Nimi: Lepää rauhassa
Kirjoittaja: Randomdreamer
Ikäsuositus: S
Genre: Draama
A/N: Tällaista tuli raapusteltua kesken tunnin. Lukekaa, nauttikaa ja kommentoikaa, vaikka teksti onkin ehkä ajoittain hiukan tönkköä. Ei, en ole itse menettänyt vuosiin läheisiäni, inspis tuli muualta
Lepää rauhassa
Aurinko paistoi . Keväinen luonto oli puhjennut täyteen loistoonsa. Linnut visersivät iloisesti. En nähnyt ympärilläni olevaa kauneutta. Minulle kaikki oli synkkää ja harmaata. Pappi lopetteli puhettaan, josta en ollut kuullut tavuakaan. Korvissani kaikki oli muuttunut puuroksi. Takaani kuului armotonta joka oli eronsa jälkeen laihtunut rajusti ja muistutti lähinnä luurankoa, syöksyi halaamaan minua. Hän kietoi luiset käsivartensa ympärilleni ja rutisti. Kuumat kyyneleet kastelivat paitani. Kyyneleet, jotka eivät olleet omiani. Ihmiset itkevät hautajaisissa, minunkin pitäisi. Itkeminen on luonnollinen osa suruprosessia ja tunteiden näyttämistä. Sanat eivät riittäneet kuvaamaan suruni määrää. Silti silmäni olivat kuivat. Mikä minua vaivasi?
Kävelin arkullesi äidin perässä ja taputin häntä olalle rauhoittaakseni häntä. Isää ei vieraiden joukossa näkynyt. Se ei ollut yllätys, ainakaan minulle. Mokomalle ihmisriekaleelle kun viina meni kaiken muun edelle. Viina ja halvat naiset. Aivan kuten hänen isälleen ja tämän isälle. Olisiko sinustakin samanlainen? Sitä emme saisi koskaan tietää.
Olin arkkusi kohdalla ja kurkistin varovaisesti sisään. Näytit niin kovin pieneltä ja hauraalta tummansinisessä puvussasi. Kasvosi olivat levolliset ja tyynet. En muista, koska olisin nähnyt sinun viimeksi olevan noin tyyni. Viimeiset elinvuotesi olit ollut kauheiden tuskien kourissa. Kerran erehdyin kysymään, miltä sinusta tuntui. Kerroit, että tuhat liekkiä nuolee kehoasi, eikä pakokeinoa ollut. Silti aina, kun tulin käymään, jaksoit hymyillä minulle tuskasi keskeltä, urhea pikku soturi. Laskin arkkuusi valkoisen ruusun, siihen rintasi päälle.
Sanotaan, että kuolleen näkeminen saattaa helpottaa surevia omaisia. Mihinköhän lie tuokin huuhaa pohjautui. Kenties taustalla oli ajatus siitä, että omainen näkisi, ettei läheinen enää kärsinyt. Minua e ei helpottanut, ei alkuunkaan. Se teki kaikesta todellisempaa. Kärsimys oli poissa. Näytit vain nukkuvan levollisesti, aivan niin kuin olin aina toivonutkin. Silti en tuntenut oloani yhtään levollisemmaksi.
Minun teki mieli tarttua sinuun, ravistaa sinut hereille ja halata tiukasti. Tahdoin kuulla naurusi, nähdä hymysi. Tahdoin sinun kuulevan vielä kerran, kuinka paljon minulle merkkaat, miten sinua ihailen. Totuus iski armottomana vasten kasvojani, kun hipaisin vahingossa kättäsi. Se oli kylmä. Et enää koskaan heräisi.
Sadat kysymykset pyörivät päässäni. Miksen se voinut olla minä? Miksi juuri sinun piti olla meistä se, joka kävit läpi helvetin? Miksen voinut ottaa kipujasi, kantaa taakkaasi? Olit täynnä elämää ja iloa, näit kaikissa jotain hyvää, etkä koskaan tahallasi loukannut ketään. Sinulla oli koko elämä edessäsi, kaikki ovet avoinna. Miksi en voinut mennä sijastasi? Tunsin, kuinka kuumat, katkerat kyyneleet viimein täyttivät silmäni. En vastustellut, vaan annoin niiden virrata vuolaina poskiani pitkin. Minulla oli sinua hirvittävä ikävä. Tulisin kaipaamaan sinua lopun elämääni, mutta sinulla oli nyt parempi olla. Se oli tärkeintä.
Kumarruin suukottamaan kylmää poskeasi. Käänsin arkullesi selkäni ja suuntasin kohti portteja. Ahdistus sisälläni oli käynyt sietämättömäksi- Tila tuntui liian pieneltä. Äiti huusi jotakin perääni, mutta en erottanut sanoja. Minun täytyi päästä pois. En tahtonut muistaa sinua noin. En halunnut muistaa sinua myöskään kärsivänä. Tahdoin muistaa sinut sinä poikana, joka olit ennen sairastumistasi.
Lepää rauhassa, rakas veljeni~~
A/N: Käykää ihmeessä tutustumassa aivan toisen tyyppiseen tuotokseen: Multa tuli tammikuussa omakustannekirjana fantasiadraama "Kuolettava salaisuus" - kertoo sukunsa arvostetuimmasta vampyyrintappajasta. Linkki kirjan fb-sivulle:
https://www.facebook.com/romaanikuolettavasalaisuus - Sivuilta löytyy tilausohjeet ^^ Kirjaa myös löytyy jo joistain kirjastoista ja on tilattu useampaan mokomaan
