Terälehdet sirius/remus, aika lievä angst, S

[Mustalupiini]

Nimi: Terälehdet
Kirjoittaja: minä, Mustalupiini
Tyyli: lievää angstia
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: S
Summaus: Vuosia sitten olimme onnellisia
Vastuuvapaus: Pottermaailma on Rowlingin enkä minä hyödy tästä taloudellisesti.

KK: FF50 sanalla 003.Loppu. Tavallaan jatko-osa ficilleni Ruusukutri, mutta ei varsinaisesti ole pakko lukea sitä, jotta tämän ymmärtäisi, eli siis itsenäinen. Itse tykkään tästä ja kommenteista luonnollisesti.

          Terälehdet


Kuivunut piikki pisti Siriuksen kättä hänen pyöritellessään käsissään kuollutta ruusua. Ruusua joka oli joskus ollut valkoinen, puhdas. Kuten Siriuskin, joskus. Jos edes silloinkaan.
Sirius ei edes huomannut pientä piikkiä lihassaan, olihan hän tuntenut niin paljon pahempaakin kipua. Nykyään hän oli jo turta, mutta pitkään hän oli tuntenut tuskaa miettien Remuksen silmiä kun hänet oli tuomittu ja ankeuttajat olivat tarttuneet häneen haisevine käsineen.
Remus. Remuksen ruusu. Siitä oli liian monia vuosia, kun tuo sama, nyt aivan kuihtunut ruusu oli koristanut Siriuksen hiuksia, ja Remus oli sanonut sen näyttävän hirmuisen kauniilta. Sirius ei itkenyt muistellessaan, räpäytti vain pari kertaa silmiään ja jatkoi ruusun pyörittelyä istuen nurkassa vilpoisessa sellissään, vuosi vuoden perään.

~

Siriuksen kuoleman jälkeen Remus löysi Kalmanhanaukio kahdestatoista lähes kaikki terälehtensä menettäneen rapistuneen ruusun. Hän otti sen talteen ja kuljetti aina mukanaan, muistona yhteisistä, kauan sitten kadotetuista ajoista.

Ja kun Remus kuoli, ruususta, joka oli hänen taskussaan silläkin hetkellä, irtosi viimeinenkin terälehti. Näiden miesten vuodet olivat loppuneet. 

[Tuulevi-Hillevi]

Oi tää oli nätti. En jaksanut alkaa laskemaan, mut oliko toi raapale vai muuten vaan lyhyt?

Aika jännä, outoo lukee kummankin kuolemasta...

[Vida]

Kaunis pikku ficcinen, tykkäsin. :--)  Minustakin oli outoa lukea molempien kuolemasta... Surullista.

Kuivunut piikki pisti Siriuksen kättä hänen pyöritellessään käsissään kuollutta ruusua. Ruusua joka oli joskus ollut valkoinen, puhdas. Kuten Siriuskin, joskus. Jos edes silloinkaan.

Tuosta kohdasta pidin ihan mahdottomasti. Ja myös tuosta lopusta:

Ja kun Remus kuoli, ruususta, joka oli hänen taskussaan silläkin hetkellä, irtosi viimeinenkin terälehti. Näiden miesten vuodet olivat loppuneet.

Vida

[Lill-y]

Jotenkin teki kauheasti mieli lukea jotain surullista, ja tää sattu sopivasti silmään. (:
Tämä oli tosi kaunis, osittain varmaan tuon lyhyydenkin ansiosta. Asioita ei oltu venytetty liikaa, vaan tämä oli juuri sopiva. Ja niin ihanan surullinen...! (:
Sirius/Remus on mulle aika uus tuttavuus parituksena, mutta täytyy sanoa, että kyllä toimii. Voisin joskus lisääkin lukea sulta tällä parituksella, jos satun törmäämään.
Ei tässä muuta kuin kiitos. (:

[Sca]

Oih. Kaunista. Idea oli tosi ihana, pidin kovasti. Ja pituutta oli minusta sopivasti, ei tämä olisi ollut varmaan niin hyvä jos tätä olisi venytetty väkisin pidemmäksi.

Ja kun Remus kuoli, ruususta, joka oli hänen taskussaan silläkin hetkellä, irtosi viimeinenkin terälehti. Näiden miesten vuodet olivat loppuneet.

Tämä loppu nousi suosikikseni tästä <3 Mä en nyt oikein enempää osaa sanoa, jätti sanattomaksi. Kiitoksia tästä <3

[Tuulevi-Hillevi]

Oi oli pakko kommentoida vielä uudelleen kun luin toiseen kertaan, tosi söpö ficci! 

Ruusua joka oli joskus ollut valkoinen, puhdas.

Ihanaa.

Niin ja se kissa mun avassa, se tosiaan on mun ihana kissani
Just vaihoin avan heh...