Nimi: Vastaus rukoukseen
Kirjoittaja: Helyanwe, eli minä
Beta: Ei ole, joten otan vastuun virheistä
Fandom: Tie El Doradoon
Genre: drama, angst, one-shot
Paritus: Chel/Tzekel-Kan
Ikäraja: K-11
Varoitukset: jonkinlaista seksiin pakottamista, ei kuitenkaan yllä raiskauksen tasolle vaan jää yritykseksi
Vastuunvapaus: En omista, en saa rahaa, kunhan leikin.
A/N: Koska olen näemmä ottanut tehtäväkseni parittaa toisilleen mitä oudoimpia pareja ja julkaista hämäriä ajatuksiani viattomista lastenleffoista, niin tässä olisi tämmöinen pala. Kirjoitin tämän joskus aikaa sitten, nyt uskaltaudun julkaisemaankin. Kommentoikaa toki.
Vastaus rukoukseen
Chel piti suunsa itsepintaisesti sinetöitynä tuntiessaan Tzekel-Kanin huulet omillaan. Papin kädet vaelsivat yhä alemmas, ja neito yritti kiemurrella irti miehen koko ajan tiukentuvasta otteesta. Mies kuvotti Cheliä, oli aina kuvottanut. Jo lapsena neito oli pelännyt ylipappia, joka oli noussut päällikköäkin suuremmaksi ja puhunut jumalista ja verenvuodatuksesta. Tzekel-Kanista oli tullut heidän ylipappinsa hyvin nuorena, ja vaikkei mies varsinaisesti ollut vanha, vasta vähän yli kahdenkymmenen, oli hän silti Cheliä vanhempi. Eiväthän avioliitot vanhemman miehen ja nuoren neidon välillä olleet mitenkään epätavallisia, eikä kukaan siksi ihmetellyt miksi ylipappi oli valinnut juuri Chelin vaimokseen.
Neidon isä oli hyppinyt riemusta, sillä Tzekel-Kan oli hyvin voimakas ja pelätty mies. Hän oli varmaankin kuvitellut saavansa osan papin mahtavuudesta tyttärensä naittamisen myötä, mutta oli erehtynyt pahemman kerran. Tzekel-Kan ei jakanut valtaansa eikä Chelin isä saanut avioliiton kautta mitään, ellei sitten yhtä suuta vähemmän ruokittavakseen. Ainoastaan isän pettymys oli neidon lohtu tässä tilanteessa, ja sekin maistui katkeralta hänen kielellään. Millainen isä myy tyttärensä kuin koiran? Chel tiesi ajattelevansa epäreilusti, sillä ei hänen isänsä kaltaisella vähäpätöisellä miehellä olisi ollut varaa vastustaa Tzekel-Kania, joka pelkillä sanoillaan sai koko kansan puolelleen.
Chel tunsi, kuinka ylipappi kävi kärsimättömäksi ja hänen otteensa kovenivat. Neito ei kuitenkaan taipunut Tzekel-Kanin vallan alle, vaan vastusti uutta aviomiestään viimeiseen asti. Hän puristi kätensä nyrkkiin, eikä vastannut miehensä suudelmiin. Chel oli hyvin pian ymmärtänyt, ettei vastustaminen väkivalloin onnistuisi papin kanssa, sillä mies oli häntä paljon vahvempi. Niinpä hän oli päättänyt pysyä etäisenä, ja työnsi miestä pois luotaan omalla vastahakoisuudellaan. Neito oli jäinen ja tunteeton miehensä edessä, ja itsepäisesti hän sulki silmänsä. Chel oli saanut tarpeekseen ylipapin voitonriemuisesta ilmeestä jo aikaa sitten, eikä kestänyt nähdä, miten voitonriemu vaihtui tahdoksi hallita ja ottaa sen, mikä laillisesti hänelle kuului.
Tzekel-Kan murahti vihaisesti neidon huulia vasten ja yritti vielä kerran suostutella vaimoaan hieman yhteistyökykyisemmäksi, mutta ymmärsi sen pian turhaksi ja irtaantui Chelistä. Mies tarttui napakasti tyttöä leuan alta ja kohotti neidon päätä nähdäkseen silmät, joiden sävy toi mieleen kaakaopavut. Tajutessaan, että vaimo piti silmiään kiinni, miehen ilme koveni. Vai kehtasi tyttö sulkea silmänsä mieheltään ja esittää, ettei nähnyt häntä edessään.
”Rakkaani”, Tzekel-Kan kuiskasi vaarallisen pehmeästi ja kiristi otettaan tytön leuasta tietäen oikein hyvin satuttavansa nuorta vaimoaan. ”Avaa silmäsi”, mies käski hiljaa.
