanin päälle laittaen herätyskellon soimaan aamulla ennen kuin meni nukkumaan toisen viereen.
Dean heräsi seuraavana aamuna herätyskelloon tuntien olonsa paljon paremmaksi kuin edellispäivänä. Hän huokaisi ja nousi ylös kuullen pian tassutusta olohuoneen läpi eteiseen. Pian Dean tuli makuuhuoneesta pukeuduttuaan ja huomasi Gabrielin eteisessä hihna suussaan. Huomatessaan Deanin hän tiputti hihnan maahan ja nuolaisi kuonoaan nopeasti. Dean hymähti ja laskeutui laittamaan pannan Gabrielin kaulaan. Hän varmisti puhelimen ja avaimien olevan mukana ennen kuin meni aamulenkille Gabrielin kanssa.
Kun hän tuli takaisin, Castiel oli laittanut Gabrielille ruuan odottamaan toista.
”Ei sinun olisi tarvinnut herätä vielä”, Dean sanoi ja tuli suukottamaan Castielia huulille.
”En saanut unta herättyäni”, Castiel vastasi. ”Parempi olo?”
”Paljon parempi”, Dean vakuutti. ”Herätä Sam tunnin päästä. Yritän tulla tänään aikaisemmin kotiin”, Dean sanoi.
”Hyvä”, Castiel hymyili ja suukotti Deania. Toinen ehti vastata pikaiseen suukkoon ja ennen kuin meni keittämään teetä aamiaiseksi.
Aamiaisen jälkeen Dean suunnisti töihin autokorjaamolle. Castielin sijaistyöt kouluissa ja muut pienet työt, kuten tuon viikonlopputyöt baareissa antoivat heille Deanin töiden lisäksi tulot, joilla pitää talous kasassa.
”Hei, Benny”, Dean tervehti työtoveriaan tultuaan työpaikalleen. ”Onko paljon työtä tänään?”
”Yllättävän paljon. Jos teemme jatkuvasti työtä laiskottelematta ja yhteistyöllä, olemme valmiit ehkä kuuden aikoihin.”
”Eli tilaamme pizzat sitten”, Dean huokaisi ja kävi vaihtamassa vaatteensa nopeasti, että he pääsisivät töiden kimppuun. Työ sujui rutiinilla ja ei kestänyt kauaa, kun he alkoivat miettiä kellonaikaa, kun alkoi olla jo nälkä. Lounasaika oli jo mennyt, mutta he tilasivat saman tien pizzat, jotka tulivat puolen tunnin sisällä. Odotellessa työt sujuivatkin, vaikka vatsat kurnivatkin vähän. Pizzojen tultua ne syötiin samalla kun miehet hoitivat työnsä. Keskustelua ei ollut, kuten yleisinä päivinä, vaan kummatkin pysyivät hiljaa työskennellessään ja kuuntelivat radiota.
Kun työt oli tehty, kello oli vähän päälle puoli kuusi. Dean huokaisi ja pyyhki hikeä otsaltaan. Hän halusi suihkuun päästyään kotiin.
”No, nähdään huomenna”, Benny ilmoitti ja meni moottoripyörälleen heidän vaihdettua työhaalarit pois päältään. Dean nyökkäsi, meni Impalalle ja katsoi kännykkänsä tekstiviestit. Ainakin kaksikymmentä tekstiviestiä Samilta valittaen tylsyyttä ja keksien loppumista ja Castielin olevan tylsä. Ne olivat kumminkin loppuneet jo joskus kolmen aikaan. Castiel oli tekstannut hänelle pari kertaa ja yrittänyt myös soittaa kerran. Dean rypisti kulmiaan huolestuneena. Jotain oli tapahtunut. Dean huokaisi, koska ei olisi kestänyt yhtään stressiä. Hän käynnisti auton ja alkoi ajaa kotia kohti soittaen saman tien Castielille, joka vastasi melkein heti.
”Hei, Dean, miten työpäivä sujui?” Castiel kysyi.
”Raskas. Mitä on tapahtunut? Samin viimeisimmästä viestistä on yli kaksi ja puoli tuntia aikaa”, Dean sanoi huolissaan.
”Umh... Minun oli otettava häneltä puhelin. En halunnut, että häiriintyisit”, Castiel huokaisi.
”Hän nukkuu nyt, Cassie”, Dean kuuli taustalta tutun äänen.
”Balthazar on auttamassa sinua?” Dean kysyi, eikä saanut vastausta. ”Cas?”
”Mh, joo”, Castiel vastasi. ”Sam oli liian vaikea.”
”Äh, anna se tänne”, Dean kuuli Balthazarin äänen ennen kuin kuuli tuon äänen puhelimeensa. ”Hei, Dean. Älä huoli, kaikki on kontrollissa täällä”, Balthazar ilmoitti vakuuttavasti.
