A/N Jostain ihmeellisestä päähänpistosta kirjoitettu -oneshot-.
Kirjoittaja: Aoi Taki (Minä, yay~)
Fandom: Axis Powers Hetalia (varmaan yllätys.)
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Toris (Liettua) ja Alfred (Amerikka, USA) Felikskin mainitaan (Puola)
Vastuuvapaus: En, omaksi surukseni, omista Hetaliaa, joten Liettua, Puola ja Amerikka kuuluvat Hideryama-sanille.
Varoitukset: Ei niitä kaiketi tässä ole.
~~~
Tuo ruskeatukkainen mies on jo hetken aikaa työskennellyt blondin amerikkalaisen luona. Tämä Toris oli oppinut hetkessä, että täällä, Amerikassa, oli niin paljon helpompaa, kuin Ivanin luona Venäjällä. Tuon venäläisen luona oli ollut niin paljon sääntöjä ja kuria pidettiin tarkasti. Nyt on kuitenkin taas alkutalvi ja kylmät illat ja yöt ovat heidän vaivanansa. He olivat kuitenkin ystäviä, Toris ja tämä amerikkalainen Alfred, ja olivat sopineet, että auttaisivat toisiansa, jos pystyisivät, vaikka Toris onkin Alfredin luona töissä.
Nyt, illalla, Toris tärisee sängyssänsä. Hän ei tahtoisi olla se, joka tulee ensimmäisenä valittamaan kylmää ja kysymään ylimääräistä huopaa tai tulla nukkumaan Alfredin vierelle. Kuitenkin lämpötila huoneessa on jo laskenut niin paljon, että Toriksen on vain pakko saada jotain lämmittävää. Hän laskee varovasti jalkansa, joissa ovat Feliksiltä saadut pinkit villasukat, kylmälle puulattialle. Toris joutuu jättämään lämpimän, vaikkei tarpeeksi lämpimän, peittonsa nousemalle seisomaan. Kylmä ilma piirittää hänet saman tien, kun tämä on ylhäällä.
Hiukan täristen tämä liettualainen ottaa hiljaisia askeleita kohti ovea. On vielä tarpeeksi alkuilta, että hän tietää Alfred herran olevan vielä hereillä. Hän laskee kätensä ovenkahvalle säpsähtäen sitten kahvan kylmyyttä. Toris kuitenkin laskee ovenkahvan alas avaten sitten ruskean oven raollensa. Olohuoneessa on täysin pimeää, mutta herra osaa jo suunnistaa sisällä, vaikka silmät kiinni. Kaupunkikävely ei kyllä vielä onnistu, mutta jossain vaiheessa varmaan onnistuukin.
Toris hipsii hyvin hiljaa Alfredin ovelle, vaikka he kaksi ovatkin ainoat elävät henkilöt tässä omakotitalossa. Oveen on kiinnitetty keltainen iso tähti, jonka sisälle on kirjoitettu 'Alfred'. Toris katsoo tuota kylttiä hetken painaen sitten kätensä toiselle kylmälle ovenkahvalle. Kuitenkaan tämä ei ehdi painaa sitä alas, kun se painuukin jonkun muun toimesta alas. Liettua kavahtaa hiukan taemmas päästäen pelokkaana ovenkahvasta irti. Kun ovi viimein aukeaa oli yllätys suuri. "A-Alfred herra?" Liettua kysyy hämillänsä tältä tulijalta. Alfred ei ollut kuullut toisen kysymystä, joten tämä luonteensa mukaisesti säikähtää ja kaatuu peruuttaessansa lattialle tömähtäen.
"Oletko kunnossa?" Toris säikähtää ja juoksee Alfredin vierelle kyykkyyn. "Olen minä", Alfred vastaa hiljaa hieroessansa niskaansa. "Mutta mitä sinä täällä teet?" Alfred kysäisee katsoessansa Torista. "Tulin kysymään, että voinko nukkua tämän yön vieressäsi. Alkaa olemaan jo kylmiä öitä", Toris tokaisee ja punastuu hiukan. He ovat vain kavereita, vaikka liettualainen voisi jopa ajatella enemmänkin. Kuitenkin hän ei aio sanoa yhtään mitään siitä ainakaan vielä.
"Oikeastaan niin minäkin", Alfred tokaisee. Kaksikko katsoo toisiansa silmiin hetkisen aikaan ja sitten, kuin näkymättömästä merkistä, he purskahtavat nauramaan. Toris nousee kyyneleitänsä pyyhkien ylös ojentaen sitten kätensä kohti Alfredia. "Se taitaa olla sitten sovittu", Toris tokaisee huvittuneena vetäen hänen käteensä juuri tarttuneen amerikkalaisenkin seisomaan. "Se on sovittu", Alfred vahvistaa ottaen silmälasit silmiltänsä voidaksensa pyyhkiä silmiänsä.
He todella nukkuivat tuon yön vierekkäin. Molemmilla oli sopivan lämmin ja seuraavana iltana lämmitettiin talo ja nostettiin esille lisäpeittoja ja -vilttejä. Kuitenkin tuo yö jäi vahvana ja iloisena muistikuvana molempien mieleen, joka joka vuosi muistuu molempien mieleen ensimmäisenä kunnolla kylmänä yönä.
A/N Mahdollista kommenttia? :3
