52 tuntia kanssasi | S

[veerau]

Ikäraja: S // Kristen lisäsi alkutiedot ja ikärajan otsikkoon

Ensimmäinen tekstini jonka julkaisen. Risut ja ruusut tervetulleita.

Hei Muru. Siitä on nyt 21tuntia kun sain tietää susta. Ne tikkuun ilmestyneet kaksi viivaa sai mut ja isin aikamoiseen shokkiin, olit yllätyksistä parhain. 21 tuntia ja mä rakastan jo nyt niin paljon. Pelottaa mailman eniten, että jaksathan pysyä matkassa ja kasvaa, että jaksat täällä meidän luona. 21 tuntia ja äiti on jo kerinny kertoa susta monelle ihmiselle, jotka kovasti myös toivoo tapaavansa sut. 21 tuntia ja olen jo suunnitellu missä sun ristiäiset pidetään, miltä mahdat näyttää. Ehkä isin tumma tukka ja äidin silmät? Vai pieni kopio jommasta kummasta? Odotan innolla, minkä näköinen oletkaan. 21 äitin elämän parasta tuntia, ja toivon niin mailman eniten että saan vielä miljoonia lisää, teen jo nyt ihan mitä vaan sun vuoksi. Pelottaa niin kovin paljon, koska jo nyt, oot paras kaikista mailman lahjoista

34 tuntia. Pissatulehdus. Tää on aivan kamalaa. Pelottaa että onhan sulla kaikki siellä hyvin, koska äitillä on ainakin superkurja olo. Muru, äiti yrittää syödä ja juoda, vaikkei maistu, että saisit kaiken mitä tarvitset ja parannuttais nopeasti. Toisaalta tää pissatulehdus-diagnoosi oli mailman ilosin uutinen koska pelkäsin kovin,miksi tuli verta. Luulin että sulla oli jotain huonosti.   

42 tuntia. Miten paljon äiti pelottaakaan että sulla ei oo kaikki hyvin. Vuodan tosi paljon verta, ja toivon niiin sydämeni pohjasta, että  se ei tule susta Muru. Toivon että jaksat koska susta on tän 42-tunnin aikana tullut kovin rakas jo niin monelle ihmiselle. Kaikkein rakkain susta, jymy-ylläristä, on tullut kuitenkin äitille ja isille. Rakastetaan sua niiin paljon, että tuntuu että sydän halkeaa tästä pelon määrästä. Äidillä siis, kenellekkään en ole edes kertonut, koska on yö. Pakko yrittää nukkua hetki kun kivut hellitti, Muru rakas, sinnittelethän sielä. 

51 tuntia. Verta veren perään. Äiti on itkenyt koko aamun, enkä vieläkään ole saanut avattua suutani ja kerrottua kenellekkään. En tahdo tuottaa pettymystä, koska kaikki olivat niiin kovin innoissaan sinusta. Äidin sydän taitaa hajota miljoonaksi palaseksi.

52 tuntia. Tää on niin kovin epäreilua. Äiti ja rakasti sua jo mailman eniten, ja oltaisiin annettu kaikkemme sulle isin kanssa. Tuntuu niin kovin epäreilulta. Sattuu, suututtaa ja olen vihanen, en tiedä mitä ajatella, vaikken toisaalta haluu ajatella mitään. Ne oli kuitenkin elämäni parhaat 52tuntia.

[Sokerisiipi]

Tässä oli jonkin verran huolimattomuus- ja pilkkuvirheitä, mikä vähän latisti lukunautintoa. Etenkin nuo pari Xtuntia, jotka olivat jääneet yhteen pötköön hyppäsivät vähän silmille. Pidin tästä kuitenkin hyvin paljon! Tekstissä oli hyvin vahva ja elävä tunnelma, joka todella imaisi mukaansa noihin tunteihin ja tuohon hetkeen.

Kertoja kuulostaa melko nuorelta ja sitä hän varmaan onkin, koska raskaus ei ollut suunniteltu, mutta avoimin sylin (ehkä liiankin?) hän kuitenkin otti tuon yllätyksen vastaan ja ajatus lapsesta tuntui heti ihanalta asialta. Myös tuollainen lapsenmielinen intoilu, kaikki lupaukset ja hellittelyt, kertoi kertojasta ihmisenä paljon. Varmaan iski tuo menetys aivan erityisen lujaa (vaikka iskeehän se aina), kun lyhyessä ajassa idea lapsesta tuli niin rakkaaksi ja vielä tuo, miten kertoja murutteli lasta, voi että :<

Äidin sydän taitaa hajota miljoonaksi palaseksi.

