Author Ingrid
Genre Fluffy
Fandom Hobitti
Rating K-11
Pairing Fili/Kili, Thorin/Bilbo
Warnings Velikullilla leikin, eli jonkinmoiseen insestiin kannatta varautua.
Disclaimer Hahmot ja maailma © J.R.R. Tolkien
A/N Tämä on ihan vilpitön fluffyhömppä uudenvuoden toivotus kaikille. Nauttikaa raketeista, olkaa turvassa ja jättäkää tämä vuosi kunnialla taaksenne. 
Oikein mukavaa ja onnentäyteistä vuotta 2014 teille kaikille!
A N D R O M E D A Y L L Ä M M E
Revontulet tanssivat talvisella yötaivaalla säkenöivän tähtisumun helmoissa. Kirpeä pakkanen puri ulkona temmeltävien lasten helakanpunaisia poskipäitä ja lumi pöllysi heidän kihartuvilla hiuksillaan. Useat uteliaat silmäparit kurkkivat pyöreiden ikkunoiden lomasta ulos, mutta moni oli liian arka astuakseen Pakkaspeikon armoille. Pumpulilumella kuorrutetun Konnun yllä viipyi jännittynyt tunnelma ja malttamaton odotus täytti tienoon, kun kello alkoi lähestyä puoltayötä.
Repunpäässä kävi kova kuhina. Kymmenen reipasta kääpiötä touhusi keittiön lieden äärellä valtavan vesisangon ja valukauhojen kanssa. Riemun kiljahdukset ja äänekäs naurun remakka hiljenivät vaimeiden sihahdusten ajaksi, kun kääpiöt kumartuivat henkeään pidätellen vesisangon ylle.
"Kukka?" murahti Dwalin rikkoen hiljaisuuden. Hän kouraisi tinanpalan sangon pohjalta ja jäi tyytymättömänä tuijottamaan kämmenellään lepäävää luomustaan muiden hörähdellessä huvittuneina hänen ympärillään.
"No mutta Dwalin kuomaseni, yritäpäs nyt vähän hillitä innostustasi! Tämähän tarkoittaa ilon päivää meille kaikille - joku onneton saa sinut ensi vuonna omakseen", hohotti Bofur, joka oli suorastaan tikahtua nauruunsa. Dwalin mulkaisi häntä kiukkuisesti kulmiensa alta, sitten hän heitti kukkaa esittävän tinanpalan takaisin vesisankoon ja istuutui pöydän ääreen hiljaa itsekseen jupisten.
Keittiön kynnyksellä seisoskeleva Bilbo Reppuli puolestaan katseli voipuneena seurueen askareita. Hobitinkin taskunpohjalla makoili tinanpala, mutta ei hän sitä viitsinyt enää esille ottaa. Balin oli sitä paitsi sanonut, ettei hänen kannattanut turhaan toiveitansa elätellä – hänen tinanpalastaan oli jäänyt jäljelle vain useita sirpaleita, mikä tarkoitti väistämätöntä epäonnea ensi vuodelle. Bilbon uinuvat, vaatimattomat toiveet ja ajatukset seikkailivat kirkkaiden tähtien lailla utuisen mielen synkimmissä sopukoissa. Kaukana, tavoittelemattomissa ja poissa muiden katseilta.
Hän huokaisi syvään.
"Uskotko sinä moiseen hömpötykseen?" hymähti yllättäen paikalle saapunut Thorin, jonka piipussa paloi vielä valkea. Pieni hobitti hätkähti kevyesti ja heräsi ajatuksistaan. Hän nosti katseensa kääpiön liekehtivän sinisiin silmiin, jotka kääntyivät tuijottamaan takaisin. Bilbo kohautti hajamielisesti olkiaan, mikä sai Thorinin naurahtamaan hiljaa. Hän kaappasi hobitin syleilyynsä ja vei tuon mukanaan hämärän eteisen puolelle.
"Ei tähän mokomia tinanhitusia tarvita, Bilbo Reppuli", kääpiö tuhahti ja työnsi toisen kevyesti vasten seinää. Hän painoi oman vartalonsa vasten pienempää, huulet hapuilivat ahnasta suudelmaa. Thorinin käsien leikkiessä hobitin kaulalla Bilbon sydän oli takoa ulos rinnasta, pieni keho jännittyi äärimmilleen ja hänen synkässä mielessään tähtinä vaeltaneet toiveet räjähtelivät riemuiten tuhansiksi supernoviksi.