”Mitä siellä on tapahtunut?” Dean kysyi epäillen, että jotain muutakin oli tapahtunut.
”Ei mitään erityistä. Kaikki on kunnossa”, Balthazar yritti.
”Balthazar, kerro minulle”, Dean käski. Toinen huokaisi.
”Sam purki Gabrieliin tylsyyttään. Minulla kesti saada Gabriel teidän sängyn alta, mutta sain hänet lenkille kyllä. Garth on yrittänyt parhaansa ollen Samille seurana, kun veljesi ei halunnut katsoa elokuvia”, Balthazar ilmoitti. ”Gabriel pysyy nyt kaukana Samista, eikä suostu mennä Samin lähelle, mutta eiköhän se anna jossain vaiheessa anteeksi, vaikka hänen tassunsa on venähtänyt. Castiel hoiti tassun jo, joten ei siitä tarvitse liikaa huolehtia.”
Dean olisi hieraissut kasvojaan, jos ei olisi ajanut kotiin päin, mutta sulki hetkeksi silmänsä stressistä.
”Dean, et nyt stressaa. Pysyn täällä illan Garthin kanssa. Kävin täyttämässä lisää varastojanne. Olit unohtanut eilen ostaa Gabrielille lisää ruokaa”, Balthazar sanoi.
”Balthazar, ei sinun olisi tarvinnut”, Dean sanoi katsoen tielle, mutta kirosi samaan aikaan tajuten, että Balthazar oli oikeassa. Hän oli unohtanut koiranruuan oston eilen.
”Ei, mutta haluan. Teillä on liikaa stressiä ja työtä”, Balthazar huomautti. ”Ja Sammy tarvitsee enemmän seuraa, joka on hänen tasoistaan.”
Dean huokaisi. ”Ja olet seuraavana ehdottamassa, että muutatte meille.”
”Luit ajatukseni”, Balthazar sanoi, ja Dean kuuli virnistyksen toisen sanoen jälkeen.
”Balthazar – ei mitenkään henkilökohtaisesti, mutta ei teidän tarvitse”, Dean sanoi.
”Teillä on yksi ylimääräinen huone, joten pienellä virittelyllä tämä sopii meille kaikille aina”, Balthazar huomautti toiselle. ”Mutta puhutaan siitä, kun pääset tänne. Pistän ruuan tulemaan sitten jossain vaiheessa.”
Dean huokaisi ja hyvästeltyään toisen hän keskittyi ajamiseen.
Hänellä ei kestänyt kauaa enää kotiin, jonka pihalle kaarsi autonsa. Dean pääsi pian sisälle ja sai taas vastaan Samin, joka halasi hänen jalkaansa lähinnä. ”Castiel on idiootti.”
Dean huokaisi ja näytti väsyneeltä. Castiel oli ilmaantunut keittiön ovelle katsoen poikaystäväänsä.
”Sammy, yrittäisit oikeasti olla täällä Castielin kanssa”, Dean huokaisi ottaen toisen syliinsä.
”Mutta -” Sam yritti.
”En kuuntele tänään mitään valituksia. Olet aiheuttanut tarpeeksi stressiä minulle”, Dean huokaisi ja vilkaisi Samia, jonka silmät kostuivat hieman. Dean huokaisi hiljaa ja suukotti Samia otsalle ennen kuin potkaisi kengät jaloistaan mennen olohuoneeseen sohvalle. Castiel oli seuraamassa, mutta Balthazar tuli hänen viereensä ja painoi kätensä Castielin rinnalle.
”Anna heidän olla hetki kahdestaan”, Balthazar kehotti. Castiel kohtasi isoveljensä silmät ja nyökkäsi. Balthazar ojensi olut pullon Castielille virnistäen.
”Tule. Mennään houkuttelemaan Gabriel sänkynne alta”, Balthazar kehotti. Castiel hymähti ja otti huikan jo avatusta olutpullosta.
”Kiitos, veli”, Castiel mutisi. Balthazar vain hymyili ja meni veljensä ja tuon poikaystävän makuuhuoneeseen makkara kädessään. Veljekset istuivat pitkän tovin parisängyn vieressä yrittäen maanitella australianpaimenkoiraa sängyn alta pois, ennen kuin Sam juoksi huoneeseen Dean perässään.
”Missä Garth on?” Dean kysyi Gabrielin pysyessä sängyn alla Samin tulon jälkeen sinnikkäämmin.
”Pihalla”, Balthazar vastasi heti.
”Menkää Sammyn kanssa sinne, jos viitsitte?” Dean pyysi. Balthazar nyökkäsi ja nappasi Samin syliinsä tuon parahtaessa haluten Gabrielin luokseen.
