Naisella hymyä niskakuopassa [K-11, sekalainen]

[Melodie]

Nimi: Naisella hymyä niskakuopassa
Kirjoittaja: Melodie
Paritus: Regulus/nainen; Sirius/Regulus
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ohjeita
Tyylilaji: Määrittelemätön
Vastuuvapautus: Hahmot Rowlingin; leikin
Tiivistelmä: Kahvila ja tapaaminen; hymyjä.

A/N: FanFic100 sanalla nainen.


Naisella hymyä niskakuopassa

Naisella oli kevättä rinnassa ja ystävällinen, leveä hymy. Tasaiset valkoiset hammasrivit, vastuuton kaunis katse. Hän hymyili minulle vain hivenen alentuvasti, ”hei sinäkö olet se?” Minä hymyilin vaisusti, ihmettelin että mikä pahuksen se.

”Tämä on veljeni”, sanoi veljeni, nainen nyökkäsi vakavana; kyllä hän tiesi.
”Olette samannäköiset.” Regulus nyrpisti nenäänsä ja tökkäsi naistaan kylkeen, naisen nauru oli heliseviä kelloja (ja viilsi minun sieluuni pidempiä railoja kuin metsästyspuukot koskaan).
”Otatko kahvia vai teetä?” nainen kysyi ja mietin, miksi olin suostunut.
”Kahvia”, mustana ja vahvana, ”ilman maitoa.” Nainen helisi tiskille, ”minä tarjoan”, hän heilautti kättään kun yritin maksaa omani.

He istuivat minua vastapäätä vieretysten, Reguluksella kevyt hymy ja katse suunnattuna naisen huulten hymyileviin kaariin; kädet kädessä ja kumpikin vähän unohti kiinnittää huomiota minuun ja mietimme kaikki mitä siinä teimme.
”Joten”, nainen aloitti, en tiennyt hänen nimeään enkä ollut varma, oliko se siitä etten kuunnellut vai että hän oletti liikaa, ”sinä olet Sirius… olen kuullut sinusta paljon.”
Pelkkää hyvää toivottavasti, pahaa oletettavasti.  ”Vai niin.”
”Ette ole olleet paljoa yhteyksissä?”
”Emme”, mietin miksi Regulus oli tahtonut naisensa mukaan eikä tavata minua rauhassa; pelkäsikö hän liikaa tapaamista, kaipasi puskuria tai kilpeä? Nainen hymyili ja kyseli minulta koulunkäynnistä.

Kun hän meni käymään naistenhuoneessa istuimme Reguluksen kanssa kaksin.
”Miksi?” minä ihmettelin ja hän hymähti.
”Miksi mitä?”
”Olet hänen kanssaan, tai toit hänet tänne”, minä kysyin ja hänen vastauksensa oli lyhyt ja koruton enkä tiennyt kumpaan: ”Minä rakastan häntä.”
Sille vastaukselle minä nauroin niin pitkään että sattui varmasti molempiin, ja tarpeeksi lujaa että viereisessäkin pöydässä kuultiin.  Otin raastavan otteen hänen ranteestaan ja pyysin äänettä, mutta silloin nainen palasi ja hymyili meille (niin saatanan ystävällisesti).

Toiste en Regulusta tahtonutkaan tavata. Nainen hymyili kyllä muttei niin kuin olisin tahtonut, ja hänen seurassaan Regulus hymyili aina väärälle henkilölle.

[Carolynne]

Oi, pidän kovasti ^^

Tykkään tavasta, jolla Sirius/Regulus on tässä esitetty, lukijalle annetaan mahdollisuus etsiä ja löytää totuus Siriuksen reaktioista ja ajatuksista ilman, että sitä suoraan sanasta sanaan kerrotaan. Itse en paritusta ensin katsonut, joten tekstin mittaan sain mukavan ahaa!-elämyksen.

Tässä oli selvä juoni ja selvät tapahtumat, mutta pituus oli lyhykäinen, ja pidin tästä valinnasta. Yleensä puhevuorollinen ja kuvauksellinen teksti venyy pidemmäksi kuin abstrakti ajatusvirta, tai ainakaan minä en usein näe näinkin loistavasti täytettyä tekstiä. Mitään ei puuttunut ja sait kerrottua koko elämäntarinan.

