Veljensä varjossa ~ Sallittu ~ Regulus/Remus ja Sirius/Remus ~ Ficlet

[Odo]

Ficin nimi: Veljensä varjossa
Kirjoittaja: Odo
Genre: Angst/Romance
Paritus: Regulus/Remus + Sirius/Remus
Ikäraja: Sallittu
Summary: Hän tunsi, miten paino hänen viereltään katosi ja raotti silmiään vain sen verran, että näki Remuksen hiipivän pois hänen huoneestaan.
Vastuunvapaus: Row omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, en saa rahaa.
A/N: Mulle tuli viime yönä mieleen tällainen, kun mietin mitä kirjoitan seuraavaksi Remuksesta ja Reguluksesta. Tää on mun eka Sirius/Remus millään tasolla, mutta vielä mä joskus saan niistäkin "oikean" parituksen, joskus.
Haasteet: Rarepari10, Ficlet300 (188. Kuulo), Genrehaaste III (Angst)


Veljensä varjossa

Sirius makasi silmät kiinni, mutta valveilla sängyssään. Sirius tunsi, miten paino hänen viereltään katosi ja hän raotti silmiään vain sen verran, että näki Remuksen hiipivän pois hänen huoneestaan. Sirius kääntyi painamaan päänsä tyynyyn, kun kuuli huoneensa oven avautuvan ja kalahtavan hiljaa kiinni.

Remus oli taas mennyt Reguluksen huoneeseen, eikä Sirius voinut olla kuvittelematta, miten hänen ystävänsä kietoi kätensä hänen veljensä ympärille. Niitä suudelmia, joita Regulus ja Remus jakoivat toisilleen.
Hän tunsi mustasukkaisuuden pistoksen ja yritti poistaa mielestään ajatuksen, mutta Reguluksen huoneen oven narahtaessa hän puristi käsillään peittoa ja toivoi, että Remus olisi jäänyt hänen viereensä.

Remus oli odottanut, että Sirius nukahti ja poistunut vaivihkaa. Regulus oli odottamassa häntä istuen sängyn reunalla yöpaidassa, mustat hiukset takussa kertoen siitä, että poika oli pyörinyt valveilla sängyssään odottaen. Remus istui sängyn reunalle, hipaisi sormillaan toisen kaulaa ja painoi suudelman Reguluksen huulille.

Sirius painoi kädet korvilleen kuullessaan sängyn narahtavan ja puri huultaan. Hänen teki mieli huutaa, pyytää Remus takaisin ja anella, että Remus rakastaisi häntä, eikä Regulusta.

Regulus kaatui sängylle ja Remus painautui makaamaan hänen viereensä kyljelleen, antoi kätensä kietoutua Reguluksen ympärille tuntien toisen lämmön vierellään. Hän kuuli Reguluksen hengitytyksen ja ikkunoihin osuvien oksien raapivat äänet. He makasivat hiljaa valveilla, Remus silittäen Regulusta, joka oli onnellinen siitä, että heillä oli yhteinen salaisuus.

Sirius valvoi aamuun asti ja näki, miten auringon ensisäteet saivat leijuvat pölyhiukkaset tanssimaan huoneessa. Kuullessaan askeleita hän käänsi jälleen kylkeään, kymmenettä kertaa levottomien valveilla olo hetkien jälkeen ja odotti, että kuulisi taas sen ovien saranoiden valituksen, kun ne avattiin ja suljettiin varovasti. Niin, ettei Sirius heräisi. Hän ei ollut sanonut mitään Remukselle, vaikka oli tiennyt jo kauan, mihin Remus meni öisin. Askeleet voimistuivat Remuksen kävellessä sängyn vierelle ja paino palasi sängylle, kun poika istui siihen käyden makaamaan liian kauas Siriuksesta, kauemmas kuin poika olisi toivonut. Sirius kuvitteli, miten Remuksen keho kosketti Regulusta ja toivoi, että hän olisi saanut veljensä paikan ja kirosi Reguluksen, joka oli vienyt häneltä jotain niin tärkeää ja arvokasta.

Remuksen käsi hipaisi Siriuksen paljasta selkää, mutta kosketus oli pian ohi. Se tuntui kuin pistävältä Siriuksen mielessä, joka toivoi, että olisi nukahtanut ennen kuin Remus oli lähtenyt. Hän olisi halunnut kertoa, että ei nukkunut koskaan, kun tiesi, mihin Remus meni aina öisin, kun he olivat heidän kotonaan. Hän ei kertonut, eikä tulisi kertomaan koskaan.

Kun aurinko oli noussut Sirius haukotteli teennäisesti, kun Remus istui jo valveilla hänen vierellään. He menivät juomaan aamukahvia, Remus luki Päivän Profeettaa. Sirius puristi sormensa kahvikupin lämpimiin kylkiin nähdessään mustat, väsymyksestä kertovat varjot Remuksen silmien alla.
”Nukuitko hyvin?” Remus kysyi ja Sirius vakuutti nukkuneensa kuin tukki. Remus ei epäillyt, ei osoittanut millään tavalla huomanneensa väsymyksen merkkejä, jotka Siriuksen kasvoilla näkyivät. Reguluksen astuessa keittiöön Remus hymyili toiselle varkain, mutta se ei jäänyt Siriukselta huomaamatta.