”Dean -” Castiel aloitti.
”Tämän jälkeen”, Dean lupasi toiselle ja suukotti toista pikaisesti. Castiel huokaisi ja meni veljensä perässä huoneesta pihalle.
Noin vartin kuluttua he kuulivat Deanin kutsuvan heitä sisältä. Nelikko palasi sisään huomaten Deanin olohuoneessa Gabrielia rapsuttaen. Australianpaimenkoira painautui Deania vasten huomatessaan muiden tulon.
”Gabe, rauhassa”, Dean käski. ”Sammy, tule rauhallisesti tänne. Älä pelkää.”
Sam otti varovaisen askeleen tällä kertaa Gabrielia kohti. Dean piti koiraa kaulapannasta, vaikka Gabriel istui paikoillaan ja tarkkaili Samia varovaisesti.
”Sam, se on vain Gabriel. Gabe ei halua sinulle pahaa. Tiedät sen”, Dean sanoi ja silitti rauhoittavasti Gabrielia, kun Sam lähestyi heitä jo päättäväisemmin. Gabriel murahti hieman, mutta rauhoittui Deanin hyssytyksestä ja nuuhkaisi Samia, joka ojensi kätensä toiselle nuuhkittavaksi Deanin käskystä.
Dean nappasi taskustaan pari namia, jotka ojensi Samille joutuen kiertää korkealta Gabrielin nostaessa päänsä seuraten namujen hajua. Sam vaihtoi toisen namun kättä ja antoi toisen koiralle, kun vei kätensä selkänsä taakse hymyillen jo. Gabriel nuuhki hetken aikaa Samia ennen kuin jäi nuuhkimaan vain toista puolta Samin naurahtaessa. Poika toi kätensä Gabrielin lähelle tuon napatessa namin Samin kädestä.
”Hyvä, poika”, Dean hymyili Gabrielille ja taputti tuota hieman. Vaikka hän ei ollut ennen pitänyt koirista, Gabriel oli valinnut heidät, ja Sam Gabrielin. Dean oli oppinut pitämään koirasta, ja heidän välille oli muodostunut luottamuksellinen side. Dean oli kouluttanut Gabrielin hyvin, ja omistajalleen uskollinen koira tiesi, ettei tämä satuttanut häntä. Gabrielin ollessa vielä nuorempi Sam oli saattanut innostua leikkimään vähän innokkaampiakin leikkejä, jolloin Gabriel tuli kipin kapin Deanin luokse turvaan.
Gabriel nuoli Samin käden puhtaaksi murusista ja työntyi Samia vasten kellahtaen toisen syliin pakottaen Samin istumaan lattialle. Sam nauroi ja rapsutti Gabrielia.
Dean hymyili Samin ja Gabrielin leikille väsyneenä tuntien pientä huimausta.
”Dean, oletko kunnossa?” Castiel kysyi huomaten toisen olevan väsynyt.
”Joo, olen”, Dean yritti vakuuttaa Castielia ja nousi seisomaan. Hän oli istunut Gabrielin vieressä koko ajan eikä mitenkään hyvässä asennossa. Dean horjahti hieman ottaessaan askeleen, ja Castiel nappasi toisen kiinni.
”Oletko nyt ihan varma?” Castiel hymähti, vaikka äänestä kuului huolestuneisuus.
”Mmh...” Dean äännähti tuntiessaan päänsä pyörivän. Hetken päästä hänen päässään pimeni. Balthazar kiirehti auttamaan Castielia Deanin kanssa, ettei toinen lyyhistyisi maahan. Castiel kokeili Deanin otsaa ja vilkaisi hieman helpottuneena Balthazariin.
”Tule, kannetaan hänet sänkyyn”, Balthazar huokaisi ja otti Deanin toisen käden niskansa toiselle puolelle Castielin tehdessä samoin peilikuvana. Sam katsoi säikähtäneenä, kun veljekset veivät hänen isoveljensä sänkyyn.
Castiel, lääkärin koulutuksen saaneena, käski Garthin ja Balthazarin hakea pari asiaa hänelle.
”Onko hän kunnossa?” Sam kysyi huolissaan.
”Hän on vain stressaantunut”, Castiel huokaisi, vaikka katsoi poikaystäväänsä huolissaan.
"Koska käyttäydyin huonosti", Sam sanoi surullisen näköisenä ja istuutui sängyn päätyyn katsoen veljeään.
"Ei se pelkästään sen takia ollut", Castiel sanoi kokeillen Deanin otsaa uudestaan ollen iloinen, ettei kuumetta ollut nousemassa. Balthazar tuli pian vesilasin ja piirakan kanssa Castielin luokse laskien ne yöpöydälle. Castiel vilkaisi isoveljeään, joka hymähti hieman takaisin ja pörrötti pikkuveljensä hiuksia ennen kuin nappasi Sammyn mukaansa.