Dialogi toimi myös, se oli juuri sellaista vastatavanneiden ihmisten smalltalkia, mitä kuulee päivittäin. Pidin ^^

Otin raastavan otteen hänen ranteestaan ja pyysin äänettä, mutta silloin nainen palasi ja hymyili meille (niin saatanan ystävällisesti).

Paras kohta mielestäni. Sulut sopivat loistavasti ja kuvasivat hyvin Siriuksen suhtautumista naiseen (tykkäsin, kun nimeä ei mainittu). Ja lopussa oli monia muitakin hyviä puolia, esimerkiksi perusficissä Sirius olisi ehtinyt sanoa rakastavansa ja lupaavansa taivaat ja kuut, jos Regulus ei jätä, ja vaikka olisikin tullut torjutuksi olisi jäänyt roikkumaan. Nyt tämä loppui siististi ja vaikuttavasti maininnalla, ettei Sirius halunnut enää tavata veljeään.

Pidin paljon, kiitos!
Carolynne

[Melodie]

Carolynne! Kiitos paljon kommentistasi, aloin jo ajatella ettei tätä kukaan kommentoikaan (toisaalta tämä alue yleensäkin näyttää valtavan epäaktiiviselta, varmasti pitäisi tehdä asialle jotain mutten jaksa).

Siistiä että paritus oli myönteinen yllätys. ^^ Yllätykset ovat kivoja mutta olisi ikävää jos tekstistä paljastuisi jokin kaamea paritus ja sitten siitä ei voisi lainkaan pitää... pitkiä ficcejä en tunnu nykyään juuri osaavaankan kirjoittaa, hyvä että lyhyetkin käyvät.

Voi ja voi, minun piti vastata kommenttiin jotenkin niin sanotun rakentavasti mutten juuri osaa niin että kiitos kovasti. ^^

[Herkkuoone]

Ooh, mitä helmiä löytyykään, kun uskaltautuu kaivelemaan osastojen viimeisiä sivuja! <3 Pidin tästä aivan valtavasti, sillä idea tuntuu uniikilta; en ainakaan muista lukeneeni aiemmin mitään tämänkaltaista Sirius/Reguluksessa. Alkuun olin ihan että mitämitähä? kun aloit kuvailla tuota nimettömäksi jäänyttä naista, koska olin jotenkin onnistunut ohittamaan maininnan hänestä alkutiedoista ollessani niin fiiliksissä Sirius/Reguluksesta, mutta vau, millaisen kohtauksen se käynnistikään.

Kuvailusta pidin kovin - tekstin edetessä on helppo kuvitella tapahtumat edessään - samaten dialogi on toimivaa ja soljuvaa ja kokonaisuus on yksinkertaisesti niin hieno, että tässähän vallan sanattomaksi jää - ihmettelen kyllä kovin, että missä tekstin kaikki kommentit ovat, sillä tää on aivan törkeän nätti teksti ja ansaitsee enemmän ylistyssanoja! Noista suluista "ja viilsi minun sieluuni pidempiä railoja kuin metsästyspuukot koskaan" ja "niin saatanan ystävällisesti" tykkäsin tosi paljon, koska ne antoivat niin suoran, sensuroimattoman näkymän Siriuksen ajatusmaailmaan ja muutenkin hahmojen välinen dynamiikka näkyy tästä tekstistä todella loistavasti (naisen käytös ja smalltalk <3).

Toiste en Regulusta tahtonutkaan tavata. Nainen hymyili kyllä muttei niin kuin olisin tahtonut, ja hänen seurassaan Regulus hymyili aina väärälle henkilölle.

Tästä lopetuksesta pidin kuitenkin kaikista eniten, sillä kuten Carolynne edelläni sen muotoili, oli piristävää huomata, että Sirius ei jäänyt roikkumaan Regulukseen tultuaan torjutuksi. Lopussa on samaan aikaan jotain surullista (Siriuksen näkökulmasta Regulus valitsi "väärän henkilön"), mutta toisaalta tuli myös sellainen olo, että Sirius olisi jo tähän mennessä kasannut ylpeytensä sisuuntuneena ja kävellyt tilanteesta pois pystypäin - ainakin esittäen, että Reguluksen valinta olisi hänelle ihan okei.

Tykkäsin. Kiitos tästä. : )
~ Herkku.

[Melodie]

Oi! Enpäs ole käynyt täällä aikoihin. Kiitos kommentistasi, Herkkuoone, kiva kuulla että tykkäsit!