Tarinoita huhtikuulta | S, sekalainen raapalekasa | 6/?, uusi 16.4.

[Moray]

Ikäraja S
Haasteet Vuosi Raapalehtien V, Spurttiraapale III kierros 19., Yhtyeen Tuotanto
A/N osallistun camp nanowrimoon haasteenani oikeasti kirjottaa raapale päivässä huhtikuun ajan. Nää on yhtä sekalaisia kun ennenkin, mutta halusin koota nään yhteen kasaan niin helpompi löytää jne. (en kyllä tiedä onko se ok/järkevää, mutta ihan sama ) Alotan jo nyt, koska spurttiraapale. Ekassa sanana auktoriteetti, tokassa mahdollinen ja biisinä Tame Impalan Why Won't You Make Up Your Mind?

1. Sinun minulle asettamasi rajat

Älä kerro minulle, miten minun kuuluisi olla.

Vihaan hänen sanavalintojaan. En tiedä tekeekö hän sen tahallaan, mutta en siedä niitä.

“Et voi olla pettynyt siihen ettet onnistunut, jos et edes yrittänyt kunnolla.”

En minä ole pettynyt. Mutta jos olisin, et sinä voi kertoa minulle, mitä minä voin ja en voi tuntea. Tai voit, koska voit tehdä mitä haluat. Mutta sinun ei pitäisi olettaa aina olevasi oikeassa tai että se mitä sinä ajattelet vaikuttaisi siihen mitä minä tunnen.

Äläkä sano, etten voisi muka vaihtaa unelmiani joka toinen päivä. Se että jokin ei toimi sinulle, ei tarkoita ettei se voisi toimia minulle.

***

2. Etäisyyksiä

Avonainen ikkuna päästää sisään keväistä auringonpaistetta ja kylmää talvi-ilmaa.

Tuhatviisisataa kilometriä Amsterdamiin. Seitsemäntuhatta Minnesotaan.

Kaksikymmentä perjantai-iltaan.

Olen iloinen, mutta en osaa oikein luottaa optimismiin. Kaikki on mahdollista, mutta kaikella tuntuu olevan myös kääntöpuoli. Mikään ei tapa, mutta mikään ei myöskään koskaan onnistu täysin, ei ainakaan niin kuin olisi pitänyt.

Olen levoton, mutta eri tavalla kuin ennen. Haluaisin uskoa Amsterdamiin ja loputtomiin junamatkoihin. En vain tiedä kannattaako.

“Kaikki aina sanoo, mutta ei mikään koskaan toteudu”, hän sanoi ja väitin kai vastaan.

Suunnitelmat ovat aina suuria ja innolla laadittuja, mutta ne rytistetään vaivihkaa roskiin.

Päättäisitte jo.

Vedän ikkunan kiinni. Kolme kilometriä linja-autoasemalle.

[ibi]

Vilnan suosittelemana kommenttikampanjasta moro!

Hyvin vaikea kommentoida lyhyttä tekstiä, mutta minäpä yritän.

Aloitan vaikka kieliopista, koska se ensimmäisenä tulee mieleen. Lause harvemmin - hyvin harvoin - alkaa konjuktioilla. Jos se alkaakin konjuktioilla niin yleensä se 'ja' sekä 'mutta'. Tämä pisti vaan silmään, koska erityisesti äidinkielen maikka lukiossa on tästä toitottanut. Kyllä tämä alle lainaamani virke oikeastaan särähtää korvaankin, kun se alkaa sanalla 'tai'. Tähän olisi ehkä toiminut paremmin ajatusviiva.

Tai voit, koska voit tehdä mitä haluat.

Mä yritän avata sun tekstiä käyttäen sanaa auktoriteetti apuna. Ainakin huomaa, että  tekstissä on tämä yksi sivuhenkilö yhdellä vuorosanalla, jota päähenkilö vastustaa. Ehkä jostain rivien syvyyksistä kaivettuna voisi tulkita, että tämän sivuhenkilnö auktoriteetti on kuitenkin sen verran vahva, että se vaikuttaa päähenkilöön. Päähenkilö kuitenkin nyt tiedostaa, että jokin toiminta on ollut tämän sivuhenkilön syytä ja sitten on alkanut purkamaan, että hei minullahan on omiakin ajatuksia ja unelmia, eikä niihin muut pysty vaikuttamaan.

Anteeksi todella vaikea kommentoida lyhyttä tekstiä. Siksi en tiedä mitä mieltä tästä pitäisi olla, koska hyvin vaikea päästä syvälle tähän tekstiin. Koitin kuitenkin jotain sulle kommentoida.

Edit: Samalla kun kirjoitin mun kommenttia niin ilmestyi Etäisyyksiä

Kommentoin sitäkin. Ihan lyhyesti: olen matkailualan ammattilainen ja voisin sanoa, että tässä kuvataan selvästi miltä musta tuntuu kun mä tahdon lähteä reissuun. Minne ikinä lähdenkin, niin tuntuu että ne ovat vain suunnitelmia, jotka eivät kaikki ainakaan toteudu. Amsterdamiinkin vähän aikaa suunnittelin lähtöä...