Tämä oli suosikkikohtani kaikessa kipeydessään. En voi edes täysin samaistua, ei varmaan kukaan, joka ei ole tätä itse kokenut, voi, mutta olit saanut silti sen sydänsurun ja murheen tiivistettyä kaikessa ytimekkyydessään.

Hyvin koskettava teksti. Kiitän!

[Grenade]

Kommenttikampanjasta tervehdys!

En pahemmin lueskele originaalitekstejä, mutta päätin nyt kerrankin hiippailla tännekin puolelle katsomaan, mitä on tarjolla. Ensinnäkin tässä on mielenkiintoinen nimi. Lukijalle herää heti kysymyksiä, ja otsikko myös vastasi tekstiä hyvin. Miettii, että mihin nämä tunnit viittaavat, kenen kanssa ne vietetään, missä tilanteessa? Teksti vastaakin näihin kysymyksiin hyvin. Pysäyttävä aihe myös. Tuollainen olisi varmasti melkoinen järkytys itse kullekin. Ehkä hieman mietin, voiko reilussa kahdessa päivässä kiintyä toiseen lujasti ja missä tilanteessa päähenkilö sai tietää tästä Murusta. Oliko raskaus jo edennyt vai oliko se vasta hyvin alkuvaiheissa? Ehkä toisaalta kiva, että jotain jätettiin lukijan omaksi pääteltäväksi.

Kuten Sokerisiipi tuossa aikaisemmin mainitsikin, pilkkuja olisin itsekin lisäillut tekstiin. Niitä oli muutama siellä, mutta useimmista paikoista, joihin ne yleensä kuuluvat, ne uupuivat. Jos tämä oli puhekielisen kirjoittamisen tehokeino, niin ei sitten mitään, mutta ehkä itse olisin laittanut sivulauseisiin pilkut kohdalleen. Niin ja maailmaan tulee kaksi a:ta, ne taisi tuolta muutamasta kohtaa uupua.

Tekstissä oli hyvin kuljetettu mukana tuota numeroteemaa. Pidin siitä, miten laskettiin kohti 52 tuntia ja se oli lopetuskin, joten se sitoutui hyvin tekstin nimeen. Todella pysäyttävä ajatus, pisti kyllä miettimään sitä, miten mikään ei ole varmaa tällaisissa asioissa. Hyvin riipaiseva teksti ja tunnelma tuli hyvin lukijalle. Ainakin itse elin päähenkilön mukana ja toivoin parasta, vaikka otsikko antoi viitteitä, ettei teksti saa positiivista lopetusta. Puhekielisyys sopi tähän hyvin ja päähenkilö oli muutenkin jotenkin niin hellyyttävä kaikessa huolehtimisessaan, että teki mieli rutistaa lujaa tekstin lopuksi. Voi häntä. /:

Hyvä teksti ensimmäiseksi julkaistuksi! En tiedä, oletko kuinka paljon rustaillut "pöytälaatikkoon" aikaisemmin, mutta sanon, että todellakin kannattaa jatkaa kirjoittamista, tämä oli hyvin kiehtova ja monipuolinen teksti! ^^

[Karvalakkirakastaja]

Mua ei puuttuvat pilkut häirinneet, mutta bongasin kenties puuttuvan sanan.

Äiti ja rakasti sua jo mailman eniten, ja oltaisiin annettu kaikkemme sulle isin kanssa.

Tuolla Äiti ja - osan jälkeen varmaan puuttuu joku sana. Mä en ajatellut tälle kertojalle mitään ikää, mutta tuossa kun yllä joku ajatteli nuoreksi niin ehkä se on todennäköisempää, mutta toisaalta nopea rakastuminen lapseen voisi viitata siihenkin, että lasta on jo toivottu ja ainakin äiti olisi ajatellut ehkä jossain muodossa lapsen saamista, vaikka itse raskaus oli shokki sitten, kun se toteutui. Kyllä mä pidän ihan mahdollisena sitä, että lapseen, jota tietää odottavansa, rakastuu nopeasti ja välittömästi, ihan tunneissa. Varsinkin, jos on lapsirakas ja on aina ajatellut haluavansa perheen eikä ole muuttunut maailman ja onnen suhteen kyyniseksi, vaikka selvästi äiti oli peloissaan lapsensa puolesta, että se jaksaisi ja kasvaisi. Toi on riipaiseva tarinankaari, että ensin saa tietää raskaudesta, kertoo siitä kaikille ja sitten se jo menee kesken. 52 tuntia äitinä. Se on vielä niin lyhyt aika, ettei ympäristö oikein suhtaudu siihen minään ja silti se voi olla traumaattista ja siinä voi käydä läpi kauhean tunnekaaren.