Hymypoika [S, Molly Weasley, Deathfic]

[Nukkemestari]

Ficin nimi: Hymypoika
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Oneshot, Deathfic
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Molly Weasley
A/N: Lyhyt ajatuksen tuoma tunnelmapalanen. Olisi pitänyt heti kirjoittaa ylös, tuntuu että asiat pään sisällä kuulosti jotenkin hienommilta kuin mitä muistelin.


Hymypoika

Kello tikittää kohti Arthurin palaamista, ja hörppään itse iltapäiväteetäni. Earl Greyta. Muistan kun lapsena hörppäsit mukistani ja sanoit sen maistuvan hassulta. Pieni hymähdys.

En enää itke joka päivä. Kyyneleet ovat vaihtuneet kätkettyyn suruun ja ajoittaiseen melankoliaan Kotikolon tuntuessa kovin tyhjältä. Suljen silmäni ja hengitän sisään tuoksuja. Kuvittelen että Earl Greyn sijaan haistan sinut. Hymyilen kun avaan silmäni. Jo on, saa riittää tämä masentaminen hetkeksi.

Sinä et olisi halunnut että perääsi itketään yksin iltapäiväteen äärellä. Olisit halunnut mieluummin että muistelemme nauraen kuinka hauska olit ja mitä kujeita keksit. Sekä kuinka menestyit Georgen kanssa pilailupuoliliikkeenne takia.

Voi Fred. Olit aina se hymypoika, ja George myös. Nyt poistumisesi jälkeen hänen suunsa on aivan liian usein väärin päin. En tiedä kumpi tuntuu pahemmalta, se että muistelen sinua iloisena vai se että näen hänet niin synkkänä.

[Orvokki]

Molly Weasleystä pitäisi olla enemmänkin kertomuksia. Hän on sentään niin aito ja lämmin henkilöhahmo. Sait hänestä oikein IC:n tässä, Earl Greyt ja kaikki. Tuntui tosi karulta, että juuri tämä ihana perheenäiti joutui kokemaan suuren tuskan!
Yhden pienen virheen huomasin:

Voi George. Olit aina se hymypoika, ja George myös

Eli tuossa olettaisin että pitäisi olla Fred ensin?

Kiitän kivasta tunnelmapalasta!

[Nukkemestari]

Orvokki, kiitän kommentista, hyvä kun huomautit. Oli käynyt ajatusmoka, sillä piti alunperin suunnato viimeinen kappale Gerogelle, mut sitten päädyin lennosta vaihtamaan Frediin Kaksoset mokomat.

[FractaAnima]

Tämä on hyvin suloinen, vaikkakin haikea tunnelmapalanen. Tekstistä välittyy se, miten pienillä askelilla kuljetaan eteenpäin ja kuinka haurasta elämä on ennen ja etenkin jälkeen kuoleman. Mieleenpainuvin oli lause, joka kuvastaa oikeastaan koko tekstiä ja Frediä ja hänen läheisiään täydellisesti.

Sinä et olisi halunnut että perääsi itketään yksin iltapäiväteen äärellä.

Kiitos tästä.

- Frac

[haryu]

Yyh, nimestä tuli heti mieleen se Fredin viimeinen hymy, se joka jäi sen kasvoille

Tässä huomaa Mollyn tarmokkuuden, miten se hätistää surulliset ajatukset pois ja pyrkii ajattelemaan hyvää. Voi Molly olisitpa mun äiti <3

//tosiaan, otsikosta tulee karmeat vibat hyvin oivallettu! *peukku*

[Pineapple_Girl]

Tää oli kiva. Paras kohta oli se, kun Molly mietti että Fred ei olisi halunnut, että hänen perään itketään. Toi loppulause oli aika koskettava, tai siis ainakin vaikutti muhun suuresti.