Värikuvia | raapalesarja, K11, 31.3. Neville Longbottom

[FractaAnima]

Title: Värikuvia
Author: FractaAnima
Genre: draama, kuvailevaa ajatusvirtaa, väriteemoja
Rating: max. K11
Status: 3/X
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

A/N: Raapalesarja kuin värityskirja. Hahmoista ja niiden väreistä, tunnetiloista ja sen sellaisista. Vähän taas tällaista kokeilevaa kirjoittamista. Ideana kirjoittaa siis raapaleita otsikoiden ne hahmojen mukaan.

Värikuvia

Severus Kalkaros K11
FF100 sanalla 073. Valo, Spurttiraapale III/8 sanalla 1. Säde

Kaksi maisemaa. Synkkä kuin valtava, varjoinen havumetsä, syvä kuin tummanturkoosi meri. Raivoavanakin tyyni, tietoinen voimastaan. Juuriset lonkerot muiden mielissä, ilman että juurtuisi itse. Ei voi hävitä, sillä on jo hävinnyt. Kadonnut. Kuollutkin kerran tai pari, aikoja sitten. Ääriviivoistaan keskustaan on värittynyt, tummasta tummempaan. Varjoissaan on mustaakin mustempaa, muttei juurikaan harmaata, ei sävyäkään. Vihreää ja sinistä, ja kaikkea niiden väliltä ja molemmista ääripäistä. Ja sitten on hohtava valonsäde, joka loi kerran, vain yhden kerran hopean juovan hänen paksun panssaririntansa läpi kulkematta koskaan hiusjuureen, värjäämättä vanhuudella. Hän kuoli valojuovan syvään kosketukseen, hän kuoli sen irroittaessa, lipuessa kauemmas, sen kuollessa. Kerran tai pari.

[FractaAnima]

Luna Lovekiva S
Spurttiraapale III/8 sanalla 3. Tanssia

Tyttö kuin köykäinen pilvenhattara sinitaivaalla. Keltainen sitruuna vesilasissa. Tanssiva tuulenvire lämpimässä kesäyössä. Valkoista, virkattua pitsiä ja lämmintä teetä, ei kuumaa eikä missään nimessä kylmää, hiukan kädenlämpöistä haaleampaa. Hän on se, joka voisi maata kokonaisen kesän selällään pitkässä ruohossa korsi suussaan ja silmät taivasta heijastaen tai sitten vain tanssia. Tanssia aina talven ensihiutaleista pitkälle myöhäiskesäisiin, lempeisiin öihin. Ja kun syksy saapuisi, hän pukeutuisi värikkääseen neuleeseen, ettei kukaan synkistyisi. Hän joisi vaaleaa vaahtokarkkikaakaota, piilottaisi linnan kivenkoloihin jokamaunrakeita muiden löydettäväksi ja ehkä joskus suutelisi jotakin tyttöä. Tai poikaa. Ei sillä ollut niin väliä hänelle, kunhan se olisi joku, jonka kanssa hän saisi tanssia.

[LillaMyy]

Aluksi, kun avasin tämän, ihmettelin, että miksei tätä sarjaa ole kommentoinut vielä kukaan, mutta nyt taisin keksiä sen. Kukaan ei ole kommentoinut näitä vielä, koska kukaan ei keksi mitään järkevää sanottavaa näistä, koska everybody's mind is blown. Jösses sentään, mihin hommaan taas itseni oikein lykkäsinkään... : D

Mä en nyt oikeastikaan tiedä yhtään, mitä mun pitäisi sanoa näihin, koska siis wow! Jos en ole aikaisemmin vetänyt mistään kovin suuria alemmuuskomplekseja, niin nyt sitten kyllä tuli kaikkien aikaisempien kertojen edestä. Ei hyvää päivää oikeasti, miten kukaan voi osata kirjoittaa tuolla lailla, kun näissä nyt ei kuitenkaan ole kovin montaa sanaa ja silti niissä on kerrottu aivan älyttömän paljon.