[Moray]

ibi, lyhyitä tekstejä voi joo olla vaikea kommentoida kun on niin vähän materiaalia, mutta tosi kiva että teit niin silti! Mä oon aika surkea kieliopin suhteen, mutta tiedostan alottavani konjuktioilla ihan liian usein, pitäisi siitäkin tavasta hankkiutua pikkuhiljaa eroon.  Kiitos paljon kommentista ja palautteesta!

Ikäraja S
A/N yritin olla erilainen kuin yleensä mutta en oikein onnistunut. Silti, hän-kertoja, jee! Osallistuu Vuosi Raapalehtien V ja Spurttiraapale kolmoseen sanalla tiimi, 3. on siis keskiviikon raapale, 4. torstain ja sanana varas, 5. sanana tallettaa. Kutosessa en oikeastaan edes hyödyntänyt päivän sanaa (tunnelmallinen), mutta The Unsent Project inspiroi (ja omg käytin puhekieltä!!).

3. Paljaat jalat

Iiris kiipesi kivelle ja tuijotteli veteen. Joen vierellä kiemurteli kapea polku ja koska päivä oli tuulesta huolimatta kaunis, kulkivat hänen selkänsä takaa useammat lastenrattaat ja pikkukoirat. Tämä jollain tapaa korosti Iiriksen yksinäisyyttä, hän istui joenrannan ainoalla kivellä, yksin, oli tullut tänne, yksin -

Iiris liukui alas kiveltä ja oli törmätä juoksevaan naiseen. Miksen minä juokse, hän ajatteli, melkein katkerasti, ja otti muutaman juoksuaskeleen. Kengät olivat kuitenkin surkeat sellaiseen touhuun, halvat balleriinat. Jos olisi ollut kesä, hän olisi laittanut ne ajelehtimaan jokeen. Hän juoksisi ystäviensä kanssa yrittäen saada ne taas kiinni, nauraisi, olisi lapsi. Pikkukivet koskisivat paljaisiin jalkapohjiin, mutta se ei haittaisi.

***
4. Muiden

Kuva sieltä, toinen täältä. Kunpa tämä olisi minun, mietin, ja jatkan varastelua.

Ei vain tämä sävellys, se on kaunis, mutta menen vielä pidemmälle.

Jos minulla olisi hänen elämänsä, olisin minäkin tehnyt tämän. Kaikki kokemukset, joita minulla ei ole, ovat jollakulla muulla ja olisi niin paljon helpompaa jos voisin vain saada ne. Haluan ja en halua kokea, kaikki kamala on kiinnostavaa ja elämä niin niin paljon todellisempaa kuin luulen.

En jaksa odottaa, että asiat tapahtuisivat, enkä uskalla laittaa niitä tapahtumaan.

Haluaisin esittää muiden sanat ominani, en varastaakseni sen kunnian jonka he ansaitsevat, vaan siksi että ne nyt vain ovat tajuttoman kauniita.

***

5. Mennyttä

En tiedä, olenko elänyt elokuun viidentenätoista 2008, koska en muista sitä päivää. Totta kai olen elänyt, koska elin myös neljäntenätoista ja kuudentenatoista. En kuitenkaan luultavasti tehnyt mitään arvokasta joten on se ja sama elinkö vai enkö.

Vai onko?

Turhiltakin tuntuvilla hetkillä lienee merkityksensä. Jokainen asia vaikuttaa tai on vaikuttamatta johonkin. Haluaisin vain nähdä täsmälleen missä kohdassa mikäkin asia aloitti merkitä jotain.

Päivät on kai eletty, vaikka niistä ei olisi merkintää kalenterissa, mutta katoavatko ajatukset kun ne on pohdittu loppuun?

Siispä talletan mietteet, talletan muistot, arkistoin jokaisen hetken siististi paikoilleen. Järjestelmällisyys ei ole minua, mutta sitä vaaditaan jotta muistaisin kuka olen.

***

6. Viestejä

Nään mun heijastuksen metron ikkunasta. Hiukset on pörrössä.

Kalasataman kohdalla näppäilen hitaasti

moi taas

Bussi menee Linnanmäen ohi. Se on suljettu ja pimeä, mutta maailmanpyörän ääriviivat on selkeät.

hei
hei mit

Tuijotan näytön kirkasta valoa niin kauan, että mulle tulee heiluvassa bussissa huono olo ja laitan puhelimen pois.

En mä edes tiedä, onko mulla ikävä.  Eikä se ole edes sellaista “no en mä nyt tiedä” -ikävää, jossa kuitenkin on ikävä ja kaikki kyllä tietää sen, mukaanlukien sä itse, vaan mä en ihan oikeasti tiedä. Silti mä odotan, että sä vastaisit ja kysyisit miten voin. Ihan hyvin, mä sanoisin, mites Tukholma?