- - - § - - -
Pehmeä lumipallo pöllähti Filin niskaan. Hiutaleita tarttui hänen oljenvaaleisiin suortuviinsa, sitten ne sulivat ja valuivat hitaasti hänen niskaansa ja selkäänsä. Fili kääntyi yllättyneenä mölähtäen ympäri ja paikansi nuoremman veljensä hekottamasta lumihangen keskellä.
"Hei, hemmetin vatipää!" vanhempi huudahti huvittuneena ja muutamalla askeleella harppoi heidän välimatkansa kiinni. Hän tönäisi nauramisesta heikon Kilin pehmeään hankeen ja seurasi itse perässä.
Kellahtaessaan veljensä ylle Fili virnisti leikkisästi ja heitti aimo annoksen puuterilunta nuoremman kasvoille. Kili pärski hetken hiutaleiden sulaessa hänen kasvoilleen, kylmät pisarat valuivat pakkasenpuremilta poskipäiltä hänen huulilleen.
"Perhana", hän henkäisi dramaattiseti ja kahmaisi vanhemman tiukkaan otteeseensa eikä päästänyt irti, vaikka heidän kylmyydestä punoittavat nenänsä koskettivat toisiaan. Fili naurahti hiljaa irroittamatta intensiivistä katsettaan Kilin tummista silmistä. Hän riisui paksut rukkaset käsistään ja silitteli toisen tummia suortuvia. Hänen hengityksensä lämmitti nuoremman lumisia kasvoja, ja kun Kili tuijotti takaisin tummat nappisilmät loistaen ei Fili voinut olla uppoutumatta syvään suudelmaan.
He suutelivat kuin olisivat olleet kuukausia erossa toisistaan, kuin kylmyyttä hohkava lumi heidän ympärillään olisi ollut kesätuulen tanssittamaa heinää ja pisarat heidän hiuksillaan aamun kristallikastetta. Heidän sydämensä takoivat voimakkaasti samaan tahtiin, kehot hapuilivat toistensa kosketusta ja lämpö kiiri heidän suoniinsa ulkona paukkuvasta pakkasesta huolimatta.
"Olen sanonut vähintään sata kertaa, ettet saa poltella minun piippuani", Fili mutisi suudelman lomassa. Hän saattoi yhä maistaa mietojen yrttien ja savun maun Kilin kosteilta, kylmiltä huulilta ja pehmeältä kieleltä. Hän näykkäisi hellästi toisen alahuulta, mikä sai Kilin puuskahtamaan huvittuneena ja erkaantumaan suudelmasta. Hän naurahti silmät tuikkien ja hänen katseensa valui Filin vihreistä silmistä tuon aavistuksen rohtuneille, punoittaville huulille.
"Sinun auktoriteettisi onkin aina ollut varsin surkea, veli hyvä", hän vastasi ja nuolaisi myhäillen alahuultaan.
Fili läpsäisi huvittuneena veljeään nahkarukkasella kasvoihin ja nousi sitten istumaan nuoremman alavatsalle tuon yhä makoillessa tyytyväisenä hänen allaan. Nuorukaisten korviin kantautuva voimakas vihellys sai heidät kohottamaan katseensa pilvettömälle yötaivaalle, joka oli täyttynyt vertaansa vailla olevasta väriloistosta ja lumihiutaleiden hauraasta verhosta. Korvia huumaavan kajahduksen jälkeen miljoonien pienten tähtien sade valui pitkin tummaa taivaanrantaa ja niiden loisto kultasi veljesten kasvoja. Vaimeat hurraa-huudot ja iloiset kiljahdukset kaikuivat yli Konnun nummien Repunpään takapihalle.
Kili henkäisi ihastuksissaan.
"Gandalfin ilotulitus! Fili, kellon täytyy olla jo kahdentoista!" hän hihkaisi ja nyki veljeään hihasta. Fili kääntyi takaisin nuoremman puoleen ja laskeutui tuon ylle.
Kili hymyili kuin pikkulapsi ja taivaalla loistavat timantit sädehtivät hänen tummissa silmissään. Kilin katse oli koko maailma, tähtien pilkettä ja kuun kajoa, eikä Fili voinut olla vajoamatta niiden luokseensa kutsuvan kauniiseen lumoon. Hänen huulensa kaartuivat lempeään hymyyn, kun hän silitteli Kilin täydellisiä hymykuoppia ja laskeutui painamaan suudelman toisen lämmenneille huulille.
"Hyvää uutta vuotta, Kili."