Severus-raapaleeseen en osaa sanoa oikein mitään, koska se on mun kommentointikykyjeni ulkopuolella, mutta sanon kuitenkin sen verran, että tykkäsin tosi paljon siitä, että tuo 'kuollut kerran tai pari' -juttu toistui lopussakin. Se jotenkin kasasi raapaletta kivasti, ja muutenkin tuo ilmaisu on aivan älyttömän hieno mielestäni. Luna-raapale sitten taas oli astetta helpommin kommentoitavissa, vaikkei sekään ole helppoa. Tykkäsin erityisesti siitä, että tuo tanssiminen toistui useammassakin kohdassa olematta kuitenkaan mitenkään toistavaa. Muutenkin tästä pystyisi helposti arvaamaan päähenkilön, vaikkei sitä olisikaan otsikossa mainittuna, koska tämä vain on ihan älyttömän Lunamainen. Tästä paistaa sellainen Lunan lempeys, lämpö ja tietynlainen välinpitämättömyys, kun silläkään ei ole väliä, että suutelisiko hän tyttöä vai poikaa, kunhan vain saisi tanssia tämän kanssa.

Jos ei siis tullut jo selväksi, niin taisin ehkä tykätä näistä vähän liikaakin, ja jään todellakin seuraamaan, mitä sä saat jatkossa aikaiseksi tähän sarjaan. (:

[Saappaaton]

Vau, LillaMyytä on pakko komppailla, hankalasti kommentoitavia yksilöitä nämä kieltämättä ovat. Yritetään silti.

Jotain aivan upeaa, että saa sadalla sanalla kiteytettyä hahmon olemuksen. Varsinkin Luna jätti hyvän fiiliksen, ehkä siksi, että Luna on niin ihanan piristävä hahmo. Jokamaunrakeita linnan kivien koloihin, aivan loistavan Lunamainen oivallus. Ja koska minulla on vallan surkea positiivisten sanojen sanavarasto, sen sijaan että alkaisin toistaa itseäni, hypetän kummastakin pätkästä lempikohtaani lainauksella.

Ja sitten on hohtava valonsäde, joka loi kerran, vain yhden kerran hopean juovan hänen paksun panssaririntansa läpi kulkematta koskaan hiusjuureen, värjäämättä vanhuudella.

Runonomaista kerrontaa, pidän<3

Ja kun syksy saapuisi, hän pukeutuisi värikkääseen neuleeseen, ettei kukaan synkistyisi.

Rakastan syksyä ja sen tuomaa tekosyytä vetää lämpimät, värikkäät neuleen niskaan ja tämän läkeen varmaan rakastan Lunaakin.

Minäkin jään mielenkiinnolla seurailemaan, millaisia hahmokuvia mahdat väritellä seuraavaksi. Kiitos näistä<3

[Lunalotta]

Oi, tämäpä on jännäntapainen tekstityyppi! Innostuin heti itsekin kokeilemaan, millaista olisi kirjoittaa hahmoista ja asioista vertauskuvin ja värein. Severuksesta en oikein saanut irti muuta kuin sen tummuuden ja mustuuden, mutta se ehkä johtuu siitä etten ole hahmoon niin syvällisesti perehtynyt edes. Kun taas tämä rakas Lunani, hänestä kertova rapsu oli juuri kuin hän. Hihittelin täällä sille, kuinka Luna voisi vain tanssia tai maata siellä nurmella ruohonkorsi suussa.. Hymyilin sille kohdalle, missä sanottiin Lunan voivan suudella ehkä joskus jotakin tyttöä tai poikaa, koska oon ite aina ajatellut Lunan ei-täysin heterona hahmona.
Kiitos tästä tekstistä siitä huolimatta, että kommenttini ei ollut parasta laatua, koska tällaista tekstiä on hankala menä kommentoimaan täydellisesti. xD <3

[Hazyel]

Oi, halusin kommentoida vielä tätä, koska oonkin tainnut tän jo useampaan otteeseen jossain nähdä, mutten oo vielä kommentoinut! Ihana lukea sulta jotain kokeilevaa, kun tietää, että ne ei koskaan mene pieleen 