Chel puristi silmänsä lujemmin kiinni ja yritti ravistaa päätään vapaaksi, mutta ylipappi esti sen tiukalla otteellaan. Neito puri huultaan miehen otteen muuttuessa lähes kiduttavaksi, ja ymmärsi lopettaa päänsä ravistelun. Tzekel-Kan hymyili tyytyväisenä.
”Sinä opit”, mies kehui kehräten kuin jaguaari. ”Nyt. Avaa silmäsi.”
Tällä kertaa Chel katsoi parhaimmaksi totella ja avasi silmänsä. Hän kohtasi miehensä katseen, josta suorastaan loisti tyytyväisyys, ja neito tajusi miehen nauttivan tilanteesta.
”Olet vihdoinkin hiljaa, kuten vaimon tuleekin”, mies kiitti, aivan kuin neidon hiljaisuus olisi johtunut kunnioituksesta. ”Olen saanut tarpeekseni kapinallisuudestasi. Isäsi myi sinut minulle kuin vanhan kankaan, ja sinun tulee hyväksyä tilanne. Sinä kuulut nyt minulle, onko selvä?”
Chel ei vastannut, vaan piti suunsa tiukkana viivana. Se vain ärsytti miestä entisestään, kuten oli tarkoituskin. Tzekel-Kanin katseeseen tuli vaarallinen hehku.
”Minä olen kärsivällinen mies”, pappi kertoi sihisten kobran lailla. ”Mutta ei edes kärsivällinen mies salli vaimonsa kohdella häntä kuin koiraa.”
Onneksi sinä et kohtele minua niin, Chel tuumi vihaisena, muttei antanut raivonsa näkyä. Ainoa tunne, jonka hän salli näkyä katseestaan, oli syvä inho miestä kohtaan.
”Nyt, jumalien tähden, alistu kohtaloosi, ja lopeta tuo typerä kapinointi!” Tzekel-Kan karjaisi ja työnsi tytön vasten huoneensa kiviseinää.
Chel parahti kivusta, ja samassa pappi jo suuteli häntä. Tälläkään kertaa neidon olemuksessa ei ollut hyväksyntää, mutta nyt miehenkin elkeistä puuttuivat varovaisuus ja käsivällisyys. Tyttö tiesi, ettei pääsisi pois tilanteesta vastahakoisella käytöksellä, ja päätti epätoivoisena kokeilla viimeistä keinoaan.
Tzekel-Kan perääntyi muristen tytön iskiessä hampaansa kipeästi miehen alahuuleen. Chel kiemurteli irti papin otteesta ja perääntyi kohti ovea. Hän katsoi, miten mies kokeili varovasti huultaan, ja nuolaisi sitten veren pois haavasta. Pappi kääntyi hitaasti ja miehen omahyväinen hymy oli kuollut pois. Nyt Tzekel-Kanin katseessa oli silkkaa raivoa ja uhkaava murina purkautui miehen kurkusta.
”Jumalten kiroama”, mies sihisi ja lähestyi Cheliä, joka oli jo lähempänä ovea kuin koko iltana.
Chel kääntyi ja juoksi pois, sydän rinnassa hakaten. Hän ei kuullut Tzekel-Kanin askelia perässään, mutta pysähtyi vasta päästessään tarpeeksi kauas papin temppelistä. Henkeään haukkoen tyttö nojasi vasten taloa ja kuulosteli takaa-ajajien ääniä. Sellaisia ei kuitenkaan kuulunut, ja pian neito tajusi miksei.
Tzekel-Kanin ei tarvinnut jahdata Cheliä, koska tytöllä ei ollut pakopaikkaa. Hän ei voisi mennä minnekään, missään ei olisi turvapaikkaa naiselle, joka ei toteuttanut miehensä tahtoa. Kaikki uskoisivat sokeasti ylipapin sanoja, eikä miehen tarvitsisi kuin käyttää valtaansa. Chel kivitettäisiin tai uhrattaisiin papin niin kovin ihailemille jumalille. Tyttö lyyhistyi tielle ja nyyhkytti surkeasti. Hiljaa hän rukoili jumalia jotka kuulivat, jotta he osoittaisivat hänelle reitin ulos tästä paikasta.
Samassa neito näki edessään pelastuksen.
*****
He tulivat ratsain, heitä oli kaksi. Samanikäisiä, mutta eivät veljeksiä. Toisen hiukset olivat puhdasta kultaa ja toisen tummaa tuhkaa. Heillä oli oudot vaatteet ja ratsu, joka seisoi neljällä jalalla ja laukkasi tuulta nopeammin. Kaksikko puhui oudosti, mutta Chel oli varma, että he olivat vastaus jumalille esitettyyn rukoukseen.
Nuo kaksi auttaisivat hänet pois täältä.
