Ficin nimi: Ehdotus tulevalle vuodelle
Kirjoittaja: Subbe93
Genre: Draama
Ikäraja: S
Päähenkilö: Charlotta & Adrian
A/N: Spurttiraapale III, sana: Kirja
Ehdotus tulevalle vuodelleCharlotan teki mieli itkeä. Juuri tulleet kirjeet siitä, ettei hän tänäkään vuonna päässyt minnekään opiskelemaan, saivat hänet onnettomaksi. Kolmas vuosi, ja hän jäisi taas kotiin turhan pantiksi.
Se tuntui pahalta. Hänestä alkoi tuntua, ettei hän pärjännyt missään. Hänestä ei ollut mihinkään. Hän tunsi itsensä vajaaksi ja tyhmäksi, varsinkin, kun kaikki muut ikätoverit olivat päässeet opiskelemaan. Sitä paitsi uraa uurtavan poikaystävän rinnalla hän vasta itsensä tyhmäksi tunsikin. Adrian oli niin fiksu, hänellä oli jo kaikki suunnitelmat tulevaisuuden kannalta mielessä ja tiesi, mitä teki. Hän opiskeli koko ajan ja teki töitä ollakseen mahdollisimman pian valmis luomaan oman rakennusyrityksensä. Mitä Charlotalla oli? Ei mitään.
Adrianille oli aina ollut tärkeää suunnitella asiat huolellisesti, tehdä jotain asioiden eteen ja tienata. Charlotta junttasi vain paikoillaan, eli loisena poikaystävänsä jaloissa. Ei hänestä ollut mihinkään.
Kuului papereiden kahinaa, ja Charlotta oli ihan varma, että Adrian oli laskenut päätöspaperit takaisin olohuoneen pöydälle. Charlotta piti katseensa tiukasti huoneen yhdessä nurkkauksessa ja toivoi, ettei Adrian puhuisi mitään töiden etsimisestä tai kysyisi, miten Charlotta aikoisi kuluttaa tämän vuoden. Charlotalla ei ollut vastauksia. Hänellä ei ollut työkokemusta mistään, eikä sen puoleen tiennyt, mistä voisi saada töitä. Sitä paitsi hänen oloaan vain pahensi pelkkä tulevaisuuden ajatteleminen. Oliko hänellä edes tulevaisuutta?
”Oletko ajatellut sitä kirjan kirjoittamista?”
Adrian oli hyvin erilainen kuin Charlotta, ja arvosti paljon enemmän konkreettisia ja varmoja rahantulolähteitä kuin niitä epävarmoja, eikä siksi ollut useinkaan ottanut suuremmin kantaa Charlotan haaveeseen kirjoittaa oma kirja. Siksi Adrianin kysymys tuli täysin yllätyksenä, eikä Charlotta voinut estää yllättyneisyyttään nostaessaan katseensa mieheen.
”Öh… minä… En kai?”
Ei, ei hän ollut ajatellut…
Adrian siirsi katseensa takaisin papereihin, jotka makasivat pöydällä. ”Ajattelin vain… Nyt voisi olla hyvää aikaa kirjoittaa ja kokeilla, miten kävisi.” Sitten tuo kohautti olkiaan ennen kuin käänsi selkänsä naiselleen. ”Toki ei ole mikään pakko”, hän lisäsi ennen kuin poistui olohuoneesta.
Charlotta tuijotti miehen perään. Toteuttaa oma haave...