Ensimmäinen Severuksesta kertova raapale on kyllä mielestäni ihan mielettömän kaunis. Kuten tiedätkin, Severus ei ole mulle erityisen tuttu hahmo, eikä mulla ole erityisen suuria ajatuksia tai mielikuvia siitä hahmona, mutta tää oli kyllä tosi hieno ja tuntui kuvaavan Severusta niin hyvin! Erityisesti nuo kuolemakohdat - tuli heti mieleen se, kuinka Severus on ensimmäistä kertaa tavallaan kuollut, kun Lily on mennyt naimisiin Jamesin kanssa, tai ehkä jo silloin, kun Lily on alkanut seurustella Jamesin kanssa. Ja toista kertaa viimeistään silloin, kun Lily on kuollut. Pidän hirveän paljon tästä kuvauksesta, että Severus on jo kuollut ehkä useampaankin kertaan ja siitä, että hänen värinsä ovat lähinnä tummia.

Oih, Lunaraapale on kyllä niin Luna! Pidän siitä, miten Luna on tuollaisia vähän herkempiä värejä, ei mitään kovin kirkasta mutta ei erityisen haaleaakaan. Sellaista vähän iloista, hiukan haikeaa muttei kuitenkaan surullista. Pidän vaahtokarkkimaininnoista, pidän siitä kuinka Luna voisi suudella yhtä hyvin tyttöä kuin poikaakin, kunhan se vain on joku, jonka kanssa voi tanssia. Oikeastaan pidän tästä raapaleesta niin paljon, etten osaa edes sanoa sanoin, kuinka siisti tää on!

Kirjoitathan näitä joskus lisää, jookos? :3 Jäi nälkä, kun nää oli niin kivoja, etenkin tuo Lunainen oli tosi suloinen ja tykkäsin hirveän paljon!

[FractaAnima]

LillaMyy Hei, mä palasin näiden ääreen. Kiitos paljon kommentistasi, joka saa mut yhä vieläkin vähän pyörälle päästä, koska nämä ovat olleet tällaista sanallista ilottelua ja sitten nämä ovat uponneet johonkuhun noin voimalla. Kiitoskiitoskiitos paljon. <3
Saappaaton Naaaw, kiitos sinullekin. En kyllä usko hetkeäkään, että sulla olisi minkään asian suhteen surkea sanavarasto, mut oh well. Purrr. <3
Lunalotta Kiitos kivasta kommentista. Ihanaa, että Luna iski just suhun, kun tiedän hänen olevan sun lempihahmo. <3
Lauchuo Ääääääh, älä sano, ettei mikään kokeileva koskaan mene pieleen, paineet ovat muutenkin kamalat, niin nytkö ei enää kokeilevakaan saa mennä pieleen. .__. Eiku. Toivottavasti sulla ei oo ihan sudennälkä näin vuosien jälkeen, koska luvassa on taaskin vain sata sanaa. Mut välipala, eh? Kiitos ihana. <3


Neville Longbottom S

Tuhkanvaalea ja viileitä ruskean sävyjä. Kirjoneuleen riveissä harmahtavan sinistä, sellaista, jolta taivas näyttää maaliskuisina, ankeina aamuina. Pehmeitä, aavistuksen kalseita värejä; hahtuvan harmaa, lammasmainen pilvipouta. Tai tihkusade, jota ei voi edes kutsua sateeksi, mutta joka kastelee ajan kanssa läpimäräksi. Kostean mullan tuoksu, läpimärät varpaat, villasukat ja puhtaahkot lakanat. Uni, tai unenomainen horros.

Hidas aamu, höyryävä tee, kostea multa, taas, ja kasvio (eli herbaario). Latinankielisiä nimiä, kuivuneita lehtiä, kukintoja nupusta nuukahtamiseen asti. Kyynärvarressa kutiseva ihottuma, jonkin rikkakasvin aiheuttama. Samean ikkunan läpi siilautuva valo. Mullasta nouseva urhea taimi. Koulittava kasvatusastiasta kukkaruukkuun tai kevätpenkkiin. Vetelävalvatista punapuuksi.

Usvan takana piilossa tulenpunainen aamuaurinko. Rohkeus. Usko. Palo.