Nimi: Tuliviskiä (jääthän viereen)
Kirjoittaja: Arte
Kirjoitusavustaja: Winga
Paritus: lievä Ginny/Luna, Ginny/Dean
Ikäraja: S
Tyylilaji: draamaa, humalaista käytöstä, pientä söpöilyä
Yhteenveto: Kuhnusarvion juhlissa riittää juominkeja, ja Luna yrittää auttaa parhaansa mukaan.
Osallistuu: Perspektiiviä parittamiseen #2 (ystävät), Kirjoitusterttu (epämukavuusterttu: Ginnysta kirjoittaminen), Spurttiraapale (100 + 100 + 100 + 100 + 100 + 100 + 250)
A/N Lauchuo pyysi kirjoittamaan Ginny/Lunaa, ja Odo taas heitti skenaarioksi Kuhnusarvion juhlat. ”Oi voi!” sanoi Arte ja yritti parhaansa. En periaatteessa tykkää siitä, että samaa tilannetta kerrotaan raapalein, mutta perustelen tämän sillä, että näkökulma vaihtuu koko ajan ja näin raapalemittaisilla kohtauksilla on joku logiikka. Wingalle kiitos auttamisesta. <3
Tuliviskiä (jääthän viereen)
”Rufus Rymistyiriä kannattaa siis pitää silmällä”, Luna lopetti puheenvuoronsa ja katsoi ympärilleen. Harry oli kadonnut hänen viereltään, mutta professori Punurmio oli edelleen kuunteluetäisyyden päässä. Tosin, nyt kun hän katsoi naista tarkemmin, tämä vaikutti varsin poissaolevalta.
”Professori?” hän kysyi.
”M-mitäh?” professori Punurmio hätkähti, ja Lunan kasvoille löyhähti sherryntuoksuinen henkäys.
”Onko kaikki hyvin?”
Professori Punurmio katsoi häntä nokanvarttaan pitkin, mutta Lunasta näytti siltä, ettei noita saanut katsettaan tarkennettua. ”Hupsu tyttö. Totta kai minulla on kaikki hyvin. Näyttääkö tämä muulta?”
Luna puraisi huultaan mietteliäästi ja vilkaisi ympärilleen katsoakseen, näkyisikö jotakuta professoria lähialueella. Hänen onnistui tavoittaa vain Ginnyn punaiset hiukset ja vielä punaisemmat posket.
*
Ginny peitti suunsa kädellään hikan kutittaessa kurkkua. Kuhnusarvion huoneessa oli yhtäkkiä hirveän kuuma. Hänen poskiaan kuumotti ja kainaloihin alkoi kertyä hiki. Hän kallisteli kädessään pitelemäänsä hehkusimalasia, johon Dean oli lurauttanut tilkan tuliviskiä. Tuntui hyvältä idealta kaataa loppukin siitä kurkkuun, vaikkei se oloa viilentäisikään.
Hän yskähti ja pyyhki silmäkulmiin nousseita kyyneliä, kun viski poltti kurkussa ja hänen suunsa leimusi. Lasi oli kuitenkin nyt tyhjä, ja se kaipasi lisää täytettä. Ginny katsahti ympärilleen ja kurtisti tyytymättömänä kulmiaan, kun ei onnistunut paikantamaan Deanin olinpaikkaa. Poika oli aina jossain muualla eikä koskaan siellä, missä hän tätä kaipasi!
Pitää etsiä simamalja sitten itse, hän tuhahti.
*
”Tässä, professori”, Luna sanoi ja ojensi noidalle täyden vesilasin. Professori Punurmio nyrpisti nenäänsä tyytymättömänä ja hörppäsi rohkean kulauksen pienestä taskumatistaan.
”En minä mitään vettä tarvitse, neiti Lovekiva, kiitos vain.”
Luna laski lasin apeana sivupöydälle ja kääntyi taas tarkkailemaan juhlijoita. Ginnyn etäinen ilme osui jälleen hänen näkökenttäänsä, mutta ensin täytyi huolehtia professorista. Viimein hänen onnistui yhyttää professori McGarmiwa, jonka skottiruudullista juhlakaapua oli yllättävän vaikea huomata jouluisten koristeiden keskeltä.
”Odota tässä”, hän määräsi professori Punurmiota ja puikkelehti vikkelästi huoneen poikki. Hänen ei tarvinnut kuin osoittaa hienovaraisesti ennustuksen opettajaa kohden, kun McGarmiwa jo kiiruhti eteenpäin. Yhdessä he auttoivat noidan ulos huoneesta viileälle linnankäytävälle.
*
Cormac MacLaggen oli terästänyt Ginnyn siman, ja vastineeksi hän oli väittänyt nähneensä Hermionen hetki sitten oven liepeillä. Pörröinen tukka oli ollut siellä, mutta siitä oli voinut kulua jo hetki, hän ei ollut varma.
Musiikin voimakkuus tuntui vaihtelevan: välillä se särki korvia, mutta toisina hetkinä hän ei edes huomannut sitä. Silmät kuumottivat, ja hänen täytyi räpyttää niitä useamman kerran saadakseen katseensa tarkennettua. Hän kulautti lasin tyhjäksi ja yskähti. Ajatukset laukkasivat tyhjiä uria, mutta sitten hän huomasi Deanin juttelevan iloisesti jonkun korpinkynnen kanssa, ja ärtymys leimahti.
