Ficin nimi: Kevyen keveä kevät
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: S
Tyylilaji: niiiiin siirappinen hattarafluffy kun vaan voi olla
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Row’n on, ei mun. En tee rahaa tälläkään.
Yhteenveto: Kevät. Tuo uuden alku.
Kirjoittajalta: Siis en muista millon olisin kirjottanut näin hampaita mädättävän höttöstä tekstiä
Nauttikaa!
Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus 2 -haasteeseen.Kevyen keveä kevätOli vihdoin kevät. Aurinko säteili verhojen välistä jo aikaisin aamulla, ja Harry mutisi tyynyynsä jotain tyytymättömänä. Draco naurahti, nousi ylös ja avasi verhot.
“Luulin sanoneeni, että ei vielä”, Harry mumisi ja veti peiton päänsä päälle.
“Ehkä niin, mutta minä pidän valosta. Täällä on ollut ihan tarpeeksi pimeää viimeiset kukaties miten monta kuukautta, kun on satanut ja ollut loputon syksy”, Draco vastasi. Hän siirtyi vetämään peiton Harryn päältä ja kumartui suukottamaan miestä. “Menen keittämään teetä. Tule keittiöön, kun olet valmis.”
Harry huokaisi ja avasi silmänsä katsoakseen Dracon perää(n). Tämä ei ollut vaivautunut pukeutumaan, joten näkymä oli piristävä, ja Harry tiesi sen tarkoitukselliseksi ja viekkaaksi viekoitteluksi. Hän kuitenkin lankesi siihen, työnsi peiton pois päältään ja heitti aamutakin päälleen.
Draco hymyili kävellessään keittiöön, kun kuuli Harryn nousevan sängystä. Ainakin hänen keinonsa saada toinen ylös sängystä tepsivät yhä. Toki niitä olisi voinut hyödyntää myös sängyssä, mutta hän halusi nauttia tästä aamusta. Heillä ei ollut niin usein yhteisiä pitkiä aamuja, ja kun kerrankin oli ja kun kerrankin oli kaunista, hän halusi tehdä jotain yhdessä.
Hän oli juuri saanut teeveden kiehumaan kun Harry taapersi huoneeseen ja hänen taakseen, kietoi kädet hänen ympärilleen ja suuteli niskaa.
“Vai sellaista peliä”, Draco sanoi ja nauroi. “Ajattelin, että söisimme aamupalan ulkona.”
Harry puraisi kevyesti ja astui sitten taaemmas. “Mitä syömme?” hän kysyi valmiina auttamaan.
Draco hymyili. “Jääkaapissa on lautanen, siinä on leipiä ja keksejä, otamme sen.” Hän oli valmistellut tätä päivää jo aiemmin, toivonut vain hyvää säätä, ja jos ei sitä saanut niin sitten sisäpiknik. Mutta sitä ei enää tarvinnut miettiä.
Harry haki lautasen ja lähti kohti parvekkeen ovea. “Tule sitten perässä.”
Ihan kuin olisi ollut mahdollista, että Draco jäisi sisälle suunnitelmiensa jälkeen. Draco pyöräytti silmiään ja kävi pukeutumassa ennen kuin otti teet ja meni parvekkeelle.
“Ai”, Harry sanoi katsoen Dracon pukeutunutta vartaloa.
“Älähän nyt”, Draco vastasi ja istui Harryn viereen. “Ota teetä ja leipää! Anna silmien levätä keväässä.”
Harry kurtisti kulmiaan mutta otti huikan teestä. “Et sinä viime keväänä ollut tällainen”, hän totesi ja katsoi toista kysyvästi. Hän ei ollut ihan varma siitä, mitä kysyä, joten antoi katseensa kysyä, ja Dracon vastata siihen.
“No, viime keväänä sinä et edes nähnyt minua aamuisin”, Draco totesi huvittuneena. “Mutta totta kyllä, en ollutkaan. Viime keväänä minusta tuntui, että aloin vihdoin päästä yli kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Voisin ehkä kiittää Hermionea vielä, ja Pansya, minusta on hienoa, että he edistivät mielenterveyspalveluja velhomaailmassakin.”
Harry nyökkäsi mutta ei sanonut mitään, koska Draco oli selvästi vasta pääsemässä itse asiaan.
“Niin, että minä vain olen onnellinen. Että on kevät, ja kaunis ja valoisa. Eikä edessä ole sellaista, mitä ennen. Joka ikinen vuosi Tylypahkassa tapahtui jotain keväällä. Ei se silloin tuntunut kauniilta, ja sodan jälkeen oli vaikeaa, ensin. Totta kai, kun oli oikeudenkäyntejä ja valheita ja selvitettäviä asioita. Tuntui, ettei pääse oikein mihinkään.” Draco pudisti päätään, puisteli muistoja pois. Hän joi teetään, ja Harry laski käden hänen kädelleen. Hän hymyili.
“Ja sitten tulit sinä, tarjoten auttavaa kättä, ja minä ajattelin ensin purra. Mutta sitten tajusin, että en minä jaksa enää, niin monta vuotta tappelemista. Ja sinun myötäsi minä aloin vähitellen nähdä maailmassa taas sitä kauneutta. Tiedätkö, se viimeinen vuosi, tai kaksi, minä olin niin valmis luovuttamaan. Kaiken kanssa.”
Hetken he istuivat hiljaa, Harry siirtyi lähemmäs ja otti Dracon kainaloonsa. He joivat teetä, Draco maistoi leipää.
“Mutta niin, se on ollutta ja mennyttä”, Draco viimein sanoi ja kääntyi katsomaan Harrya. “Ja nyt meillä on kaikki aika yhdessä ja kevät on kesän alkua. Uuden syntymää.”
Harry kurtisti kulmiaan. “Niin?” hän sanoi kysyvästi, koska oli selvää, että Dracolla oli vielä jotain mielessä.
“Niin, että jos et vielä tajunnut, niin ajattelin kysyä, että menisitkö kanssani naimisiin.” Draco kaivoi taskusta sormusrasian ja avasi sen.
Harry hymyili, miltei korvasta korvaan. “Tietenkin.”
Draco nyökkäsi ja pujotti sormuksen Harryn sormeen. “Hyvä, olisi ollut ikävä palauttaa tätä”, hän totesi ja antoi sitten toisen sormuksen Harrylle. “Saat harjoitella häitä varten ja pujottaa tämän minun sormeeni”, hän sanoi, ja Harry teki työtä käskettyä.
“Hermione on kysellyt jo tovin aikaa, että koska kosin sinua”, Harry sanoi naurahtaen ja suuteli Dracoa.
Draco hymähti. “Hän tiesi kyllä, että minulla on jo sormukset”, hän totesi ja kääntyi takaisin aamiaisen pariin. “Ajattelin, että aamiaisen jälkeen voisit ehkä viedä minut makuuhuoneeseen ja riisua.”
Harry hymyili. “Kuulostaa hyvältä.” Hän puristi Dracon polvea kevyesti. “Minäkin olen mahdottoman onnellinen, tässä ja nyt.”