Noin tunnin kuluttua Castiel huomasi Deanin heräilevän.
”Dean...” Castiel kutsui toista. Toinen äännähti epämääräisesti sängyllä ja kohotti päätänsä jonkin verran.
”Päähän sattuu”, Dean valitti.
”Se johtuu stressistä”, Castiel sanoi toiselle. Dean nousi istumaan ja joi vettä lasista Castielin vaadittua häntä juomaan.
”Piirakka on jäähtynyt mutta menee varmaan. Voi sen kyllä vielä lämmittääkin”, Castiel sanoi.
”Sinun -” Dean aloitti.
”Balthazar”, Castiel sanoi. ”Ja kyllä tarvitsee.”
”Entä se muuttaminen? Onko se välttämätöntä?” Dean kysyi poikaystävältään, joka huokaisi.
”Ei, mutta se voisi olla helpompaa. Sam tarvitsee Garthia seurakseen”, Castiel selitti Deanille, joka oli kuullut Balthazarin puheet jo aikaisemmin.
”Sitten meidän täytyy jo aloittaa”, Dean sanoi.
”Ei, emme tee mitään, ennen kuin olet levännyt kunnolla. Ja Garth soitti Bennylle. Menet töihin vasta ensi viikolla”, Castiel sanoi. Dean huokaisi ja katsoi hetken aikaa muualle huomaten Gabrielin tarkkailevan heitä ovenraosta. Gabriel tassutteli huoneeseen ja vaati Deanilta huomiota.
”Okei”, Dean sanoi sitten Castielille koiran hypättyä Deanin jalkojen päälle makaamaan.
Dean nappasi piirakan huokaisten ja alkoi syödä sitä. Gabriel nuuhki piirakkaa innoissaan, mutta Dean ei antanut toisen koskea siihen. Viimeisen palan hän heitti ilmaan Gabrielille, joka otti sen suuhunsa syöden nopeasti
"Tule, muut ovat varmaan edelleen pelaamassa Disneyn Monopolia", Castiel hymähti. "Balthazar tekee kohta ruuan."
Dean nyökkäsi. Hän oli jo tajunnut, että Castiel oli ollut hänen vieressään koko ajan, mutta ei sanonut siitä mitään. Ei siitä ollut tarvetta sanoa. Dean arvosti toisen huolenpitoa, vaikka se sai hänet näyttämään heikolta. Ja keskustelusta toisen kanssa asiasta ei tulisi mitään, joten Dean ei aloittanutkaan.
"Vai pitäisikö sinun -?" Castiel aloitti.
"Ei, en jää lepäämään enää tänne. Mielummin sohvalla", Dean sanoi vaativasti.
"Okei, rakas", Castiel hymähti ja painoi suukon poikaystävänsä huulille. Dean vastasi halukkaasti suudelmaan, mutta pian toinen vetäytyi pois. "Et saa innostua liikaa."
Dean väänsi kasvoilleen mahdollisimman viattoman ilmeen, mutta Castiel vain naurahti.
"Mennään sitten muiden seuraksi", Castiel lupasi ja suukotti vielä poikaystäväänsä kerran vielä huulille ennen kuin nousi ylös. Gabriel tajusi vinkin ja nousi Deanin jaloilta ja hyppäsi lattialle ja jäi läähättäen odottamaan muita. Deanin jalat olivat puutuneet koiran painon alla, joten heräteltyään ne toimintaan Dean nousi sängystä tullen Castielin ja Gabrielin perässä olohuoneeseen. Sammy hymyili huomatessaan isoveljensä ja juoksi tuon luokse. Dean kaappasi toisen syliinsä helposti.
"Sä oot kunnossa!" Sammy hymyili.
"Ainahan minä", Dean hymyili ja pörrötti toisen hiuksia. Sammy hymyili ja laskeutui Deanin sylistä ja meni jatkamaan peliä innoissaan. Balthazar hymyili Deanille ja kohotti kätensä Garthin olalle tuon ollessa aikomassa nousta halaamaan Deania.
Dean kävi sohvalle istumaan ja seuraamaan peliä. Castiel tuli sohvan taakse alkaen hieroa Deanin jäykkiä harteita tuon henkäistessä ja rentoutuessa.
”Okei, kymmenen minuuttia, jos viimeisintä osaketta ei ole vielä ostettu siihen mennessä”, Balthazar huomautti. ”Haluatte varmasti ruokaa pian.”
Dean hymyili Samin vakuuttaessa olevansa jo vähän nälkäinen. Hän nojautui taakse päin selkänojaan saaden Castielin hieronnan keskeytymään mutta pienen ja nopean suukon huulilleen.
