Ficin nimi: Metsän kaunein sieni
Kirjoittaja: Nukkemestari
Ikäraja: S
Paritus: Voitatti/Kanttarelli, Valkokärpässieni/Kanttarelli
A/N: Clayr pyysi kirjoittamaan jotain sieni/sieni-parituksella. Vähän satua, vähän pimeämpiin asioihin viittausta ja vähän biologiaa. En itse välitä kauheasti, kunhan kirjottelin junamatkalla.
Metsän kaunein sieni
Voitatti oli ruma ja limainen. se ei edes ollut suuri ja jäi auttamatta vieressä seisovien suurempien voitattien varjoon. Ei tämä olisi muuten olisi Voitattia häirinnyt, olihan se vain sieni, mutta se oli rakastunut Kanttarelliin.
Kantarelli oli metsän kaunein sieni. Sen kultaiset hiukset sen kasvoja kuin sädekehä, ja päällään sillä oli aivan yhtä kultainen mekko, joka kevyessä tuulenvireessä lepatti lumoavasti.
Voitatti oli surullinen. Vaikka se kuinka kurotti, ei se pystynyt kurottamaan sienijuuriaan Kantarelliin asti kertoakseen tunteistaan sille. Ei ennen kun olisi jo homeinen ja matojen syömä. Voitatin sisin alkoi pikkuhiljaa muuttua mustaksi sen surusta.
Muutkin kuin Voitatti olivat huomanneet Kantarellin puhdassydämisen kauneuden. Yksi niistä oli Valokokärpässieni. Se oli pohjoisen metsien yksi myrkyllisimmistä sienistä ja tämän lisäksi myös inhottava juonittelija, joka pilasi herkkusienien maineen pukeutumalla niiden asuun.
Valkoinen kärpässieni suorastaan himosi kantarellia. Eräänä syysyönä se päätti iskeä. Se kurotti sienijuuriaan kohti uinuvan Kantarellin viattomuutta.
Voitatti heräsi inhottavaan värähtelyyn maankamarasta. Se kumpusi useita sienijuuria pitkin, mutta Voitatti tiesi sen olevan Kantarelli.
Voitatin mustuneeseen sisukseen syttyi taas palo ja se alkoi venyttämään sienijuuriaan kohti Kantarelliä voimalla, jota ei edes tiennyt olevan olemassakaan.
Ei Voitatti Kantarelliin asti pystynyt kurottamaan, mutta kyllin pitkälle tuntemaan valkokärpässienen juurista sykkivän pahan.
Seuraavassa hetkessä Voitatti huomasi taistelevansa. Se kuristi sienijuurillaan Valkokärpässienen sienijuuria ja yritti raadella niitä kuin susi, jonka oli nähnyt syövän saalistaan aivan hänen lakkinsa edessä.
Valkoinen kärpässieni ei tyynyt olemaan hiljaa. Se oli hurja ja taisteli lujaa vastaan, mutta Voitatin sisällä palava raivo oli voimakkaampi. Viimeisillä iskuillaan Valkokärpässieni katkaisi Voitatin sienijuuria, mutta sitten se lopetti.
Voitatti ei tiennyt, kuoliko Valkokärpässieni. Pahasti se ainakin haavoittui.
Voitattikin oli haavoittunut. Se oli ollut heikossa kunnossa jo ennen taistelua ja sienijuurten menetystä ja nyt sen koko itiöemä tärisi. Sitä sattui, mutta se oli ollut sen arvoista. Voitatin rakastama Kantarelli oli turvassa. Se aikoi vetää sienijuurensa takaisin, kun tunsi jotain lämmintä ensin yhdessä, sitten toisessa haavoittuneessa sienijuuressaan. Pian jokaisessa sienijuuressa oli jonkun toisen sinijuuri ja niistä huokuvasta lämmöstä ja ystävyydestä Voitatti päätteli niiden kuuluvan Kantarellille.
He seisoivat sitten siinä hiljaa, kuten yleensäkin, sienijuuri sienijuuressa ja pian aurinko nousi.