Sirius oli surullinen, mutta kun he lähtivät ulos yhdessä Remuksen kanssa hän hymyili leveästi ja nauroi kuin mikään ei olisi vikana ja Remus nauroi hänen kanssaan.

[Snouk]

Tässä on älyttömän kiva näkökulma pettämiseen: yksi vehtaa kummankin veljeksen kanssa ja "alkuperänen" kumppani on tästä asiasta täysin tietoinen, muttei tee sen eteen mitään. Tällaisena pätkänä oikeen kiva enkä jotenkin jäänyt ees kummemmin ihmettelemään, miksi Sirius sietää kyseistä tilannetta. Sillä ei jotenkin ollut niin suurta merkitystä edes, kun kuvattiin vaan tällästä yhtä pientä otetta suhteesta ja syrjähypyistä. Kuitenkin jostain rivien välistä mulle tuli sellainen fiilis, että Sirius vaan tahtoi pitää Remuksesta kiinni, vaikkei tätä kokonaan sitten saisikaan.

Tosi hyvin oli kuvailtu tilanteeseen liittyvä Siriuksen suru. Tapahtumat oli muutenkin rakennettu tosi kivasti niin, että kerrottiin tavallaan molemmista huoneista vuorotellen. Se toimi tässä älyttömän hyvin ja jotenkin jätti painoarvon silti Siriuksen tunteiden kuvailulle, enkä mä ainakaan täten osannut kaivata mitään analyysiä siitä, mitä Remuksen päässä liikkuu. Tuli vähän sellaset vibat, että Sirius on tässä kuitenkin se päähenkilö.

Tarinaa kuljetti tosi kivasti eteenpäin tuo saranoiden natina, kun siitä mainittiin useampaan otteeseen. Kuvasti tosi hyvin sitä pettämistä, kun Remus vaihtaa huonetta salaa.

Loppu oli ehkä vähän töksähdys. Se jätti pikkuisen mut lukijana silleen "niin??" kun olisin odottanut ehkä jotain loppuratkaisun tapaista tai yhteenvetoa. Siinä kohtaa olisin kaivannut jotain syytä sille, miksi Sirius katselee pettävää Remusta.

Hän tunsi, miten paino hänen viereltään katosi ja raotti silmiään vain sen verran, että näki Remuksen hiipivän pois hänen huoneestaan.

Tää lause kuulostaa vähän siltä, että paino raotti silmiään. Voi olla että se oon vaan mä, mutta joko katosi ja ja -sanojen välissä tulis olla pilkku tai sitten tää olis muotoiltava toisella tavalla esim lisäämällä hän-sana tuonnekin väliin. Dunno, mutta mun korvaan tää kääntyy hassusti.

Askeleet voimistuivat Remuksen kävellessä sängyn vierelle ja paino palasi sängylle, kun mies istui siihen käyden makaamaan liian kauas Siriuksesta

Yleisesti ottaen hahmoihin viitataan poikina, joten vähän hassua musta, että tässä kohtaa sanotaan mies. Hahmoilla ei kuitenkaan alkuperäsen tarinan mukaan oo ikäeroa useampia vuosia.

Otsikko oli tälle erittäinkin passeli. Tykkään myös sen alkusoinnusta.

[Odo]

Snouk, kiitos rakentavasta kommentista! Korjasin tuolta nuo virheet, kiitti niiden huomaamisesta.

[Saappaaton]

Snouk kirjoitti niin kamalan rakentavan kommentin, että ehkä meikä voi vain ihkuttaa?

Sirius/Remus on sellainen paritus, missä on helppo kuvitella, että jos joku saa siipeensä, se on Remus. Joten tämä asettelu toimi mukavana vaihteluna. Vaikken kyllä osaa sinällään kuvitella Remuksen ravaavan viereisessä huoneessa, mutta tässä se toimi. Eihän kukaan ole täydellinen. :p

En tiedä kuinka fiksua on lukea monta Sirren angstia peräkkäin, kun siihen jää vähän jumiin, mutta... Olet tuonut Siriuksen tunteet esille hyvin ja pidin siitä, että kuvailit myös Remuksen ja Reguluksen salaisia tapaamisia enemmän kuin vain mainintana.

-- Regulusta, joka oli onnellinen siitä, että heillä oli yhteinen salaisuus.

Tämä oli jotenkin hieno, aika Mustamainen ajatus mielestäni. Toi ehkä Regulukseen vähän sitä samaa, joka Siriuksessakin on, ei välttämättä ole onnellinen siitä, että pettää veljeään, vain siitä, että on Remuksen kanssa yhteinen salaisuus.

-- kun he lähtivät ulos yhdessä Remuksen kanssa hän hymyili leveästi ja nauroi kuin mikään ei olisi vikana ja Remus nauroi hänen kanssaan.

Surullinen lopetus surulliselle ficille. Toisin kuin Snouk, en kaivannut tälle enempää mitään syytä, miksi Sirius katsoo tällaista toimintaa tai enempää lopetusta. Jotenkin ymmärrän sen, että kun toista rakastaa, sitä vaikka vain riutuu ennen kuin loukkaa ja repii sitä vähää rikki, mitä on jäljellä.

Tosiaan, pidin tästä kaikin puolin, kiitos tästä. 

[Odo]

TouchOfDeath, kiitos kommentista! Kiva, että oot pitänyt ja loppukin toimi tuollaisena ilman selityksiä.