Nimi: Olisin ihastunu suhun
Ikäraja: S
Tiivistelmä: Muutama raapale jostain ihastumista vähäisemmästä.
Onkohan tämä ilmiö muille tuttu? Eli ihan onnellisessa parisuhteessa ollessa tulee joistain ihmisistä semmonen ”haha olisin ihastunu tohon jos”-olo. Tuntee ittensä niin, että tietää, että
jos asiat olis toisin, saattais ihastua näihin tyyppeihin, jotka tässä tilanteessa kuitenkin jää automaattisesti vain mukaviksi kohtaamisiksi.
Elämäni ekat raapaleet, eikä ollenkaan semmosia syviä ja taiteellisia tai toisaalta hauskoja, joita täällä saa usein lukea. Ja puhekieltäkin vielä, kaikki katastrofin ainekset
Oh well, se ole niin justiinsa.
Olisin ihastunu suhun KurssikaveriEi se meijän parinkymmenen hengen opiskelijaryhmä mikään homogeeninen ollu muutenkaan, mut sä kyllä kiinnitit mun huomion heti ekassa tapaamisessa ja niin monta kertaa sen jälkeen. Mietin usein sun perässä kotiin kävellessäni, tunsitkohan ittes ulkopuoliseks. Olit vähän erakko, sellanen hiljasen itsevarma mut kuitenkin aina mukava muille. Tunnollinen ja porukasta huolta pitävä mut omilla aivoillas ajatteleva, voisin sanoa että fiksu. Vaikutti siltä, että sulla oli ihan oma maailmas, josta en todennäkösesti olis ymmärtänyt juuri mitään, mut olisin takuulla halunnu kuulla. Ja mitä siellä sun korvanapeissas aina soi?
Et todellakaan ollu mun tyyppiä pitkine hiuksines ja mustine rotseines, mut olisin silti ihastunu suhun.
HissipoikaSun karamelli-iho ja ruskeet ystävälliset silmät, voi että. Noloa myöntää, että yllätyin, kun puhuitkin täysin sujuvaa suomea. Taisin olla aika ennakkoluulonen, hyvä että sain nenilleni. Asuit kerrosta alempana ja vietettiin usein yhteisiä puoliminuuttisia hississä. Sulla oli jalassa rullaluistimet ja kädessä sauvat, mulla remmissä koira, joka aluks vähän pelkäs sua tai paremminkin keppejäs. Mut hyvin me samaan koppiin aina sovittiin ja vaihdettiin kuulumisia kuin kunnon naapurit ainakin. Rapussa olit herrasmies ja ulkona moikkailit ilosesti kun törmäiltiin – ei siis kirjaimellisesti törmäilty, et ikinä olis ollu niin holtiton. Olit Hyvä Tyyppi.
Mun tuli melkeen ikävä sua kun muutettiin, koska olisinhan toki ihastunu suhun.
NuorukainenOpetin työkseni teikäläisiä ja huomasin kaipaavani takaisin niihin kuvioihin, joita elitte. Oli silti hassua tykästyä suhun kaiken sen keskellä. Olit niin kerta kaikkiaan söötti ilmestys – ulkonäöllisestikin kai, mut ennen kaikkea sen vuoksi, miten olit mun nähteni. Sua jännitti kyllä tulla kertomaan tekemättä jääneistä tehtävistä, mutta tulit silti, toisin kuin kukaan muu. Olit niin vilpittömän pahoillas, että olisin todella halunnu päästää sut pälkähästä. Olitkin pienen porukkas kiltti ja sosiaalinen pomohahmo. Mutta myös hidastemponen tai ehkä vaan huolellinen, mutten enivei olis missään tapauksessa kestänyt sua seurustelukumppanina, en edes sun iässä.
Vaan ei ihastumisessa aina siitä olekaan kyse, ja olisin takuulla ihastunu suhun.
EläimenystäväMärkää, pimeetä. En tiiä kumpi teistä bongas eka kumman, mut en olis huomannu sua nojailemassa siellä autojen välissä, ellei koira olis hidastanu askeliaan vilkuillessaan sun suuntaan. Kattelit sitä huvittuneena, ehkä se oli se sen heijastinliivi tai kirjava pörröturkki. Ja mä katoin sua. Tietenkin rekku alkoi kiskoa sua kohti, ja nolotti toppuutella sitä. Panin merkille sun söpön hymyn ja harkitusti sekaiset hiukset, kun nostit katsees muhun ja pyysit päästämään koiran luokses. En tietenkään voinu sanoa ei teille kummallekaan. Kyyristyit uhkarohkeesti jäisellä tiellä, eikä tuhat koirankarvaa villakangastakilla kuulemma haitannu.
Vaikka se oli vaan se yks kerta kun nähtiin, olisin niin ihastunu suhun.