Hän otti muutaman askeleen poikaa kohti, mutta lattia keinui. Hetken ajan tuntui paremmalta vaihtoehdolta nojata seinään.
*
Luna löysi Ginnyn silmät puoliummessa takaseinän vierestä. Hän poimi tältä tyhjän simalasin ja nuuhkaisi. Pistävä haju kirveli nenää, ja hän rypisti kulmiaan tyytymättömänä. Ginnyn lähempi tarkastelu vahvisti, että tyttö oli hyvin poissaolevassa kunnossa. Missä välissä tämä oli ehtinyt juoda niin paljon ja miksi!
”Ginny?” Luna sanoi hiljaa ja kosketti varoen ystävänsä käsivartta. Ginny säpsähti ja yritti selvästi tarkentaa katsettaan. Tämän alahuuli väpätti hieman. ”Mikä hätänä?”
”Dean”, Ginny nyyhkäisi, mutta samaan aikaan tytön silmissä näkyi kiukku. ”Hän eiole… ikinä! Ssiellä missä, häntä…” Lause päättyi vihaiseen mulkaisuun huoneen toiselle puolen. Luna vilkaisi nauravaa Deania ja tarttui sitten Ginnya lujasti kädestä.
”Mennään.”
*
”Einukuta, en hhalua vielä, pitäässanoa Deanille!” Ginny väitti, mutta sanojen tuottaminen oli hankaloitunut. Luna riuhtoi häntä ulos Kuhnusarvion huoneesta, ja Ginny huomasi, ettei pää tuntunutkaan tarpeeksi selvältä, jotta hän olisi pystynyt vastustamaan tyttöä.
Ympäristö hiljeni, kun he pääsivät käytävään. Ginny yritti suoristaa ryhtiään, mutta huomasi horjahtavansa suoraan Lunan syliin. Tytön harmaat silmät näyttivät hohtavan tämän mekon hopeaa, kun kädet kietoutuivat Ginnyn ympärille.
”Pärjäätkö?”
Ääni oli niin hiljainen, että Ginny nojautui vaistomaisesti lähemmäs. Hän haistoi jotain makeaa ja yritti tavoittaa sen painamalla nenänsä vasten paljasta kaulaa.
”Ginny? Mikä on Rohkelikkotornin salasana?”
Lunan katse oli huolestunut, joten Ginny katsoi mieluummin tämän huulia.
*
Luna huokaisi helpotuksesta, kun he viimein saapuivat Ginnyn makuusalin ovelle. Matka Rohkelikkotorniin oli ollut hidas, sillä Ginny oli takertunut tiukasti hänen kaulaansa eivätkä tämän jalat olleet juuri kantaneet. Lihava Leidi ei ollut onneksi vastustellut, kun hän kapusi Ginnyn perässä sisään kuva-aukosta.
”Ginny”, hän kuiskasi nuokkuvalle ystävälleen. ”Sinun pitää päästä sänkyyn!”
Hän ei olisi millään halunnut mennä sisään makuusaliin, mutta oli selvää, ettei Ginny selviytyisi sinne itse. Tytön käsivarret olivat kiertyneet hänen kaulansa ympärille, kun hän raotti makuusalin ovea ja raahasi Ginnyn sisään. Onneksi kello oli jo sen verran paljon, että muut nukkuivat sikeästi, mutta Luna säpsähti joka kerta, kun Ginnyn jalkojen tömähdys kaikui vasten kivilattiaa.
Hän huitaisi päiväpeiton sivuun sauvaansa kömpelösti heilauttaen ja yritti sitten saada Ginnya seisomaan hetken omilla jaloillaan. Tyttö kuitenkin vastusteli varsin äänekkäästi, ja Luna suhahti hänelle varoittavasti. Joku käänsi kylkeään. Hän päätyi istuttamaan Ginnyn sängylle, riisui itse tämän kengät ja yritti sitten aukoa tytön juhlakaapua. Ginny kikatti, kun hänen viileät kätensä koskettivat tämän hartioita.
”Lluna”, Ginny sopersi ja hymyili hänelle silmät puoliummessa. Lisää kikatusta. Luna pudisti uupuneena päätään ja työnsi Ginnyn hellästi makuuasentoon. Hän yllättyi, kun tytön käsi tarrautui voimalla hänen käsivarteensa.
”Älä mene, Luna”, Ginny mumisi ja veti häntä sinnikkäästi viereensä. ”Älässinäkin jätä mnua, älä, tule tähän…”
Luna puraisi huultaan mietteliäänä ja epäröi, mutta Ginny ei suostunut irrottamaan otettaan. Tytön ääntely alkoi jälleen muuttua voimakkaammaksi, joten hän potkaisi kengät jalastaan ja kipusi tytön viereen vetäen verhot samalla kiinni. Ginny käpertyi tyytyväisenä hänen kainaloonsa.
”Rakasstan snua, Lluna”, tämä mumisi ja nukahti. Luna hymyili ja sulki silmänsä.
*
A/N Humalainen käytös ja Ginny ovat vaikeita erikseen ja vaikeampia yhdessä, joten olisi kiva kuulla, miten onnistuin!